Hei!
Onko perusteita erolle vai onko muita ratkaisuja?
1)Puoliso ei ole vuosikausiin suostunut minkään tasoiseen/tyyppiseen seksielämään.
2)Puoliso ei suostu eikä halua tavaita ystäviäni.
3)Puoliso vähättelee harrastuksiani.
Asioista ei voi edes keskustella eikä hän kompromisseihin suostu.Suostuu kuitenkin asumaan kanssani eikä ole eroamassa(?).Yhteiselossa ei muuten ole valittamista,jos ei edellä mainittua kolme asiaa oteta huomioon.
Kertokaa näkemyksiänne asiasta (ja onko kohtalotovereita),kiitos!
Onko perusteita erolle vai onko muita ratkaisuja?
1)Puoliso ei ole vuosikausiin suostunut minkään tasoiseen/tyyppiseen seksielämään.
2)Puoliso ei suostu eikä halua tavaita ystäviäni.
3)Puoliso vähättelee harrastuksiani.
Asioista ei voi edes keskustella eikä hän kompromisseihin suostu.Suostuu kuitenkin asumaan kanssani eikä ole eroamassa(?).Yhteiselossa ei muuten ole valittamista,jos ei edellä mainittua kolme asiaa oteta huomioon.
Kertokaa näkemyksiänne asiasta (ja onko kohtalotovereita),kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensinnäkin kohta kaksi on merkityksetön. Ei ole mitään väärää siinä, että kumppanilla on omat ystävät joita tapailee ja joista toinen ei edes oikeastaan tiedä mitään. Miehelläni on paljon ystäviä, joita olen edes nähnyt ehkä 2 tai 3 kertaa yhteensä. Samoin mieheni menee ihan sekaisin ystävissäni, oliko se Anna vai Annika vai kuka. Miksi pitäisi olla koko ajan könttänä?
Harrastukset voivat olla myös erillisiä. Jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta pariskunnalla pitää olla tai olisi hyvä olla, mutta sekaan sopii paljon omiakin harrastuksia joita toisen ei tarvitse ymmärtää. Riittää että hyväksyy. Vähättely alkaa mennä jo rajan toiselle puolelle.
Seksielämän puuttuminen on sitten monelle jo yksistään se rajapyykki. Mikä tekee parisuhteesta parisuhteen? Osittain ainakin se seksuaalinen suhde. Näitä kolmea kohtaa olennaisepaa jopa on yleensä parisuhteen taso, luotetaanko, ollaanko "me", tehdäännkö yhdessä asioita ja nautitaanko kahdenkeskisestä ajasta.
Jos asiat ei korjaannu keskustelemalla, voi eroa harkita. Yritä kuitenkin ensin keskustella. Hyvässä parisuhteessa keskusteluyhteys tulee olla.
Tuo kohta ykkönen kaatoi minun kahdeksan vuoden parisuhteeni, mies ei antanut tylysti sanottuna. Tai homma meni niin, että lihoin ja mies ei antanut sen takia, sitten laihdutin, mutta vitutti koko mies - se vaan vahtasi yökaudet pornoa netissä ja mun olis pitänyt pitää satiiniketaleita ja verkkosukkia joka kerta. Ihon päälle se ei ymmärtänyt mitään. Muitakin ongelmia oli, mutta siihen se lopulta kaatui, kun minusta tuntui että kaiken muun olisin sietänyt mutta tota en. Uusi mies käveli vastaan ja jätin entisen siltä seisomalta ja iskin sen uuden. Nyt ollaan oltu tämän nykyisen (=sen uuden) kanssa neljä vuotta kimpassa ja tämä paketti toimii erittäin hyvin. Ja olen ihmetellyt jälkikäteen että mitä hittoa minä niin pitkään siinä nuljasin ja yritin ja yritin vaikka tuntui että mulla on kuppi ihan tyhjä itsellä ja mistään siihen ei mitään tule.
Noista muista mä olen vähän samalla linjalla kuin edellinen, että ne nyt vielä menettelee jos ei koko ajan touhutakaan yhdessä, mutta kun mulla itsellä tökkäs tuon seksin kohdalla niin sanoisin, että sitä ei kannata aliarvioida. Et kai sä halua päätyä katkeraksi kurpaksi? Mut liikautti sekin, kun mun kahdeksankymppinen mummo muisteli tippa linssissä miten oli nuorena hällä ollut niin ihana poika aitassa ja äiti oli aamulla ollut vihaisena - tajusin että muorilla oli sentään mitä muistella vanhana ja aloin miettimään, että mahtaako mulla olla?! No nyt on.
En ole katunut päivääkään.
Miten tärkeänä sä sitten seksiä pidät, se on eri juttu. Mutta kun kerta asiasta kirjoitat, niin kai se jotain merkkaa. Musta sulla on useita vaihtoehtoja. Sä voit ilmoittaa miehellesi, että jos ei ala irrota niin etsit sitä sitten muualta. Kyllä kai sulla seksiin on ihmisenä oikeus ja jos miehesi pitää oikeana olla antamatta niin ei sulla ole mun mielestä velvollisuutta jäädä iänkaiken vartomaan. Kyllä seksi on yksi parisuhteen peruskriteeri. Tai sitten voit ilmoittaa että eiköhän tämä ole tässä koko homma kun ei kerta tipu eikä lirise. Tai ainahan sitä voi jäädä paikalleen ja ruveta harrastamaan pitsinnypläystä. Tai jotain muuta nypläystä?
..eri ääni kellossa, jos nainen olisikin se pihtari.. odotahan vain, kyllä aloittaja vielä kertoo totuuden ;D
no kakkonen ja kolmonen yksin eivät riitä, tai edes yhdessä mielestäni eron syyksi; ykkönen sen sijaan riittää.
Onko teillä pieniä lapsia? Se ehkä kallistaa vaa'an jompaan kumpaan suuntaan.
Mielestäni avioseksistä kieltäytyminen vuosikausiksi on riittävä syy eroon.
Melkein samanlaista meillä.
Seksi loppu kun LOPETIN aloitteiden teon,mielestäni naisenkin kuuluu joskus alottaa,ei jaksa vuodesta toiseen olla se aktiivinen osapuoli.
Ei mtn yhteistä tekemistä,vain asunto lapsi.
Eukko vaan sisustelee kämppää,ei halua erota.
Riidan sattuessa ei puhu,minä taas puhun ja haluan asiat mielellään heti selviksi ja pois päiväjärjestyksestä mieltä painamasta,mutta eei,eukko ei puhu ja siitäkös minä hiillyyn ja suurempi riita ohjelmassa,kun antaa pienen asian paisua.
Vähättelee mun valintoja,ei ota osaa suuriin päätöksiin kun tarvitsisin tukea,kannustusta esim.työelämä....
Ei hoida raha-asioita(minä vastaan kaikesta kun toinen ei viitsi),ei käy kaupassa,syötäis varmaan eioota jos en joka pvä kävis kaupassa.
Ja kaiken lisäksi syyttelee uskottomuudesta koko ajan ilman aihetta,elän kuin vankilassa.
Ei halausta,eikä pusuja.
Tekis mieli panna akka pihalle ja ettiä joku kiva söötti nainen,joka puhuu ja pussaa,sekä osallistuu arkeen muutenkin kuin kämppää sisustamalla...Lapsi sentään hoidetaan yhdessä.onnex!
P...rkele,ku rupes taas otta pattin ku miettii koko asiaa.....!!!!!!!!!!!!!!!!!
PS.enkä todellakaan oo mikään nössö tossun alla,vaan ihan ok kiva komistus,jtn ne tossu jutut voi unohtaa!!!
Tulimelkein kylmät väreet koska oma elämä on aika samanlaista.
Ei meilläkään mitään muuta yhteistä kun lapset. ja myös riidan sattuessa mies ei puhu, joten minäkään en enää jaksa yrittää keskustella asioista kun toinen ei ota osaa keskusteluun ja sitten se päätyy siihen että minä huudan kun turhaudun siihen etten saa vastauksia ja sitten itken. parempi sitten olla puhumatta. Meilläkin kyllä lastenhoito sujuu ongelmitta.
Meilläkään mies ei ota kantaa suuriin päätöksiin, seuraa minua kuin koiranpentu. Helpottaisi elämää jos saisi rinnalleen tasavertaisen kumppanin jonka kanssa jakaa vastuu ja tehdä yhdessä päätöksia. Tämän kaiken lisäksi itse opiskelen ja olen ihan tyhjätasku ja miestä ei huvita hakea töihin tai kouluun, tykkää pelata pleikkaria tai tietokonepelejä. Sitten kun rahat loppuu ja lapset on nälissään, joudun vanhemmiltani hakemaan rahaa (kovin noloa vielä 27-vuotiaana!) Mies ei ota stressiä raha-asioista kun tietää että mun vanhemmat tarvittaessa auttaa. Hänen vanhemmat asuu ulkomailla. On aika iso taakka harteilla kun joutuu suoritaa opintoja ammattikorkeassa ja stressaamaa mistä lapsille ruokaa ja mistä rahaa laskuihinja jos tulee lapsilee lääkäri yms käyntejä niin mun huoleksi jää koska miehellä ei ole ajokorttia eikä meillä ole autoa, minä sitten kipittelen vanhempien luokse autoa ruinaamaan ja sitten lapsia kuskaamaan minne lie. Ei ole mun mielestä normaalia! Seksi loppui vuosia sitten.
Et ollenkaan kuulosta tossukalta, enemmänkin juuri sellaiselta minun ihannemieheltä. Minusta olet vain normaali mies. Tsemppiä!
Naimisiin mentiin aikoinaan, jotta pääsee naimaan. (Lapsienkaan tai kenenkään takia ei pitäisi uhrauta, mikä on äärettömän helppo ainakin näin sanoa.)
1 riittää syyksi eroon, 2-3 eivät
Voittehan keskustella, jos vielä ette ole sitä riittävästi tehneet, mutta ehkä se on ajan haaskausta. Hus hus omille teillenne siitä ja äkkiä.
Eräs näkökulma vaan tässä. Ei mitään empatioita mihinkään suuntaan. Jokainen tehköön vaan omat ratkaisunsa, mutta näin kumminkin...
Mietin joskus samaa omalla kohdalla ettäonko erolle peruseitä kun mies ei periaatteessa ole tehnyt mitään pahaa, ei lyö, ei juo ei petä yms yms mutta seksi ei ole myöskään meillä ollut moneen vuoteen, mies kyllä haluaisi mutta minä en, miehellä ei ole harrastuksia, ei työtä eikä ystäviä eikä sellaisia haluakkaan. Hänen kanssaan on myös vaikea keskustella kun ei oikein sano mitään, on vaan hiljaa.
Meidänkään yhetiselossa ei valittamista, viihdytään muuten yhdessä, käydään kaupassa yhdessä ja ollaan lasten kanssa ja katsotaan telkkaria, ihan perustyydyttävää arkesa mutta en voi sano että olisin erityisen onnellinen.
Ehkämeidän molempien pitää miettiä onko valmis elämään loppuelämänsä tällaisessa suhteessa!? Jos ei niin parempi erota ennemmin kuin myöhemmin. Mutta tiedän ettei se ole niin yksinkertaista. Itse luultavasti olisin jo eronnut aikoja sitten mutta 2 pientä lasta monimutkaistaa asioita paljon.
Itse mietin parisuhdeterapiaan menoa, olisiko siitä teille apua? Onhan se tietysti aina iso kynnys...