Tässä on nyt elämä mennyt hieman tolaltaan.
En itse tiedä mitä oikein haluan...
Jätin vaimoni ja kaksi lasta (3v ja 4kk), lähdin omilleni ja ilmoitin että tarvitsen aikaa ajatella.
Toisaalta on ikävä mutta toisaalta eipähän tarvitse katsella väsynyttä vaimoa ja kiukkuisia lapsia.
Vaimo itkee perään ja soittelee, milloin palaan takaisin.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa?
Välillä hävettää kun tein näin, ei tässä mitään tapahtunut kuin minun "kyllästymiseni".
Mitähän olisi viisainta tehdä, en saa otetta ajatuksista.
En itse tiedä mitä oikein haluan...
Jätin vaimoni ja kaksi lasta (3v ja 4kk), lähdin omilleni ja ilmoitin että tarvitsen aikaa ajatella.
Toisaalta on ikävä mutta toisaalta eipähän tarvitse katsella väsynyttä vaimoa ja kiukkuisia lapsia.
Vaimo itkee perään ja soittelee, milloin palaan takaisin.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa?
Välillä hävettää kun tein näin, ei tässä mitään tapahtunut kuin minun "kyllästymiseni".
Mitähän olisi viisainta tehdä, en saa otetta ajatuksista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinun kannattaa pohtia sitä todellista syytä miksi lähdit. Ole siinä itsellesi aivan rehellinen. Sitten kannattaa pohtia olisi tuo ollut jotenkin vältettävissä. Kun nuo olet itsellesi selvittänyt niin varmaan tiedät jo mitä sun tulee tulevaisuudellesi tehdä.
jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Soita vaikka perheneuvolaan ja kysy kelle voisit purkaa ajatuksiasi
olisit ajatellut sitä mitä haluat ennen kuin pistit vaimosi paksuksi
kait se on väsynyt
vain yksi sana sulle
olet
S- I -K-A
Kiva, jos vaimosikin kyllästyy, jä lähtee. Ja jättää ne kiukuttelevat penskat päinsä pärjäämään. Kuva keles niitä jaksaa, ilman että väsyy?
Ihan oikein niille (?).
Mitähän tapahtuisi, jos vaimosikin kyllästyisi kiukkuisiin lapsiin. On varmaan heihin yhtä väsynyt kuin sinäkin. Laittakaa lapset lastenkotiin, niin saat sinäkin viettää kotona laatuaikaa pirteän vaimosi kanssa.
Kyllä se niin on, että vastuu lapsista on molemmilla. Ovatko olleet luonasi pitempää aikaa (esim. viikko), kun olet ajattelemassa. Saisi vaimosikin vähän aikaa levätä. Tai ota lapset kokonaan itsellesi, niin kuin nyt jätit vaimollesi. Tulisi varmaan vaimoa ikävä aika äkkiä ja soittelisit milloin tulee kotiin.
Miesten on vaan helppo lähteä (siitä mistä aita on matalin) kerätä tavarat ja muuttaa muualle.
Tavata lapsia, kun tuntuu siltä, että siihen on voimia.
Häpeäisit
Tässä vaiheessa et voi miettiä haluatko lapsia vai et, he ovat jo olemassa. Sinun täytyy kantaa vastuusi isänä. Tapaa lapsia kuitenkin säännöllisesti samalla kun mietit haluatko tuon suhteen lasten äidin kanssa perhe- elämää eläen, vai haluatko kenties olla sinkkumies joka hoitaa isin hommat viikonloppuisin..
Olet typerä jos vain katoat lastesi elämästä.
Kanna vastuusi, mies. Ihan oikeasti. Mene takaisin kotiisi ja pyydä anteeksi.
Ymmärrän, että pienet lapset väsyttävät ja että vaimonkin voimat ovat vähissä. Se on elämää. Älä jätä vaimoasi yksin. Hän tarvitsee sinua varmasti sekä fyysisesti että henkisesti. Puhu hänelle, jos mieltäsi painaa jokin. Puhukaa toisillenne. Menkää joskus juttelemaan kahdestaan vaikka jollekin pari-/perheterapeutille, jos keskinäinen juttelu ei riitä.
Älä ole sellainen mies, joka hylkää vaimonsa ja pienet lapsensa, kun on vähän raskaampaa. Jos sen teet, et pysty kunnioittamaan itseäsi, kun vuosien päästä tajuat, mitä olet mennyt tekemään. Mieti, hyvä mies, mieti. Mene takaisin kotiin ja rakasta vaimoasi ja lapsiasi, anna heille huomiosi ja rakkautesi, älä ota sitä pois.
Kylläpä pisti vihaksi tuo kirjoitus! Säälittävä ukko. En edes ärtymykseltäni saa muuta sanottua.
Miehenpuolikas, kakara olet. Säälittävä sellainen. täältä et sympatiaa saa, ihan sama vaikka kuinka märyä vääntäisit. toivottavasti vaimosi löytää oikean miehen ja sinä jäät elämään yksin, ilman lapsia ja perhettä. Sika, et ansaitse mitään.
Typerä tantta nousee valtaistuimelle tuomitsemaan parempiaan. Kuinka kertakaikkisen ennalta-arvattavaa ja ikävystyttävää. Ilmeisesti et koskaan ole kohdannut todellista miestä, joka olisi osoittanut sinulle paikkasi piikana ja palvelijana. Älä viitsi saastuttaa palstaa naurettavilla vihanpurkauksillasi.
hei mies. Kaikki väsyvät joskus, itseensä, toiseen ihmiseen, elämään yleensä. Se on luonnollista. Täydellistä naista, suhdetta ei ole olemassa, mutta sehän juuri on elämää. Rosoista, sellainen kiiltokuvaelämä ei ole todellista.
Olet saanut kaksi lasta, joille varmasti olisi tärkeää saada kasvaa kahden aikuisen kodissa. Muista, että kukaan muu ei voi rakastaa lapsiaan enemmän kuin heidän vanhempansa. Elämässä on kuitenkin enemmän arkea kuin juhlaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö arki myös voisi olla hyvää. Joskus raskaampaa, mutta juuri se arjenkestävyys on tärkeää, sillä sitä piisaa. Nauti pienistä asioista:lapsen naurusta, vaimon hymystä, kahvikupista saman pöydän ääressä...se on elämää, todellista ja pientä.
kaikki vastaajat olette.
Lapset eivät ole olleet luonani, ikävä alkaa kasvaa.
Ehkä en osaa nauttia niistä arjen pienistä asioista, niinkuin joku vastaajista ehdotti.
Olisiko teillä ajatuksia/ehdotuksia sen asian parantamiseen?
Olen aina ollut sellainen, ettei mikään tunnu riittävän... >Vai pitäisikö sitä käydä kallonkutistajalla?
Ymmärränhän minä, ettei elämä ole pelkkää juhlaa ja näin törkeästi todellakin tein.
Vaimo soitti viimeksi eilen illalla ja tuntuu olevan aivan sekaisin.
Kuinka nyt julkeaisin mennä takaisin vaikka mieli kyllä tekisi. Toisaalta taas se "huoleton" elämä vetää puoleensa.
Kiitos kuitenkin teille ja neuvoja otan edelleen vastaan.
T: tyhmä väsynyt mies
Kannattaisi ehkä ottaa tosissaan tuo vaimosikin väsymys, ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Sinun pitäisi olla se perheen pää ja tukiranka, joka luotsaa perheensä vaikeuksien yli.
Nyt olet jättänyt perheesi heitteille.
Millaisen perhemallin olet saanut omalta isältäsi? Voisiko tämä selittää jotenkin omaa käytöstäsi ja reagointiasi? Kriisejä voi tulla kelle vaan, mutta varmasti kadut, jos et kanna miehen vastuuta tilanteesta vaan alat elää kuin vastuuton pikkupoika. Toki jokainen joskus kaipaa vapaalle kaikesta, mutta ei joka mielitekoa tarvitse toteuttaa. Ehkä voisit sen sijaan keskustella vaimosi kanssa ja hommata jonkun oman harrastuksen, jossa saisit olla esim. kerran viikossa "vapaa" perheasioista?
Vaimosi ei olisi niin väsynyt, jos järjestäisit välillä yhteistä aikaa teille kahdelle. Lapset hoitoon jonnekin, vaimolle ensin aikaa levätä ja olla hemmoteltavana ja sitten pieni hotelliloma teille kahdelle. Myös se, että osallistuisit kotitöihin aktiivisemmin, voisi auttaa vaimoa piristymään. Eikö kyllästymisen sijasta kannattaisi etsiä jännitystä siitä, miten nopeasti saat vaimosi "virkoamaan"? :)
Keskustelu esim. perheasiankeskuksessa tai vastaavassa voisi myös auttaa. Nykyään on aika normaalia käydä juttelemassa jossakin ammattiauttajalla. Ainakaan minun tuttavapiirissä se ei ole mitenkään tavatonta.
Tuntui tosi pahalta lukea miten olet jättänyt nämä sinulle kaikkein läheisemmät ihmiset silloin kun he sinun tukeasi eniten tarvitsevat.
Vaimosi oli jo ennen lähtöäsi väsynyt, mitä luulet että hänelle nyt käy. Miten hän jaksaa hoitaa pientä lasta ja vauvaa kun on sokissa sun lähdön takia. Minulle tuli hirveä huoli perheesi puolesta. Outoa että tällaisena aikana sun tärkeysjärjestyksessä on ensimmäisenä se että mitä sinä haluat... Perheesi tulevaisuus ja henkinen terveys ovat vaakalaudalla.
Etkö pelkä että vaimosi voi ihan oikeasti seota sellaisen jutun seurauksena. Hänellä on muutenkin hormoonit vielä sekaisin raskaudesta ja synnytyksestä, väsymys siihen päälle.
Vaikka eroaisittekin loppujen lopuksi niin se pitää tehdä eri tavalla ja pysyä kuitenkin perheen tukena, vaikka lasten takia jos et vaimostasi niin välitä.