Olemme seurustelleet pian 2 vuotta eikä ole epäilyksiä uskottomuudelle. Olen kuitenkin mustasukkainen, kun mies katselee muita naisia. Ja tämä on menossa jonnekin konemessuille jossa esiintyy tyttöshow-tanssiryhmä (huomasin netistä). Olen jo nyt kiukkuinen asiasta ja mies ihmettelee mikä vaivaa, hän tuskin edes tietää koko showsta mitään (vasta paikan päällä varmaan huomaa..)
Olenko turhaan mustis? Kyllä varmaan, mutta ahdistaa siltikin.
Olenko turhaan mustis? Kyllä varmaan, mutta ahdistaa siltikin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kyllä, olet turhaan mustasukkainen.
Hyvänen aika, miehesi menee konemessuille! Ei nimenomaan mihinkään tyttö-tanssiesitykseen, ja vaikka menisikin, siinäkään ei olisi syytä olla mustis.
Mitä pelkäät? Että ne tanssijat ovat kauniimpia ja hyväkroppaisempia kuin sinä? Että miehesi haluaisi jonkun niistä? Että miehesi panisi jotakuta niistä?
Jos näin kävisi, niin sitten kävisi. Tuskin käy :) Ihan turhaa tuollainen ahdistus.
Kyllä miehesi niitä kauniita naisia näkee kokoajan kaikkialla, ja alastomiakin sellaisia. Ei siihen tarvita menoa konemessuille jos hän niistä on kiinnostunut.
Tanssi on kaunista! Tuskin se on mikään striptease-show...
Juuri sitä pelkään. Tanssijat ovat kauniimpia ja parempikroppaisia kuin minä. Panemaan hän ei lähtisi, sen tiedän. Olen aikuinen nainen ja aivan itseänikin ärsyttää oma lapsellinen mustasukkaisuus, mutta minkäs huonolle itsetunnolle teet.
Ihmetyttää tuo, että naiset sanovat jopa itseään mustasukkaiseksi tilanteessa jossa oma mies esim. kyttää vieraita naisia.
Jos ajattelet asiaaa toisinpäin. Mitä miehesi sanoisi jos sinä lähtisit tyttöjen kanssa katsomaan esim. miesstrippareita yms.
En ole vielä tavannut miestä, jonka mielestä olisi kivaa, jos oma vaimo viettää vapaa-aikaansa kyttämällä komeita miehiä kodin ulkopuolella yms. tilaisuuksissa.
Kyllä on epätasa-arvoinen ajatus että naisen pitää hyväksyä kaikki mitä oma mies tekee mustasukkaiseksi leimaaamisen pelossa mutta mies saa kieltää naiselta mitä tahansa ilman vastaavaa syyllistämistä. Sitä pidetään normaalina ja hyväksyttävänä.
Tämä siis ulkopuolisen kommentti asiaan.
Harmi kun eletään niin ulkonäkökeskeisessä maailmassa...
Ulkonäkö ei ole tärkein, ei loppupelissä edes tärkeä, ja parempi ulkonäkö ei tee ihmisestä parempaa.
Luuletko että miehesi valitsisi tanssijan sinun sijastasi, jos mahdollisuus tulisi, sen takia että hän olisi paremmannäköinen kuin sinä? Kyllä siinä tarvitsisi muutakin.
Yhtä suuri uhka on rumemmat mutta luonteeltaan mukavammat. Ja realistisesti sellaiset joihin saa kontaktia.... Eli ei tanssitytöt.
Ymmärrän kyllä tunteesi, usko pois... Ja niistä kyllä voi päästä yli kun niin päättää ja laittaa jäitä hattuun.
Katso itse itseäsi peiliin: olet itse ulkonäkökeskeinen. Miehesi ei ehkä ole. Peilaat häntä omien sielusi silmien takaa. Mitä itse ajattelisit kun olisit katsomassa hotteja miehiä tanssimassa. Tai jos tapaisit jonkun mukavamman kuin miehesi? Vertailisitko häntä puolisoosi? Luultavasti....
Ei, en luule että mieheni valitsisi tanssijan minun sijastani. Hän on valinnut minut ja olen hänelle kaikki kaikessa. Saan rakkautta ja hän rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Ja olet oikeassa: mieheni ei ole niin ulkonäkökeskeinen kuin minä itse.
Ja ajatellaan asiaa siltä kantilta jos olisin itse katsomassa jotain miestanssijoita. En pitäisi heitä parempina kuin oma mieheni. He vain tanssivat vähissä vaatteissa ja siinä se. En haluaisi heitä. En tuntisi minkäänlaista vetoa heihin. Siinäpä se onkin, miksi minä koen mustasukkaisuutta asiasta toisin päin.. En ole koskaan verrannut ketään miestä omaan mieheeni, hän on juuri sellainen jonka olen aina halunnut: niin huomaavainen, hellä ja kaikin puolin aivan ihana. Ja minun mustasukkaisuuteni lapsellisista asioista pilaa ennen pitkää tämän suhteen.
Tiedätkö mitä miehesi ajattelee?
Tiedätkö hänen ajattelevan sinusta niinkuin sinä hänestä? Onko sinulla syytä epäillä että niin ei olisi?
Jos olet varma että miehesi ajattelee sinusta yhtä kauniisti kuin sinä hänestä, sinulla ei olisi tippaakaan syytä olla mustasukkainen vielä tuosta maailman oienimmästä asiasta.
Oletko sitten mustasukkainen muistakin pikkuasioista, ja onko se sitten vaikuttanut suhteeseenne negatiivisesti jos on tullut riitaa ym..?
Minä ymmärrän sinua ihan oikeasti, samoja tuntemuksia ollut itselläkin. Luulen että syy on lapsuudessani, sekä siinä, etten vielä täysin osaa luottaa mieheeni kuten en keneenkään. Olisiko sinulla samat syyt?
"Jos olet varma että miehesi ajattelee sinusta yhtä kauniisti kuin sinä hänestä, sinulla ei olisi tippaakaan syytä olla mustasukkainen vielä tuosta maailman oienimmästä asiasta."
Mustasukkaisuus ei ole loogista. Jokaisen pitää käsitellä mustasukkaisuuden tunteita ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Ongelma asiasta tulee silloin, kun mustasukkaisuus saa vallan ja alkaa vaikuttaa negatiivisesti mustasukkaisen ihmisen käytökseen. Silloin seuraa mm. mököttämistä, riidan haastamista, tiuskimista, kaikenlaista pientä typeryyttä, jolla hajotetaan parisuhteen onnen perustaa.
"Olen jo nyt kiukkuinen asiasta ja mies ihmettelee mikä vaivaa, hän tuskin edes tietää koko showsta mitään "
Mietipä hetki. Mies on lähdössä konemessuille, mutta kotiin jää kiukkuinen nainen. Lähteekö mies hyvällä mielellä? Mielessä jo paluu takaisin kotiin ihanan kumppanin luokse? Ei varmasti tuntunut hänestäkään hyvältä.
Vahingoitat parisuhdettanne käyttäytymällä tuolla tavalla. Tiedosta se ajoissa.
Minulla oli joskus todella mustasukkainen tyttöystävä/avopuoliso. Hän käytännössä tuhosi koko suhteen mustasukkaisuudellaan ja alemmuudentunteillaan. Kaiken lisäksi hän oli paljon keskimääräistä kauniimpi nainen. Yritin olla hänelle mieliksi monin tavoin, olin aina tietoinen hänen taipumuksestaan ja tein kaikkeni välttääkseni provosoimasta mustasukkaisuutta. Onnistuiko se? Ei. Miten tahansa yritin olla, hän sai syyn "oireilla". Kanssakäymisestä tuli vaikeaa ja turhauttavaa. Seksistä tuli lähes mahdotonta, koska hän saattoi joskus saada rakastelun aikana häiritseviä mustasukkaisia ajatuksia, jolloin seksi piti yleensä lopettaa kesken kaiken. En voinut sulkea silmiäni seksin aikana. Ymmärrät varmaan miksi. Ei auttanut sanoa, että silloin tuntoaisti on korostunut. Emme voineet rakastella asennossa, jossa hän ei koko ajan voinut tarkkailla kasvojani. Jos olin "liian kauan" ostoksilla tai missä tahansa, sain kotiintullessani jäätävän vastaanoton.
Jokaiselle mustasukkaiselle ihmiselle haluan vain sanoa tämän: tiedostakaa se ja yrittäkään oppia hillitsemään sitä. Älkää tuhotko kaunista suhdetta. Kiitos.
Luotan mieheeni ja olemme puhuneet tästä ongelmastani. Hän tekee kaikkensa etten saa "kohtausta": mökötystä, tiuskimista jne.. Tiedän että käyttäytymiseni vahingoittaa parisuhdetta ja olen yrittänyt hillitä itseäni. Hän on paljon ylitöissä ja kauppareissut saattavat joskus venähtää, mutta se ei aiheuta kohtausta. En urki hänen puhelintaan enkä sähköpostiaan, on sanonut ettei ikimaailmassa voisi tehdä mitään selkäni takana. Uskon sen.
Siltikin ahdistaa ajatus siitä että hän olisi katsomassa vähäpukeista tyttöshowta. Ei koskisi eikä pettäisi, mutta asia saa siltikin voimaan minut pahoin. Ja kotiin tullessaan saa todennäköisesti juuri sen inhottavan jääkylmän hyytävän vastaanoton.
Olet sairas!
Tuo kertomasi kuulostaa jo sairaalloiselta mustasukkaisuudelta. Takuulla vahingoittaa parisuhdetta. Toisaalta kukaan ei voi omille tunteilleen mitään, ja niiden tukahduttaminen voi myös aiheuttaa ongelmia. Mustasukkaisuus on todella monimutkainen itsetunto-ongelma, johon ei ole helppoa ja yksinkertaista ratkaisua silloin, kun mennään todella syvälle. Silloin ei auta mitkään muiden ihmisten hillitsemikehotukset. Jos asiat ovat menneet jo kyttäämisasteelle, ei auta muu kuin kunnon terapia ja ammattiapu, omin avuin ei enää selviä.
Minua ei haittaa pätkääkään, että mies katselee vähäpukeisia tanssityttöjä tms. livenä, tv:stä tai netistä, tai pornoa. Katselemisessa ei ole mitään pahaa. Pahinta olisi, jos hän kokisi jonkin toisen naisen kanssa syvää henkistä yhteyttä ja toisen nainen persoonana olisi kiinnostavampi ja parempi kuin minä. Silloin menisi pohja pois koko suhteelta.
sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kyse vaan OMASTA EPÄVARMUUDESTA! Ei pidä sekoittaa näitä kahta asiaa keskenään. Eri asia on se miten sitten alkp. kirjoittaja suhtautuu tilanteeseen, negatiivisia tunteita jos on niin saa niitä olla, niistä ei vaan tarvitse puolisolle sanoa välttämättä.
Epävarmuus ja alemmuudentunne tuhoavat suhteita paljon, on hankala olla toisen kanssa onnellinen jos ei hyväksy itseään.
Ei toi nyt vielä kyllä sairaalloiselta kuulosta todellakaan!minä meinaan tiedän mitä se todellakin on,se sairaalloinen mustasukkaisuus.Muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä.
"Pahinta olisi, jos hän kokisi jonkin toisen naisen kanssa syvää henkistä yhteyttä ja toisen nainen persoonana olisi kiinnostavampi ja parempi kuin minä. Silloin menisi pohja pois koko suhteelta"
Toi oli hyvin sanottu!
Jos luit kirjoituksiani tarkemmin, niin olisit huomannut, että asiat eivät ole kyttäämisasteella!
Olen sairas sen takia että tunnen pahaa oloa siitä että mies katselee muita naisia? Oma epävarmuus tulkitaan jo sairaudeksi? Vai sellaista..
Katsopa kuitenkin, mihin viestiin edellinen kirjoittaja viittasi käyttäessään käsitettä sairaalloinen mustasukkaisuus. Hän viittasi viestiin, jossa oli kuvattu nimenomaan sairaalloisen mustasukkaisuuden oireita.
Sori, jos laitoin kommenttini ketjussa jotenkin väärin: tarkoitukseni oli siis vastata nimimerkille ´must´ eli kommenttia tuohon allaolevaan tekstiin:
"Kanssakäymisestä tuli vaikeaa ja turhauttavaa. Seksistä tuli lähes mahdotonta, koska hän saattoi joskus saada rakastelun aikana häiritseviä mustasukkaisia ajatuksia, jolloin seksi piti yleensä lopettaa kesken kaiken. En voinut sulkea silmiäni seksin aikana. Ymmärrät varmaan miksi. Ei auttanut sanoa, että silloin tuntoaisti on korostunut. Emme voineet rakastella asennossa, jossa hän ei koko ajan voinut tarkkailla kasvojani. Jos olin "liian kauan" ostoksilla tai missä tahansa, sain kotiintullessani jäätävän vastaanoton."
Tämä on mielestäni "kyttäämistä" ja sairaalloista mustasukkaisuutta. Eihän tuollaisessa parisuhteessa pysty kukaan olemaan. Vankilalta vaikuttaa, jos pitää koko ajan tehdä tiliä jokaisesta kauppareissustakin. Jokainen kai on toisen kanssa omasta vapaasta tahdostaan, ja siihen kuuluu aina ehdoton luottamus. Toisen jatkuva epäily on loukkaavaa ja epäkunnioittavaa.
Olet ihan oikeassa. Olen kuitenkin siinä tilanteessa onnellisessa asemassa, että mustasukkaisuuteni ei ole sillä asteella.. :)
Et sinä tunne pahaa oloa siitäe ttä mies katselee muita naisia, sinä tunne tpahaa oloa omien sanojesi muakan jo siitäe ttä tiedät lähistöllä OLEVAN muita naisia, e miehen tarvitse niitä edes katsoa.
Ei se meinaan tervettäkään ole. Tässä kohtaa kehoitan myös hakemaan apua, ja muistutan että kehoituksena se ei ole loukkaus, vaan aito huoli toisesta ihmisetsä. Kaikki ei ole kunnossa jos jo ajatus toistsa ihmisistä miehen lähettyvillä ahdistaa, ja ongelmaan on syytä puuttua koska se ei korjaannu itsekseen. Tämä ei ole miehen ongelma, vaan Sinun.
***
Hyvä kun selvisi. Toivottavasti saat mielesi hallintaa, ja voit elää ilman turhia painolasteja. Eniten vain rasitat itsesäsi aiheettomilla epäilyksillä. Tiedän tämän omakohtaisesti, koska olen joutunut myös kasvattamaan itseäni ulos aiheettomista epäilyksistä, ja ponnistelemaan pois omista epävarmuuksistani. Koville on ottanut, mutta ikä tekee myös tehtävänsä, ja elämänkokemus tietysti. Muista, että sinä olet hyvä ja paras juuri omana itsenäsi.
niin olikin.epähuomiossa katsoin että liittyi aloittajaan.joo tuo on kyllä jo sairaalloista.
Ongelma on minun, tiedän. Mutta siinä olet väärässä, jos luulet että kaikki ihmiset (mukaan lukien naiset) mieheni lähellä ahdistaisi minua. Pääasia, että minä itse tiedän kuinka asiamme ovat. En koe olevani niin sairas, että tarvitsisin apua.
Ymmärrät varmati itsekin että tilanne ei ole normaali, tunnet tunteita joita et haluaisi tuntea, sellaisia joilla ei ole mitään käyttöä vaan vain haittaa. Ne haittaavat jo parisuhdetta, myönnät sen itsekin. Silti et koe aiheelliseksi yrittää muuttaa asiaa?
Apua ei hae vain sairas, vaan sairastuva, mieluusti. Suuremmat ongelmat estetään kun pienistä ongelmista otetaan kiinni ja hoidetaan ne kuntoon ennenkuin ne paisuvat suhteettomiksi. Avun hakemiseen kehoittaminen EI ole loukkaus, jos tilanne on sellainen että se haluttaisiin muuttaa (sanot esimerkiksi että miehesi saa takaisin tullessaan sinulta sen kylmän kohtelun -vaikka mitään väärää ei teekään ja tiedät sen. Eikö tämä ole jo osoitus ongelmasta?), eikö ole loogista että se silloin yritettäisin muuttaa.
Ei masentunutkaa koe olevansa niin sairas että tarvitsee apua, miettii vain ehkä kuinka kukaan ei rakasta häntä ja aprempi kun ei eläisikään, ehkä harkitsee jopa itsemurhaa. EI toki tarvitse apua, ei. EI omasta mielestään. Mielen sairautta (tai oiretta enemmänkin) ei osaa itse arvioida.
***
Mutta jotenkin olen tavoittanut tunteeni kateudeksi ennemmin kuin mustasukkaisuudeksi.
Kadehdin sitä, että miesten ei tarvitse olla nuoria ja kauniita ja pääsevät vähemmällä. heille myös on tarjolla kaikkea vähemmin eväin.
Tämä kateus taas juontaa veli suhteestani.
"Kadehdin sitä, että miesten ei tarvitse olla nuoria ja kauniita ja pääsevät vähemmällä. heille myös on tarjolla kaikkea vähemmin eväin."
Olet todella pahasti väärässä. Miehet eivät todellakaan pääse vähemmälle eikä heille varsinkaan ole "tarjolla kaikkea vähemmin eväin".
mustasukkaisuus on mun mielestä suhteentappaja no1 ja sairaus.
Mustasukkainen ihminen saa syyttää vaan itseään erosta, sillä se juurikin toteuttaa ne omat mörkönsä ihan itte.
Miten perkeleessä kukaan voi kuvitella perusteettomalla kiukuttelulla ja vittuilulla sitovansa sen itselleen tärkeän ihmisen voimakkaammin itseensä? Eikö sitä menettämisen pelossa luulisi pikemminkin tekevänsä kaikkensa, jotta olisi niin hyvä sitä toista kohtaan, että sillä ei olisi mitään motiivia jättää.
Tätä asiaa mä en kyllä pysty tajuamaan, mikä kumma saa ihmisen ihan vapaaehtoisesti tuhoamaan oman hyvänkin parisuhteensa. Se vaatii omanlaisensa logiikan.
Tuo on niin totta.
Mustasukkainen ihminen ei tajua koko ajan sabotoivansa yhteiselämää, tuhoavansa koko parisuhteen perustaa. Kaikki vain sen vuoksi, mitä hän kuvittelee mielessään. :(