Avomieheni vanhemmat ovat eronneet, mutta "appiukon" ollessa Suomessa, "anoppi" majoittaa häntä edelleen. En siis oikein tiedä mikä heidän suhteensa oikeasti on.
Anoppi on oikein kiltti, hiljainen mietiskelijä, johon olisi oikein mukava tutustua paremmin. Mutta...
Nyt taas kun on kesä ja tuo appi paikalla, niin mieheni on tehnyt valinnan, ettemme ole tekemisissä vanhempiensa kanssa. Hän ei siis tule toimeen isänsä kanssa.
En kyllä sitä varsinaisesti ihmettele, sillä olen jo saanut esimakua ko persoonasta. Appi on alkoholisti, jonka kanssa on erittäin vaikea tulla toimeen. Hän ei seiso sanojensa takana ja on verbaalisesti ilkeä meitä kaikkia kohtaan. En tiedä kuinka häneen tulisi suhtautua ja nyt alkanut jännittää tilanne, jolloin seuraavan kerran tapaamme, kun kuulin että on minutkin anopille haukkunut. Kaikki ovat aina kuin hän ei olisi mitään pahaa tehnyt. Minusta se ei ole oikein. Säälin anoppia, joka alistuu tuollaiseen kohteluun. Meillä on helppoa, kun voimme vain jättää heidät rauhaan. Mutta anoppi ei ex-miehestään eroon pääse.
En haluaisi toimia kuten kaikki muut: seuraavan kerran tavatessa hymyillä ja tervehtiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten aikuisen miehen saisi vastaamaan teoistaan ja sanoistaan? Tajuamaan, että on turha luvata mitään, jos ei aio lupauksiaan pitää?
Olen itsekin elänyt lapsena alkoholisti perheessä, mutta minulla oli niin vahva äiti, että hän pääsi isästä eroon ja sai meidät turvaan. Nyt pitäisi taas olla tekemisissä juovan alkoholistin kanssa ja se on yllättävän pelottavaa...
Anoppi on oikein kiltti, hiljainen mietiskelijä, johon olisi oikein mukava tutustua paremmin. Mutta...
Nyt taas kun on kesä ja tuo appi paikalla, niin mieheni on tehnyt valinnan, ettemme ole tekemisissä vanhempiensa kanssa. Hän ei siis tule toimeen isänsä kanssa.
En kyllä sitä varsinaisesti ihmettele, sillä olen jo saanut esimakua ko persoonasta. Appi on alkoholisti, jonka kanssa on erittäin vaikea tulla toimeen. Hän ei seiso sanojensa takana ja on verbaalisesti ilkeä meitä kaikkia kohtaan. En tiedä kuinka häneen tulisi suhtautua ja nyt alkanut jännittää tilanne, jolloin seuraavan kerran tapaamme, kun kuulin että on minutkin anopille haukkunut. Kaikki ovat aina kuin hän ei olisi mitään pahaa tehnyt. Minusta se ei ole oikein. Säälin anoppia, joka alistuu tuollaiseen kohteluun. Meillä on helppoa, kun voimme vain jättää heidät rauhaan. Mutta anoppi ei ex-miehestään eroon pääse.
En haluaisi toimia kuten kaikki muut: seuraavan kerran tavatessa hymyillä ja tervehtiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten aikuisen miehen saisi vastaamaan teoistaan ja sanoistaan? Tajuamaan, että on turha luvata mitään, jos ei aio lupauksiaan pitää?
Olen itsekin elänyt lapsena alkoholisti perheessä, mutta minulla oli niin vahva äiti, että hän pääsi isästä eroon ja sai meidät turvaan. Nyt pitäisi taas olla tekemisissä juovan alkoholistin kanssa ja se on yllättävän pelottavaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ainoa mitä voit tehdä on se että näytät tuolle ukolle kaapin paikan.Tee siten että jos aukoo sinulle päätään niin sano ettet sinä siedä tuota ja poistu paikalta.Sen jälkeen älä ole yhteydessä, ellei aloite tule siitä suunnasta ja jos jatkaa piikittelyä sinun kohdallasi, anna vielä yksi varoitus että jos jatkaa, niin et tule enää paikalle.Vain rajat luomalla näiden kanssa pärjätään.Se voi aiheuttaa sen että välinne katkeavat, tai sitten sen että hän kunnioittaa ainoastaan sinua.
Tuo olisikin niin yksin kertaista, jos kyseessä olisi reilu mies, joka suoraan päin naamaa kertoisi, mitä ajattelee... mutta kun kaikki negatiiviset viestit purkaa vaimolleen ja sitten taas mielistelee kun ollaan kasvotusten...
Olet selekästi sydämmellinen ihminen ja todella ongelman löytänyt. Et yksin pysty asiaa ratkaisemaan kaikkia auttaen. Tavitset siis apua. Miehesi on varmasti sinulle läheisin henkilö tämän asian suhteen ja suosittelisin syvää keskustelua ja keskenään mietittyä toimintasuunnitelmaa. Kerro miehellesi, miten pidät anopistasi ja että miehesi tulee auttaa äitiään. Kerro vaikka menneisyydestäsi. Miehesi ei välttämättä tiedä minkälaisen ongelman juurilla ollaan.
Se voi olla... mutta luulen kyllä että ymmärtää... kellään ei vain ole jotenkin nyt taitoa edetä tämän asian kanssa... Tuossa joku jäljempänä antoi ymmärtää, että on parempi olla puuttumatta... Itselläni vain suku niin läheinen, että tuntuu pahalta esim. meidän piakkoin syntyvän vauvan puolesta, ettei sitten voi olla isovanhempiin yhteydessä, kun isä on näin valinnut. Ja kunnioitan kyllä mieheni päätöstä ja uskon että hän on sen tehnyt nimenomaan meidän omaa perhettä ajatellen... surullista kuitenkin...
Appiukkosi käytös ja tekemiset eivät kuulu sinulle. Ei toisia ihmisiä voi muuttaa. On ajan hukkaa miettiä tuollaista. Anoppisia ja appiukkosi elämä on heidän omaansa, joten älä edes suunnittele puuttuvasi siihen.
Itseäsi sen sijaan voit muuttaa. Siihen voisi olla syytä? Ja mielestäni sinun pitää edelleen suhtautua ystävällisen kohteliaasti niin anoppiisi kuin appiukkoosikin, olivatpa he millaisia tahansa.
Olet varmasti oikeassa tuossa, että minussa on paljon asioita, joita tulee muuttaa.
Olisi kovin yksinkertaista, jos he todella eläisivät omaa elämäänsä, kuten sanot. He kuitenkin kuuluvat mieheni sukulaisina meidänkin elämään. En heidän arkeensa ole puuttumassa, toivoisin vain inhimillistä kohtelua miehelleni, tämän sisaruksille ja meidän tulevalle vauvalle. Ja tietenkin muille lapsenlapsille.
Oletko todella sitä mieltä, että vaikka minua / meitä kohdeltaisiin miten tahansa, niin se ei saisi näkyä ja tuntua kanssakäymisissä? Tuleeko meidän näyttää omille lapsillemme, että isoisä saa kohdella ja puhua meistä mitä ilkeyksiä tahansa ja me vain hymyilemme takaisin?
"Mutta anoppi ei ex-miehestään eroon pääse."
Jos jo ovat eronneetkin, niin miksi anoppi vielä hyysää entistä miestään? Eihän ole pakko.
tuota oon itsekin miettinyt... En tiedä, mutta olisiko niin että alistetun naisen asema on aika heikko....
loppupeleistä helpompaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja majoittaa ukko hetkeksi, kun ei sitä sitten kuitenkaan loppuvuotta tarvitse sietää.
Sinuna vähän varoisin ainakaan muiden vetämistä juttuun, tiedätkö esim. appiukon alkoholismista koko tarinan? Meinaan harvoin miniälle tai vaimolle kerrotaan, jos isä/mies on ollut väkivaltainen tai juoppohullu, ja appi saattaa hyvin kostaa exälleen, jos suuttuu sinulle. Alkoholistin tyttärenä varmaan tiedät, että arvaamattomia ovat, eikä sinun tule vaarantaa muiden hyvinvointia. Luota siihen, että anoppi on aikuinen ihminen, joka ottaa vastuun omista elämänvalinnoistaan, ja tietää miten exän kanssa pitää toimia ja kuinka paljon hänen puheisiinsa voi luottaa.
Tiedostan kyllä vaaran johon anoppi asettuu toimiessaan lastensa ja näiden isän välissä.
Uskon että asia on juuri noin, kuin aavistelet: asian villaisella painaminen on nimenomaan helpompaa... tällä hetkellä. Mutta kantapäänkautta oppineena tiedän, että pitkään vaietut kuitenkin kaikkien tiedossa olevat salaisuuden muodustuvat aikaa myöden liian isoiksi käsitellä ja jotenkin ne sitten purkautuu... hyvällä tai vähemmän hyvällä tavalla...
Tottakai anoppi vastaa omasta elämästään ja valinnoistaan. On vaan surullista, että hän valinnallaan eristää itsensä miehestäni ja muistakin lapsistaan. Jää siis yksin sairaan miehen vaikutuspiiriin. Mutta ehkä on parempi olla välinpitämätön...