Kun aina sanotaan että nainen sallii kohdella itseään niin tai noin.
Niin kertokaas nyt miehet miten teiltä voi vaatia asiallista/kunnioittavaa käytöstä? Nalkuttamalla? Vaatimalla? Miten? En ole vielä sitä oppinut ja olen kuitenkin ns. Aikuinenkin jo.
Niin kertokaas nyt miehet miten teiltä voi vaatia asiallista/kunnioittavaa käytöstä? Nalkuttamalla? Vaatimalla? Miten? En ole vielä sitä oppinut ja olen kuitenkin ns. Aikuinenkin jo.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei sitä vaatimalla saa vaan sinun täytyy olla kunnioituksen arvoinen. Sinun täytynee onnistua olemaan jollekin niin hyvä, että jo pelkkä menettämisen pelko pistää miehen yrittämään parastaan.
täytyisi pelätä että minä katoan hänen elämästään. Ilmeisesti en ole koskaan ollut kenellekkään sitten niin "hyvä" vaan olen päätynyt olemaan itsestään selvyys joka on ja pysyy.
Sitten onkin se suuri järkytys kun sanon että haluan erota, koska en saa suhteelta mitään vaan annan ja annan. Mutta siinä vaiheessa minä olen jo tehnyt päätökseni ja lähden kuitenkin.
Minä olen aina kuvitellut, että Rouva Ratikka ottaa hatkat, jos en edes yritä kykyjeni mukaan tehdä häntä onnelliseksi. Ja se on tehtävä arjessa, ei vain hää- tai syntymäpäivänä. Toisen itsestäänselvyytenä pitäminen on suhteen surma.
Ja kun tarkemmin mietin omaa seurusteluhistoriaani, niin jos minulle on ollut se ja sama, onko joku nainen kanssani, niin enhän minä mitään ole yrittänytkään. Lemputhan olen saanut, muttei se oikeastaan ole kirpaissutkaan kuin sen hetken. Juuri sen hetken, että nainen on varmaan jäänyt pähkimään pienessä mielessän, että miksen sitten tehnyt mitään jos en halunnut tulla jätetyksi.
Älä sorru kaltaisteni uhriksi.
Onnellinen Rouva Ratikka, kai se on että sitten kun se oikea aito rakkaus löytyy, siitä haluaa pitää kiinni.
Silloin tekee mitä tahansa että toinen on tyytyväinen ja onnellinen.
Ryhtiliike on tehtävä ja katsottava eteenpäin.
lapsilla ole isiä! Eikö miehellä ole mitään vastuuta edes omasta käytöksestään? Naisen siis pitäisi ansaita se, ettei mies lyö, hauku, huorittele, petä jne?
Katsos yleensä mies käyttäytyy yllämainitulla tavalla ja nainen on loukussa taloudellisesti, henkisesti ja ties miten ja sitten vielä syyllistetään naista, kun antaa miehen tehdä itselleen niin.. Että eipä ole nainen sitten ilmeisesti parempaa ansainnut.
Eiköhän meistä jokainen ansaitse tulla kohdelluksi hyvin? Noin niinkuin lähtökohtaisesti? Siihen asti kunnes kunnioituksen tms. menettää?
Kai tästä on jollain tapaa säädety ihmisoikeuslaissakin?
Siis oikeasti, kai jokaisella yksilöllä on oikeus tulla kohdelluksi hyvin.
Miksi siis syyllistetään sitä syytöntä, sanotaan että olet itse mahdollistanut huonon kohtelun.
Ei ehkä ole aivan järkeen käypää, mutta ah ihminen on niin joutuisa tekemään siitä joka on se heikommassa asemassa oleva, syyllisen.
Mulla ei ole kyllä valittamista siinä miten miehet on mua kohdelleet. Jos haluaa hyvää kohtelua eli siis että elellään ihmisiksi ja on kaikki itsestäänselvyydet kuten väkivallattomuus, päihteidenkäytön hallinta, arjen hallinta ym OK niin ottaa vaan fiksun miehen.
Siinä tulee sitten bonuksena hyvää keskustelua ja muuta kestotilaajaetua.
Jättäkää ne vinoon kasvaneet mönkiäiset kynnyksen toiselle puolelle ja olkaa itse avoimia ja reiluja fiksulle miehelle ja se homma menee kyllä just ihan uomiinsa.
Nalkuttaa ei tarvii eikä vaatia. Parisuhde perustuu tahtomiseen, kandee ottaa semmonen jonka kans tahtoo elellä ja joka tahtoo elellä sun kanssa.
muttei monet täällä voi poimia fiksuja miehiä, kun itselläkään ei ole kaikki palikat järjestyksessä. Se taas johtaa siihen, että valitaan seura jonkin toissijaisen ominaisuuden, vaikkapa tukan pituuden, mukaan ja yritetään keksiä joitain sadistisia keinoja saada toinen tottelemaan itseään luullen että siitä seuraa yhteinen onni ja ilo.
saattaa olla, minulle kyllä miehen luonne/persoona on tärkeämpää.
Eihän toisen muuttaminen koskaan onnistu, mutta parisuhteessa on kuitenkin se toinenkin ihminen otettava huomioon ja muistettava kunnioittaa ja osoittaakin se kunnioitus.
Ja ehkä mä olen hölmö, mutta musta kunnioitusta on se että pidetään lupaukset, kuunnellaan ja arvostetaan toisen toivomuksia.
Otetaan sellainen oletus, että olen sinkku.
Sitten ei kun ettimään hyvää kumppaniehdokasta. Hyvä ehdokas on sellainen joka ainakin ensin ulkoisesti miellyttää itseä.
Sitä sitten aletaan seukkaamaan ja hetken päästä musta alkaa tuntua, että se ei oikein ole tässä hommassa täysillä mukana.
No mä otan asian puheeksi ja kysyn suoraan, että mikä mättää ja haluaako se olla mun kanssa. Jos se sanoo haluavansa, mutta teot osoittavat toista, niin mä jätän sen.
Ei toista voi pakottaa ihastumaan itseensä. Jos hommasta ei tuu mitään, niin parempi lopetaa alkuunsa, kuin alkaa roikkuilemaan toisen riesana.
jos käytös osoittaa että musta ei välitetä, eikä kunnioiteta.
Itsestäni tiedän että mut on lapsesta asti poljettu tyyliin et ole mitään, et osaa mitään, sun pitää tehdä sitä tai tätä että äiti tykkää yms.
Joten oman itsensä arvostaminen on tärkeää, sitten kun arvostaa itseään voi odottaa että toisetkin arvostaa sua.
Eli tuossapa se selviskin miksi en saa arvostusta/kunnioitusta.
itsetunto maassa?
Kyllä ihmisen pitää arvostaa itseään. Jokainen ihminenhän on oman elämänsä pääosan esittäjä ei mikään statisti.
Jos alat tuhlata elämääsi jonkin kusipäisen alistajan kanssa joka ei arvosta sua pätkääkään, niin sä alat lopulta uskoa ittekkin olevasi huono ihminen.
Sen takia just ei kannatakkaan roikkuilla missään paskassa ihmissuhteessa.
Arvostus ja kunnioitus ovat asioita jokka ansaitaan, niitä ei voi ottaa, mutta tunnevammaiselta kumppanilta sä et saa sitä mitenkään.
on, vaikka olen pitkälle kouluttautunut, osaan tehdä vaikka mitä ja hallitsen vaikka mitä, sormi ei mene suuhun juuri missään ja jos jotain en osaa niin sittenpä sen opettelen :)
Suurin ongelmani en ole koskaan kyllin hyvä, vaan aina on jotakin opittavaa.
olemaan ittelles pikkuisen armollisempi, ei kukaan ole täydellinen.
Just kun alat oppia kaikki, niin tää koko homma on jo ohi. :)
Mietippä miten se sitten jurppii.
se on sanoa :) Kai se on hyväksyttävä että en ole täydellinen, koska vaadin itseltäni täydellisyyttä.
Emmä tiedä luonnevikanen nais-immeinen :) Hitsi elämä oli niin helppoa kun eleli eronneena yh-äitinä muksujen kanssa ja sai vaan olla onnellinen.
Nyt sitten pitää vielä yrittää järjestellä aikaa miesystävän kanssa ja kun mä saan aikaa järjestettyä, mies ilmoittaakin että menee kavereiden mökille.
Tekee selväksi varsinkin itselleen mutta myös toiselle mitkä on ne rajat, ja myös toimii sen mukaan.
Esim mulla on sääntönä että yhdestä lyönnistä ulos. Kerron sen alussa kumppanille, että vaadin kunnioittavaa käytöstä siinä asiassa. Ja sitten todellakin ekasta lyönnistä loppuu suhde vaikka äijä uikuttaisi mitä. Minä en "inhimillistä virhettä" hyväksy tässä asiassa.
Joten vaadin kunnioitusta, ja jos se ei onnistu niin en jää suhteeseen kyttään hakattaisko lisää jotta voitaisiin sanoa että miksi annat kohdella noin. En anna.
Ei munkaan itsetunto ole parhaimmasta päästä mutta kyllä mä paskan kohtelun tunnistan enkä anna sitä tapahtua. En myöskään ole mikään lähimmäisriippuvainen joka roikkuu kynsin hampain kiinni vaikka minkälaisessa surkimuksessa kun ei pysty yksin oleen tms. Sellaiset toisesta riippuvaiset tyypit joutuu äkkiä tilanteeseen jossa toinen sanelee mitä tehdään, ja toisen osa on kestää ja kärsiä. Ja se vinksahtaa sitten tosi äkkiä, ku toinen huomaa että voi olla minkälainen törkymöykky hyvänsä, ja toinen vaan hyväksyy ja kestää.
Eli itsestä se on aivan täysin kiinni. Vaadi kunnioitusta ja jos sitä ei tule, heitä pihalle. So simple :)
lyöntijutusta mä olen sun kanssa 100% samaa mieltä. mikään ei koskaan oikeuta satuttamaan toista fyysisesti.
Ei ehkä toisaalta henkisestikkään, vaikka sitä itekkin silloin tällöin heilutellaan kotona sanan säilää, mutta täytyy kyllä sanoo, että C on tarvittessa melkoinen säilän sankari, eli takasin tulee sana sanasta:)
En minä siedä hakkaamista, en pettämistä. En ikinä, sellainen peli on kerta vihellyksestä poikki.
Tarkoitin lähinnä sellaista yleistä kunnioitusta, sitä että ollaan luottamuksen arvoisia, ei valehdella pikkuasioissakaan, ainakin minä olen huomannut että pikkuvalheet keventää tietä isoihin valheisiin.
Luin jonkun tutkimuksen josta kävi ilmi ettei ole olemassa vain yhtä lyöntiä vaan siitä tulee ylivoimaisesti useimmin sitten yleinen toimintatapa riidassa tms. Ekan ja tokan lyönnin välillä voi olla kyllä vaikka kuinka pitkä aika mutta se tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin. Sitten alkaa välit lyheneen. Pahimmillaan se on sitten joka viikonloppuista.
Sillä olen kauan sitten jo päättänyt etten siihen kurimukseen lähde. Mikään suhde ei ole sen arvoinen, ja koska itse en todellakaan näe siinä mitään kivaa, niin en hyväksy sitä. On jopa pariskuntia joissa tuollaista pikkuläppimisiä pidetään "normaalina" osoituksena tulisesta luonteesta tms. Ei sovi mulle, ja ekasta lyönnistä loppuu touhu.
Tottahan riidan aikana nyt tulee sanomisia. Multa myös irtoaisi aivan legendaarisia juttuja mutten käytä niitä. Mä ajattelen koko riidan ajan että riidan jälkeenkin on elämää, ja jos jättää typerimmät vedot sanomatta, riidan jäkeinen elämä on huomattavasti mukavampaa. Itse otan täysin kirjaimellisesti mulle riidankin aikana sanotut asiat, joten ei ihan mitä hyvänsä kannata suutuspäissään sanoa. Kaikki painetaan muistiin visusti :D
Silläkään mä en hyväksy mitään "ihmillistä" riidan aikana huitaisua, koska tiedän etten ole niin kamala riitelykumppani ja joka vie/provosoi homman vaikka kuinka pitkälle. Mä alan pakittaan tms heti kun huomaan että nyt alkaa kuumeneen liikaa. Eli en nalkuta enkä soita suutani sinne saakka (ja sen jälkeenkin) kun toinen on jo kerinnyt sanoon, että jos turpa ei nyt mene kiinni, niin lyön.
Mä olen kuitenkin parisuhteessa aika riidaton tyyppi, kun en tykkää sitten yhtään riidellä. Jos vaan hommat menee kuten on sovittu edes sinne päin, niin se kelpaa mulle. Ei ole pakko sanoa ja nostaa rähinää joka asiasta. Sitten jos tuntuu että sanomisriitojakin alkaa oleen liikaa, niin voin lopettaa suhteen siihenkin syyhyn. Toiseks viimeisin poikaystävä sai monoa hätäseen siitä syystä että alkoi heitteleen omituisia mustasukkaisen jorinoiksi luokiteltavia kommentteja kuten "käytäksä toppia siksi ku tykkäät että miehet kyttää rintojasi". Toinen syy oli että se oli tuiskahtelija. Jos oli paha päivä töissä, niin se saattoi ärähtää jostain aivan omituisista mulle kuulumattomista asioista. Itse en pura syyttä toiseen pahaa tuultani ja huomasin etten hyväksy sitä että muhunkaan puretaan. Tuli joka kerta riita ja sillä sitten totesin etten nyt muutaman kuukauden seukkaamisen jälkeen ala mitää tuiskahteluja tms kuunteleen. Päätös oli helppo ja nopea. Hiihtokengän kuva peruuksiin ja äijä oli ihmeissään.
Katsoin ettei se siitä olisi muuta kuin pahentunut ja varsinkin se mustasukkaisuus alkoi arveluttaan todella, joten helppo päätös se oli lopettaa jo siinä vaiheessa, niin ei tarvitse "antaa" sen kohdella miten hyvänsä.
Mä olen niin onnellinen siitä että minä olen minä. Mun ei tarvi enää kestää yhtään mitään (lasten ja avioliiton takia joutui hieman katsoon muuttuuko homma paremmaksi, enää ei ikinä tarvi). Jos äijä ei ole sopiva niin morjens vaan, mä viihdyn yksinäni rauhassa oikein hyvin :)
Mä en käsitä miksei kaikki vois olla yhtä ehdottomia.. sais lopettaa ton perheväkivaltapalstankin tarpeettomana :D
Minä toimin itse ns. kunniallisesti ja vaadin että toinenkin toimii. Pienistäkin valheista tulee sanomista, ja sitten voi hyvinkin taas hiihtokenkä heilahtaa.
Kunnioitusta voi vaatia jos ekaksi itse käyttäytyy sen arvoisesti. Sitten pitää ymmärtää, että ihmiset on ihmisiä. Joku pissapää ei käyttäydy kunnioittavasti vaikka mitä tekisi, ja siinä ei auta taas muu kuin mononkuva peffaan. Niitäkin kyllä löytyy jotka kunnioittaa, kun itse on sen arvoinen ja kunnioittaa myös toista.
Kyllähän suhteessa pitää kunnioittaa toista ja toisen mielipiteitä, ajatuksia ja olemista. Ja sit jos toiselle on sun jutut aika yhden tekeviä niin aika ahdistavaa on.
No, mä oon tänään ittepäinen :) Miesystävä ilmoitti eilen että hän soittaa illalla, ei ole kuulunut mitään joten enpä mäkään viitsi soitella ja kysellä että missä mennään vai mennäänkö missään. Ja varmaan odottaa että tänään olen kuitenkin illalla valmis hypähtämään hänen luo, no en ole...
Ja jos nyt joku mies ajattelee että onpas kun kerran unohtaa soittaa niin noin suuttuu :) Mut kun ei oo ekakerta ei toka eikä kolmaskaan, vaan tää unohtaminen on ennemminkin sääntö eikä poikkeus. Ja mulla tuli eilen raja vastaan.
yritän opetella elämään ja hyväksymään itseni sellaisena kuin oon :)
Vaan, olet sen arvoinen ;)
Siitä se tosiaan lähtee. Kun ku arvostaa ja kunnioittaa itseään, niin loppu sujuukin jo ihan hyvin. Sitä sitten tosiaan alkaa rajoittaa miten antaa toisen kohdella itseään. Joko se oppii käyttäytyyn muuttuneessa tilanteessa tai katoaa maisemista. Kumpikin vaihtoehto on hyvä, kun ajatellaan sitä kohtelua.
Juu.. voi olla hyvä sanoa että olet jo sopinut muuta menoa ettei nyt oikein käy (vaikkei oliskaan).. voivoi, olisit soittanut aikaisemmin. Sillä se ei sitten pidä minään varmana nakkina joka tulee soitosta vaikka tosiaan edellisiä puheita ei ole pidetty.
Tosiaan, jos se on säännönmukaista niin kannattaa hieman palauttaa raiteilleen. Jos se häipyy, niin häipyköön. Ei tuommoinenkaan touhu tavoiteltavan arvoista ole. Tsemppiä kasvatusyritykselle :D
kanssasi samaa mieltä. Mustasukkaisuus on pahinta lajia ihmisen luonteenpiirteissä ja se on se tekijä, joka usein sitten lopulta johtaa siihen väkivaltaisuuteen (nainenkin voi olla väkivaltainen).
Ja tuossa riitelyjutussa sama käytäntö, eli pahimmillaan olen haistattanut. Tosin mun nykyinen on kyllä sen verran hyväluonteinen ihminen, että eipä kovin usein räisky ja sitten kun räiskyy, niin ollaan melkein samoin tein pyydelty anteeksi puolin ja toisin, eli homma ei jää hampaankoloon.
minä tunnistan kyllä paljon noita sinun merkkejä itsessäni. Olen aina päättänyt, että minua ei kukaan lyö toista kertaa. No, en ole sellaisiin tilanteisiin joutunutkaan, mutta minulla tuo lähtökohta juontaa juurensa omasta lapsuudesta eli alkoholisti-isästä, joka käytti myös väkivaltaa, tosin ei minua kohtaan. Onko sinulla jotain vastaavaa taustalla?
Huomaan olevani myös aika tarkka omasta itsemäärämisoikeudestani ja erityisesti siitä, ettei minua pakoteta mihinkään. Ja pakottaminen tarkoittaa monesti vaan sitä tunnetta, että nyt vaaditaan multa jotain ja en halua antaa, haluun vaan kato vapaaehtoisesti.. Joo, kyllä se vähän liiallisuuksiin itselläni selvästi menee. Sitä taistelee vanhempien malleja vastaan, ei halua ehdottomasti olla äiti-marttyyri eikä isä-alkoholisti. Ja huomaan myös vältteleväni vähän riitaa, helposti mulle käy miten vain aika usein, mutta sitten on noita ehdottomia juttuja myös. Kai sekin tulee sieltä lapsuuden selvittelijän roolista, että tässä vältyttäisiin suuremmilta jutuilta. Sorry, juttu vähän levisi..
Tai joo, kai se holisti oli, ei kylläkään vaikuttanut mitenkään mun elämääni joten ei haittaa jonkun puolituntemattoman ihmisen ryyppäämiset yhtään jota ei edes nähnyt kännissä :)
Mä en kyllä löydä mitään lapsuudestani jota syyttäisin asioista. Mäkin halusin samanlaiseksi kuin moni muu että ne varastaa kaupasta tavaraa tai ryyppää yms ja sitten keksii lapsuudestaan jotain mikä olis sen homman syy. Mulla ei ole tosiaan mitään ja kaikesta tekosistani vastaan itse. Ne on mun syy ja johtuu siitä että päätin sellaisen tehdä sillä hetkellä. En kauheasti tee kun mulla toi konrolli pelaa ihan kiitettävästi.. ei ole ankeaa lapsuutta jota syyttäisi.. joutuu kaiken ottaan ihan omille niskoille. Däääm :DD.
Kyllä kaikki on opittu ihan aikuisuudessa kokeilun ja erehdyksen kautta. Sitä taidetaan kutsua elämänkokemukseksi ja sitä kertyy niin kauan ku elää.
Mulla kun tosiaan ei ole lapsuudessa riidelty niin ei sieltäkään mitään mallia ole voinut ottaa. Se vaan on tosiaan tullut huomattua etten tykkää yhtään riitelystä. Elämänkokemus kertoo koska ne selkeät vaaranpaikat on ja sillä oppii vältteleen.
Elämä on niin lyhyt etten mä ainakaan aio kärsiä sitä jossain huonossa liitossa, vaan olen tosiaan oppinut että olen miljoona kertaa mieluummin yksin ja onnellinen, kuin suhteessa ja onneton. Mulla kun ei ole mitään syytä olla liitossa ja sinkkuna on hauskaa. En sitä hevillä vaihda suhteeseen joten olen äärimmäisen tarkkana että jos vaihto tapahtuu, niin sen on sitten paree olla myös sen arvoista.
"Mustasukkaisuus on pahinta lajia ihmisen luonteenpiirteissä ja se on se tekijä, joka usein sitten lopulta johtaa siihen väkivaltaisuuteen (nainenkin voi olla väkivaltainen)."
-Henkikin voi olla löyhässä noissa mustasukkaisuuskohtauksissa. Ja onkin. Mä en käsitä yhtään miten joku voi olla tyytyväinen ku toinen on mustasukkainen, tai jopa yritetään vasiten tehdä se mustasukkaiseksi. Tsiisus.. mikä idioottimaisuuden huipentuma :)
Helkkari kun vaan muisteleekin niitä typeryyksiä.. -mä olen menossa kauppaan ja harjaan hiukseni, mies siihen "jaa mä luulin että sä olit menossa kauppaan etkä huoraan"
Ja sitten joku onneton luulee vielä ihan tosissaan että mustasukkaisuus on rakkautta tai osoitus rakkaudesta. Kyllä se on ihan omistamisenhalua ja voi muuttuessaan sairaalloiseksi olla todella kaukana kivasta.
Joo kyllä nainenkin osaa olla väkivaltainen, varsinkin jos mies antaa sen olla. Monet kerrat olen nähnyt, baareissa mustiskohtauksia yms kun akka paukuttaa menee ja äijä vaan väistelee "älä kulta lyö". Sitten se yrittää kavereilleen esittää jotain ettei toi mitään satu.
Yhden miehen olen ihan oikeasti nähnyt itkevän kun sen eukko hakkasi sitä, ja useasti. Kerran se eukko sai sitten pataansa yhdeltä pöytäseurueen jäseneltä aika lujaa joka kyllästyi siihen, enkä mä pitänyt isompaa kiirettä mennäkseni väliin :)
Niinja muutenkin mä sanon aina "vedä takaisin, kyllä se sillä oppii"
Juuh, mitä sitä suhteessa on jos se on pelkkää draamaa ja riitelyä. Mä saisin vatsahaavan sellaisesta menosta eikä se vastaa vastaa mun kuvitelmaa onnellisesta parisuhteesta.. siis siitä mitä yleensä tavoitellaan ku kimppaan mennään. Teillä on kanssa hyvä tyyli riidellä, niitä kuitenkin tulee jonkin verran aina kun ollaan jonkun kanssa samassa paikassa kauemmin, niin parempi että ne on niin kevyitä ettei tarvi niistäkin sitten vielä riidellä :)
No ottamalla asian puheeksi on ensimmäinen aste, tuomalla asia ja ajatuksensa julki. Jos vaan vaikenet niin vaikeneminenhan on myöntymisen merkki eli vaikenemalla osoitat että se mitä saat on sinulle täysin ok ja olet tyytyväinen tilanteeseen.
Ajatustenlukemista ei ole olemassakaan.
Kommunikaatio on nimenomaan tekoja.
asiasta puhuttu, olen kertonut että en halua saada lupauksia joita ei pidetä, koska itse pidän lupaukseni ja jos epäilen kykyä pitää lupaustani en lupaa mitään.
Myös valkoiset valheet on käyty läpi moneenkin kertaan.
Ei auta ei, minut on vain niin helppo unohtaa :)
"Niin kertokaas nyt miehet miten teiltä voi vaatia asiallista/kunnioittavaa käytöstä? Nalkuttamalla? Vaatimalla? Miten?"
Ei yhtään mitenkään. Sen sinua kunnioittavan ja huomioivan käytöksen on tultava itsestään.
Et näytä hiffanneen pointtia, joten sun ei kannata vaivata päätäs tuolla asialla. Unohda miehet ja keskity vaikka urheiluun.
niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan?