Miten te naiset yleensä suhtaudutte sinkkumieheen jolla on koira? onko se ihan kiva, ja positiivinen juttu,vai negatiivinen kiinostuksen tappaja.
haittaako koira?
mies&koira
11558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sellaiset ihmiset jotka tykkäävät eläimistä ovat yksinkertaisesti ihquja!!!
Minulla oli yli kymmenen vuotta semmoinen iso oranssinvärinen kollikissa, ja kyllähän siihen kummasti kiintyi kun sen kanssa oli tekemisissä melkeinpä 24/7 periaatteella, tai ainakin aina silloin kun oli kotona. Muuten ainoa kolli, joka on koskaan päässyt minun vuoteeseeni.
Olen miehenä siinä määrin enemmän kyllä kissa- kuin koiraihmisiä, että jos naisella on kissa se on plussaa ja jos hänellä on koira se on enemmänkin semmoinen neutraali tekijä. Vanhana kissan omistajana sitä kylläkin ymmärtää muitakin lemmikkieläinten omistajia, mutta koirat ovat jääneet jotenkin vieraammiksi.
Yleensä siis pelkkää plussaa. Riippuu kuitenkin siitä, missä asemassa koira on. Jos se menee arvoasteikossa ihmisen ja ihmissuhteen yläpuolelle, ei se oikein lämmitä.
Nykyään monet sinkut ja muutkin inhimillistävät lemmikin liikaa. Eletään täysin lemmikin ehdoilla. Koirasta tulee tyranni, joka nukkuu sängyssä ja murisee vieraille. Sitä ei komenneta kuin ehkä lepertelemällä: Mitä sinä nyt noin, voi voi. Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli juuri tuollainen koira. Minulle ei kiintymyksen sanoja riittänyt, mutta koiralleen hän vannoi rakkauttaan ja kiintymystään, jopa minun kuullen.
Itselläni on kymmenkunta koiraa ja olen sinkku. Minulla koirat ovat koiria. Minä olen niiden pomo. Se ei tarkoita, että kuritan niitä. Johdonmukaisella käsittelyllä ne tietävät paikkansa ja niiden kanssa on helppo elää. Toki koirat ovat minulle tärkeitä, enkä niitä hävittäisi yhdenkään miehen käskystä. Silti ei tarvitsisi miehen joutua herkällä hetkellä tilanteeseen, jossa koira tuijottaa sängyn vieressä, niin kuin exäni koira teki. Eikä tämä idiootti edes ajanut sitä pois.
Olisipa kiva löytää tervepäinen koiramies ystäväksi. Kovin hakusessa vaan tuntuvat olevan.
Jos jollain on kymmenkunta koiraa, niin silloinhan sen oman elämän joutuu järjestämään huomattavan paljon niiden koirien ehdoilla niin asumisen, ruokatalouden kuin vaikkapa liikkumisen suhteen. Jos haluaa käydä vaikkapa naapurikaupungissa, niin yhden kissan tai koiran voi helpostikin ottaa mukaansa, mutta miten silloin toimitaan, jos niitä onkin kymmenkunta? Se edellyttää varmaankin pakettiauton omistamista...
Jos ei ole mikään ammattimainen rotukissojen tai rotukoirien kasvattaja, niin silloin semmoiset 1-3 lemmikkiä tuntuisi lähinnä järkevältä määrältä, jollei sitten asu isossa kartanossa palvelijoiden kera...
En tietenkään asu kaupungissa koirieni kanssa. Pihalla on tilavat ja asianmukaiset tarhat. Sisällä käyvät joskus, että osaavat olla asiallisesti olla. En kasvata koiria kaupallisesti.
Toki koirat rajoittavat elämääni, mutta antavat myös paljon. Harrastan niiden kanssa aktiivisesti. Harrastuksessani tarvitaan useita koiria. Seurakoiria löytyy yksi, joka voi kulkea mukana.
Tarkoitin kirjoituksellani, että mies, joka nostaa koiransa Jumalan asemaan, ei hurmaa minua. Myönnän, että naisissa on enemmän koiraansa ihmisenä pitäviä tapauksia.
Edelleen; Mies, joka pitää hyvän huolen koirastaan ja antaa sen olla koira, olisi älyn kiva kumppani. Tietysti täytyisi muutenkin synkata.
Jos miehellä on pieni koira, se on hyvä merkki hyvästä itsetunnosta ja eläinrakkaudesta.
Mitä suurempi koira - sitä etovampi mies!
Tämä on vain yhden naisen mielipide, joka perustuu kokemukseen.
Jos hyvin, niin aivan valtava plussa. Jos koira asuu yksinään jossain pihan perällä ja kerran päivässä käydään kurkkaamassa, niin aivan valtava miinus ja tarvittaessa soitan myös eläinsuojeluviranomaisille. Mutta en voisi koskaan aloittaa mitään miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä.
Lähinnä siksi tuli mieleeni kysellä asiasta, koska eräs tuttuni väitti, että koirattomat naiset rinnastavat miehen jolla on koira, mieheen jolla on lapsi, ja naiset joilla on koiria eivät halua vierasta koiraa "laumaansa", varsinkaan jos se on eri rotuinen kuin heidän oma koiransa.
Itselläni on mäyräkoira, ja se nyt on kohtalaisen pieni koirarotu vaikka luonnetta välillä onkin ison koiran verran :)
On kyllä totta, että ihmiset inhimillistävät koiriaan nykyään liikaa. Itse olen koiran kanssa kultaisen keskitien kulkija, eli se on minulle lähinnä seuralainen, ja lenkkikaveri, en inhimillistä koiraa liiaksi, mutta en myöskään kohtele sitä esineenä joka on olemassa vain minun huvikseni.
Koiralla on aitaus ja koppi jossa se toisinaan varsinkin hyvällä ilmalla oleilee, mutta kun en ole kotona, ja öisin se on aina sisällä omalla paikallaan.
Kokemusta on myöskin isommista koira määristä sillä kotonani oli toisinaan hoitokoirat mukaan laskettuna 7-8 koiraa, olihan siinä välillä vähän järjestelemistä, mutta hyvin pärjättiin.
Minulle se on kiinnostuksen tappaja. Pelkään koiria, enkä muutenkaan oikein ymmärrä koiraihmisiä.
Kyllä se enemmänkin plussaa on varsinkin kun itsellä on koira. Koira on minulle ystävä ja sen kanssa lenkkeillessä ja harrastaessa saan muuta ajateltavaa. Se on minun laatuaikaani itseni kanssa, tosi ihanaa olisi jos sen harrastuksen jakaisi joskus joku mies.
Kuten joku jo kommentoi, niin en kyllä koirastani luovu kenenkään käskystä, sellaiseen asemaan ei saisi itseään laittaakaan. Pöljä on jos laittaa. Koiraan kuitenkin luottaa jollain tavalla enemmän kuin ihmisen, se ei sinua jätä eikä petä, se ei ole niin älykäs että se haluaisi sinua loukata. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö mieheen voisi luottaa. Ei niitä kahta asiaa voi verrata. Erosin reilu vuosi sitten ja takana on useamman vuoden suhde. Olen nyt sinkkuna ollut onnellisempi kuin silloin kun seurustelin, että voisi kai sanoa että ennemmin elän koko ikäni vain koirat seuranani kuin elän huonossa suhteessa.
Jep, mutta siis ei koira ole este, hyvä juttu vaan :)
on ihania.
Koira miehellä on ehdoton plussa kaltaiselleni koiraihmiselle.
n27