Onko kellään käynyt koskaan niin että ex anoppi kuvittelee hoitavansa lapsenlapsensa tapaamiset omilla ehdoillaan....
No aloitetaampa alusta...
Minulla on poika miehen kanssa jolla on adhd,silloin kun mies oli vielä lapsi, diagnoosi oli MBD. Meidän suhde oli erittäin myrskyisä ja henkisen väkivallan siivittämä. Lisäksi oli mukana ihan selkeetä narsismia. Kaikki piti tapahtua miehen sanelemilla säännöillä ja tavalla. Kaikki mun omat asiat, kuten ystävät ja heidän tapaaminen oli ns kiellettyjen listalla. Hänellä oli oikeus tehdä mitä haluaa ja koska haluaa. JOs yritin keskustella asioista ja/tai tein oman pääni mukaan niin alkoi uhkailu, kiusanteko ja kiristys. Esimerkkinä vois kertoa. Hän jätti tahallaan mulle "näytille" tietsikan näytölle kuvan jossa oli vastasyntynyt vauva, jolta oli kurkku leikattu auki.(Meidän vauva oli pari kuukautta vanha). Tuumaili kerran että oli yöllä katsellut mun nukkumista ja miettiny mun tappamista. Hajoitti kämpän kännissä kappaleiks ja uhkas monesti tehdä sen uudestaan. Viimeinen niitti oli se kun lähdin käymään työmään saunaillassa ja hän sai ihan hirveen kohtauksen, kun kuuli että olin tanssinut työkaverini kanssa yhden kerran. Herra kulki hullunkiilto silmissä ja katseli pöydällä olevaa puukkoa ja sanoi lyövänsä mua sillä. No äijä lensi pihalle samantien...takas äitinsä helmoihin...
Se vinkui ja kitisi takas jatkuvasti ja teki kiusaa sen minkä ehti. Pikkuhiljaa se onneks loppui kun huomas ettei mikään tehoa.
Hänen äitinsä asenne oli koko ajan että mun täytyy vaan ymmärtää. Taidan flirttailla muiden kanssa, kun poika on noin mustasukkainen jne.
Tapaamissopimus tehtiin, ja se tehtiin liian avoimeksi, myönnän, koska kuvittelin että asia hoituu ilman riitaa. Sanoi usein että saavat pojan niin usein kun haluavat kunhan vaan ilmoittavat ja sopivat asiasta tarpeeks ajoissa, että tiedän järjestellä omat asiani niin että se onnistuu. Muorille tämä tieto ei ollut mennyt perille vaan sen oli annettu ymmärtää etten anna poikaa kenellekkään heistä. Lopulta otin yhteyttä muoriin ja muori oli tosi iloinen kun sai tavata pojanpoikaansa.Kerroin heille että toivon että välit pysyy yllä, mä en pidä siitä että lasta pidetään kiistakapulana erotilanteessa. Olen itse ollut siinä tilanteessa enkä todellakaan tee sitä samaa omille lapsilleni. Kaikki meni muorin kanssa hyvin kunnes tuli pojan synttäriviikonloppu...
Kyselin pojan isältä kolme kertaa viikon aikana että ottaako hän pojan ja koska hakevat sen. Oli hänen tapaamisviikonloppu, mutta myös meille oli tulossa vieraita ja he odottivat vastausta koska voivat tulla. Vastausta en saanut. Lopulta sovin että vieraat voivat tulla la aamupäivällä ja ilmoitin asiasta myös isälle.
Pe iltana muori laitto viestiä että hakevat pojan seuraavana aamuna. Ilmoitin kohteliaasti että olen sopinut sille päivälle muuta, kun pojan isältä en ollut vastausta saanut ja saavat pojan kun meiltä vieraat lähtevät. Juma mikä sota alkoi!!!
Uhkailuja lastensuojeluviranomaisilla ja haukkumista ja huutamista..Aikani kuuntelin se huutamista ja sit haistatin sille v...t ja nappasin luurin kiinni. Sit alkoi tulla inhottavia viestejä. Hän sanoi että on tapaamisviikonloppu ja hän voi tulla hakeen pojan vaikka kuinka aikasin, etten ehdi lähtemään karkuun??? Totesin vaan että sopimus on mun ja lapsen isän välinen asia ja hoidan asiaa myös lapsen isän kanssa, asia ei kuulu sille. Sit meni viestit henkilökohtaiselle tasolle, mun arvostelemiseks ja latasin samalla mitalla takas.(He kun ovat hellareita ja silti ryyppäävät joka viikonloppu). Siihen loppui ilkeily ja kas kummaa yhtä-äkkiä musta tulikin se ilkeä ihminen joka uhkailee..."Hauskinta" asiassa oli se että lauantaina lapsen isä soitti ja kysyi koska voi tulla poikaa hakemaan.(äitinsä ei ollut kertonut riidasta mitään) Sovittiin että ilmoitan kun vieraat lähtevät. Kun sit ilmoitin että poika ja reissukassi on valmiina, niin kukaan ei sitä hakenut??? Ei ole kauheen vaikeeta arvata, kenen päätös se oli!!
Vaikka mä oon kurkkua myöten täynnä tätä farssia niin silti oon murheellinen ton pienen pojan puolesta. Se ei ole nähnyt isäänä eikä muoria nyt yli neljään kuukauteen, eli tuskimpa edes muistaa heitä enään. Isää ei poika enää kiinnosta, se on jo todettu. Ainoa yhteydenotot on kännissä vittuilua eikä koskaan edes kysy mitä pojalle kuuluu. Meillä on yhteishuoltajuus joka tässä tapauksessa tarkoittaa vaan sitä että sen sopimuksen johdosta tehdään kiusaa sen minkä ehditään. Samoin ihmettelen muoria. JOs hän oikeesti välittäis tuosta ainoasta lapsenlapsestaan niin kai hän tahtois sitä nähdä meidän mielipide-eroista huolimatta??
Oon keskustellu yhden heidän sukulaisensa kanssa asiasta ja aikamoista valehtelua mun toimistani oon kuullu. Olen onneksi säilyttänyt näitä viestinvaihtoja just siks ettei mun sanomisiani päästä vääntelemään. Samalla on selvinnyt monta asiaa. Esim että muori ei hyväksy sitä jos asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla ja hän oikein nauttii riitelemisestä ja se että muori on aina hoitanut poikansa asiat. "ethän sä voi osata" on ollu usein kuultu lause. Siks hän varmaan kuvitteli hoitavansa nämä lapsen tapaamisetkin. Ikävä kyllä menee liian sekavaks, jos mä yritän keskustella ja sopia asiasta lapsen isän kanssa ja muori sohlaa omiaan siinä välissä.
Taitaa olla sekavaa tekstiä, mut niin on sekainen juttukin...
No aloitetaampa alusta...
Minulla on poika miehen kanssa jolla on adhd,silloin kun mies oli vielä lapsi, diagnoosi oli MBD. Meidän suhde oli erittäin myrskyisä ja henkisen väkivallan siivittämä. Lisäksi oli mukana ihan selkeetä narsismia. Kaikki piti tapahtua miehen sanelemilla säännöillä ja tavalla. Kaikki mun omat asiat, kuten ystävät ja heidän tapaaminen oli ns kiellettyjen listalla. Hänellä oli oikeus tehdä mitä haluaa ja koska haluaa. JOs yritin keskustella asioista ja/tai tein oman pääni mukaan niin alkoi uhkailu, kiusanteko ja kiristys. Esimerkkinä vois kertoa. Hän jätti tahallaan mulle "näytille" tietsikan näytölle kuvan jossa oli vastasyntynyt vauva, jolta oli kurkku leikattu auki.(Meidän vauva oli pari kuukautta vanha). Tuumaili kerran että oli yöllä katsellut mun nukkumista ja miettiny mun tappamista. Hajoitti kämpän kännissä kappaleiks ja uhkas monesti tehdä sen uudestaan. Viimeinen niitti oli se kun lähdin käymään työmään saunaillassa ja hän sai ihan hirveen kohtauksen, kun kuuli että olin tanssinut työkaverini kanssa yhden kerran. Herra kulki hullunkiilto silmissä ja katseli pöydällä olevaa puukkoa ja sanoi lyövänsä mua sillä. No äijä lensi pihalle samantien...takas äitinsä helmoihin...
Se vinkui ja kitisi takas jatkuvasti ja teki kiusaa sen minkä ehti. Pikkuhiljaa se onneks loppui kun huomas ettei mikään tehoa.
Hänen äitinsä asenne oli koko ajan että mun täytyy vaan ymmärtää. Taidan flirttailla muiden kanssa, kun poika on noin mustasukkainen jne.
Tapaamissopimus tehtiin, ja se tehtiin liian avoimeksi, myönnän, koska kuvittelin että asia hoituu ilman riitaa. Sanoi usein että saavat pojan niin usein kun haluavat kunhan vaan ilmoittavat ja sopivat asiasta tarpeeks ajoissa, että tiedän järjestellä omat asiani niin että se onnistuu. Muorille tämä tieto ei ollut mennyt perille vaan sen oli annettu ymmärtää etten anna poikaa kenellekkään heistä. Lopulta otin yhteyttä muoriin ja muori oli tosi iloinen kun sai tavata pojanpoikaansa.Kerroin heille että toivon että välit pysyy yllä, mä en pidä siitä että lasta pidetään kiistakapulana erotilanteessa. Olen itse ollut siinä tilanteessa enkä todellakaan tee sitä samaa omille lapsilleni. Kaikki meni muorin kanssa hyvin kunnes tuli pojan synttäriviikonloppu...
Kyselin pojan isältä kolme kertaa viikon aikana että ottaako hän pojan ja koska hakevat sen. Oli hänen tapaamisviikonloppu, mutta myös meille oli tulossa vieraita ja he odottivat vastausta koska voivat tulla. Vastausta en saanut. Lopulta sovin että vieraat voivat tulla la aamupäivällä ja ilmoitin asiasta myös isälle.
Pe iltana muori laitto viestiä että hakevat pojan seuraavana aamuna. Ilmoitin kohteliaasti että olen sopinut sille päivälle muuta, kun pojan isältä en ollut vastausta saanut ja saavat pojan kun meiltä vieraat lähtevät. Juma mikä sota alkoi!!!
Uhkailuja lastensuojeluviranomaisilla ja haukkumista ja huutamista..Aikani kuuntelin se huutamista ja sit haistatin sille v...t ja nappasin luurin kiinni. Sit alkoi tulla inhottavia viestejä. Hän sanoi että on tapaamisviikonloppu ja hän voi tulla hakeen pojan vaikka kuinka aikasin, etten ehdi lähtemään karkuun??? Totesin vaan että sopimus on mun ja lapsen isän välinen asia ja hoidan asiaa myös lapsen isän kanssa, asia ei kuulu sille. Sit meni viestit henkilökohtaiselle tasolle, mun arvostelemiseks ja latasin samalla mitalla takas.(He kun ovat hellareita ja silti ryyppäävät joka viikonloppu). Siihen loppui ilkeily ja kas kummaa yhtä-äkkiä musta tulikin se ilkeä ihminen joka uhkailee..."Hauskinta" asiassa oli se että lauantaina lapsen isä soitti ja kysyi koska voi tulla poikaa hakemaan.(äitinsä ei ollut kertonut riidasta mitään) Sovittiin että ilmoitan kun vieraat lähtevät. Kun sit ilmoitin että poika ja reissukassi on valmiina, niin kukaan ei sitä hakenut??? Ei ole kauheen vaikeeta arvata, kenen päätös se oli!!
Vaikka mä oon kurkkua myöten täynnä tätä farssia niin silti oon murheellinen ton pienen pojan puolesta. Se ei ole nähnyt isäänä eikä muoria nyt yli neljään kuukauteen, eli tuskimpa edes muistaa heitä enään. Isää ei poika enää kiinnosta, se on jo todettu. Ainoa yhteydenotot on kännissä vittuilua eikä koskaan edes kysy mitä pojalle kuuluu. Meillä on yhteishuoltajuus joka tässä tapauksessa tarkoittaa vaan sitä että sen sopimuksen johdosta tehdään kiusaa sen minkä ehditään. Samoin ihmettelen muoria. JOs hän oikeesti välittäis tuosta ainoasta lapsenlapsestaan niin kai hän tahtois sitä nähdä meidän mielipide-eroista huolimatta??
Oon keskustellu yhden heidän sukulaisensa kanssa asiasta ja aikamoista valehtelua mun toimistani oon kuullu. Olen onneksi säilyttänyt näitä viestinvaihtoja just siks ettei mun sanomisiani päästä vääntelemään. Samalla on selvinnyt monta asiaa. Esim että muori ei hyväksy sitä jos asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla ja hän oikein nauttii riitelemisestä ja se että muori on aina hoitanut poikansa asiat. "ethän sä voi osata" on ollu usein kuultu lause. Siks hän varmaan kuvitteli hoitavansa nämä lapsen tapaamisetkin. Ikävä kyllä menee liian sekavaks, jos mä yritän keskustella ja sopia asiasta lapsen isän kanssa ja muori sohlaa omiaan siinä välissä.
Taitaa olla sekavaa tekstiä, mut niin on sekainen juttukin...
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja vaadi sieltä uusi sopimus asiassa joka ei todellakaan toimi teillä. Laitat vaikka joka toinen viikonloppu tapaamisajaksi, vaikka sekään ei varmaan toimi mutta pääset siten helpommalla eikä tarvitse tapella sen äiteen kanssa.
Tulosta tää sun teksti tästä jollet ole supliikki-ihmisiä ja muista kaikkea mikä pitäisi kertoa siellä ja tekstiviestit kanssa näytät ja kerrot teidän riitelyistä ja siitä ettei tulla jos lupaillaan vaan kostetaan ja käytetään lasta siinä välineenä. Hopi hopi, varaahan aika heti.
En huomannut viestistäsi, että minkä ikäinen lapsesi on. Minua itseäni pelottaisi antaa lapsi isälleen viikonlopuksi hoitoon, huh. Ja jos ymmärsin oikein, lapsen isä asuu siis edelleen äitinsä helmoissa?
Yksi asia on tärkeä sinun muistaa, vaikka provosoidaan, älä provosoidu. Ne sinun lähettämät tekstiviestit pysyvät samalla tavalla ex-anopin kännykässä tallessa (jos älyää tallettaa ne) ja hän pystyy niitä sinua vastaan käyttämään.Toinen on, että turvaa selustasi. Kirjaa itsellesi ylös kaikki nämä jutut, pelkästään faktat. Eli ihan alkaen siitä milloin olet lähettänyt miehelle viestiä lapsen tapaamisesta, tuliko vastausta jne.. Myös kellonajat ja päivämäärät milloin sinulle on soitettu. Ja milloin isä on ollut tekemisissä lapsen kanssa. On aika kuvaavaa, jos myöhemmin tulee riitaa ja ex-anoppi tekee sinusta aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, kun pystyt näyttämään, että mies on soittanut ainoastaan viikonloppuisin yöllä klo 00.30 ja 2.00 välillä enimmäkseen. Siinä sossuillekin selvenee huomattavan paljon mikä on oikeasti homman nimi. (eihän muut ihmiset soittele tuohon aikaan kuin kännissä olevat ja siinä tippuu miehen pisteet sossun silmissä) Samoin tallenna kaikki asiattomat viestit mitä saat, kaikki haukkumaviestit.
Itse todellakin pelkäisin lapsen puolesta, kun hän on isän puolella käymässä. Siis ihan jopa sen hengen puolesta. Yksi mikä ehkä voisi noin kipeää (mielenterveyden ongelmia?) isää estää tai hidastaa, on se, että et provosoidu. Hän saa lisää vettä myllyyn, kun saa sinut suututettua. Jos ei saa, niin saattaa jopa vähentyä nuo ärsyttämisyritykset.
Sopimus. Joka toinen vlk... Pe-su. Hän on kerran hakenut pojan ajalle la-su, eikä muuta. Erottiin helmikuussa eli ei oikein oo sopimus toiminu..Ehdotin että tehdään sellainen sopimus jota hän kykenisi noudattamaan jos se kaks yötä on liian pitkä aika. Asia sopi, ja tilasin lastenvalvojalle ajan, kahdesti, kumpaankaan hän ei vaivautunut tulemaan. Sanoin että tilaa sit itse ajan, sellaisen joka sopii sille. Hän tilas, unohti kertoa ajan mulle. Edellisenä iltana ilmoitti ajasta ja samalla sanoi ettei itse kyllä sinne pääse. Sen jälkeen asiasta ei ole kuulunu yhtään mitään. Mä oon asian johdosta lyöny hanskat tiskiin ja todennu että antaa olla sitten...
1v3kk.Eli todella pieni vielä. En minäkään uskaltais antaa sitä miehelle yksinään mut kun se kämppäs äidillään, kuten varmaan vieläkin niin luotan muorin hoitoon se verran että uskallan pojan sinne antaa. Äitinsä on mulle joskus sanonu ettei pojan kärsivallisyys lapsiin oo paras mahdollinen ja totesin se saman kun vielä yhdessä oltiin. Hän nappas pikkuveljeänsä(10v)kurkusta kii kun leikkivät mun vanhemman samanikäisen tytön kanssa ja juoksivat ihan normaaliin lasten tapaan. Samoin kävi naapurin 8v pojan päälle. Ei hyvin arvaamaton ihminen on kyseessä.
Suurin osa viesteistä on tallessa, osa luurissa ja osa tietokoneella. Ja pidän kirjaa yhteyden otoista muutenkin. Totesin aika nopeesti kuinka mun sanomisia väännellään ja käännellään siihen tahtiin että parempi jättää "todisteaineistoa".
Aluks provosoiduin pahasti kun olin ihan sippi ja käämi paloi heti. Nyt kun aikaa on vähän kulunu niin oon osannu rauhoittua ja yritän pitää asiat hanskassa. Hänellä on vaan kumma taito saada mut raivon partaalle. Viimeks kun yhteyttä otti niin ainoa asia joka sitä kiinnosti oli se että oliko mulla uutta miestä. No mielestäni asia ei kuulu sille ja ärsytti sen uteleminen, joten en kertonut mitään. kun se jankkaaminen jatkui ja jatkui niin lopulta löin luurin kii.
Niin lapsen isällä on adhd, joista viimeinen d kuulemma tarkoittaa väkivaltaisuutta. Sain tämän tiedon vasta kun oli lapsi jo tulossa. Olin tietysti joitain oireita huomannut itsekkin mut en tiennyt asian olevan niin paha kuin se sit osoittautui...Mies ei ole lääkityksellä. Kerran hänet lääkäriin passitin mut tulos oli se että hän ilmoitti ettei hänessä mitään vikaa ole, kaikki johtuu vaan meidän riidoista...Oon paljon tutkinut sitä oireyhtymää eron jälkeen ja todennu että mies on todellakin sellainen joka adhd ihminen pahimmillaan voi olla.
Sinne sossun ei kannata mennä, teidän perheessä on huostaanoton ainekset kasassa. Meillä mies kanssa esitti tappouhkauksiaan ja heitti pöydälle sanomalehden auki missä oli mies tappanut perheensä. Luulin sossun auttavan vaan siinä kävi niin, että mies puhui sossun ympäri ja tuli huostaanotto. Minulle yhteydenpidonrajoitukset ja isälle vapaat tapaamiset. Joten älä mene sossuun, olen nähnyt mitä voi tapahtua. Sen jälkeen on oma ja lasten elämä pilalla.
Neuvon, että muuta satojen kilometrien päähän ja pikimmiten. Älä mainitse lähdöstäsi kenellekään, otat lapsen ja irtaimiston ja lähdet.
Siis hulluja on maailma täynnä..Mikä ihme toisia ihmisiä vaivaa kun kuvittelevat että heillä on oikeus uhkailemalla pitää toinen ns ruodussa. Ihmistyypeistä narsistit ovat ainoa ryhmä jotka uhkailevat jopa omia lapsiaan. se on aika sairas ajatusmaailma, kun yleisesti ottaen jokainen tervepäinen vanhempi pyrkii suojelemaan jälkikasvuaan kaikelta pahalta...Me emme onneks ole asuneet saman katon alla enää puoleen vuoteen eli en usko että sossun kanssa ongelmia tulee ja varsinkin kun muuten tilanne on rauhoittunut. Alkuun tietty mietti että mitähän tyyppi keksii. Monet kaverit oli hälytysvalmiudessa yötäpäivää jos ongelmia tulee, ajelivat jopa mun talon ohi jos liikkuivat yöaikaan vaan varmistaakseen ettei luvattomia kulkijoitä näy. Minä hankin ison koirankin kaiken varalta..Olen aina elänyt lasten kanssa aika säällistä elämää. En läträä viinan kanssa jos lapset on kotona enkä muutenkaan vietä hulvatonta elämää. Nyt se oikein korostuu entisestään, ettei kukaan pääse mun niskan päälle mitenkään...eli eiköhän minä ja lapset aika turvassa olla
Kertomukseltasi vie pohjaa se, että et tiedä mitä adhd tarkoittaa. Jos sinulla on ollut mies, jolla on tämä oireyhtymä luulisi sinun ottaneen selvää mitä se tarkoittaa!
ADHD = attention deficit hyperactivity disorder eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö. Disorder tarkoittaa epäjärjestystä, sekaannusta, levottomuutta. Violence = väkivalta.
Tilanteesi on ollut hankala ja on sitä edelleen, en halua sitä vähätellä. Tuntuu kuitenkin hurjalta, että kirjoitat tänne asioita, jotka ovat virheellisiä. Niiden tarkistus on todella yksinkertaista, koska sinulla on netti käytössä.
tuli muorilta,,,ja tietysti uskoin asian, enkä siksi sitä asiaa paremmin miettinyt...Eli olin siis väärässä. Anteeksi
No, sattuuhan sitä oletuksia itse kullekin. Asiaan puuttuminen oli "sivuraide", joka ei liity ongelmaasi. Tsemppiä sinulle ja voimia ja viisautta toimia näiden vähemmän viisaiden ihmisten kanssa.
Helpommin sanottu kun tehty! Joskus tuntuu että antaa olla...Mitä sitä paskalla tekee jos ei oo peltoakaan... Toisaalta taas tahtoisin pojalla olevan suhteita sukulaisiinsa, mun puolen suku kun on niin kovin pieni. En tiedä?!? Vaikea juttu kaikenkaikkiaan. Sitä vaan ei jaksais hakata enää päätään seinään kun ei oo enää pakko. Itseasiassa oon tällä hetkellä hyvinkin tyytyväinen omasta puolestani kun ei tarvi enää niiden kanssa tapella.
Pitäis kai lopettaa asian miettiminen, mut sen porukan tuntien tää hiljaisuus on miltei kammottavaa. Kuin tyyntä myrskyn edellä...Odottelen koko ajan mistäpäin alkaa rytiseen ja kuinka lujaa
Kommentoin tuossa jo aikaisemmin sinulle, mutta ajattelin vielä korostaa yhtä asiaa. Eli sun pitää pystyä tarvittaessa näyttämään, että olet pyrkinyt isän ja isän puolen sukuun rakentamaan lapselle yhteyksiä, mutta ne yritykset ovat kaatuneet isästä ja isän puolen suvusta johtuviin syihin. Vain näin pystyt turvaamaan selustasi. Fakta on se mikä kaataa epätodelliset syytökset.
Kirjaa ylös milloin olet varannut neuvotteluihin ajat, milloin ilmoittanut miehelle, mitä mies on niihin vastannut jne.. Näin voit putsata oman pöydän aiheettomista syytöksistä. Äkkiseltään kuullostaa sille, että teillä voi olla tuulisia aikoja edessä, joten siksi. Toisaalta, jos isää ei kiinnosta pitää yhteyttä, teet kaiken mahdollisen, jotta pitäisi, niin paljonko lapsi oikeasti menettää, kun ei voi tavata surkeaa isäänsä. Älä rakentelee liikaa gloriaa miehen ja lapsen suhteen ympärille kun todellisuus ei sitä kuitenkaan olisi.
Olen tallentanut myös omia lähettämiäni viestejä. Kyselyjä onko poikaansa tulossa hakemaan. Jos olen vastauksen saanu niin joko se on tuumaus että "en tiedä kun oon ryyppään lähdössä" tai sit "ei tietoa" Useimpiin ei olla vastattu. Olen myös todennut heille että tapaamisoikeusasiaa hoidan vain ja ainoastaan lapsen isän kanssa mut toki muori saa poikaa tavata muutenkin, kunhan vaan sopii ajasta etukäteen. Kiinnostusta ei vaan ole tuntunut olevan. Silti kuulen jatkuvasti muualta kuinka mä en anna poikaa...Se saa mun niskavillat pystyyn. Toki oon sanonu näin että jos perjantaina ei ole poikaa haettu niin "periaatteessa" tapaaminen siirtyy seuraavaan tapaamiskertaan.Lastenvalvoja sanoi että näin se homma toimii, siltikin olisin antanut pojan lauantaina. Jotenkin ajatus siitä että istun tulevat vuodet joka toinen pe ja la poika ja reppu pakattuna odottaen mahtaako kukaan sitä tulla hakemaan, ei kuulosta kauheen reilulta. Sen vuoksi ehdotinkin sitä että tehdään uus sopimus, sellainen jota hän kykenee noudattamaan ja sitä ei ole saatu aikaan.
Et ole ainoa joka on sanonut ettei kannattais odotella et isän ja pojan välit tulis kuntoon. Isä kun on niin itsekeskeinen ettei sen elämään mahdu kuin sellaisia ihmisiä joista on jotain hyötyä. Ei hän alunperinkään osoittanut suurta kiinnostusta lasta kohtaan, se kun vei niin paljon mun aikaa enkä ehtinyt koko ajan viihdyttämään häntä. Tottakai hän oli tosi innoissaan kun lapsi oli tulossa, kiinnostus vaan loppui kovin lyhyeen kun huomas ettei hän olekkaan enää tarinan päätähti.
Muorin osalta luulen että tilanteeseen vaikutti eniten se, kun annoin takas, enkä kuunnellu hänen huutamistaan. Ja vielä kun huomautin heidän "suuresta salaisuudestaan" niin avot...
No kunhan kattellaan mitä tässä tapahtuu...
on ehkä adhd, mutta se ei selitä uhkailua ym. Hän on selvästi erittäin vaarallinen mielenterveysogelmainen henkilö, todennäköisesti psykopaatti, ja hänen äitinsä kieltäytyy näkemästä asiaa.
En ikinä uskaltaisi antaa lastani tuollaiselle miehell sekunniksikaan, vaikka olisin itse samassa huoneessa!
Valitettavasti asia on niin, kuten ketjussa on jo mainittu, että sossusta voi nykyisin saada helposti huostaanoton niskaansa, koska niitä pyritään bisneksen takia tekemään paljon.
Neuvoni on, että palkkaa hyvä asianajaja; jos olet pientuloinen, saat maksuttoman oikeudenkäynnin. Muuta ensin toiselle paikkakunnalle työn perässä (vaikka ihna mikä tahansa paikka aluksi), ja sitten menet oikeuteen huoltajuudesta.
Samaa olen miettinyt itsekkin. Olen kuullut että yhteishuoltajuuden purku ei välttämättä ole kauheen helppoa, varsinkin jos toinen osapuoli asiaa vastustaa, mut ei se kai mahdotontakaan ole. Olenkin aikeissa alkaa selvittämään asiaa millä perustella sen saa muutettua. Onneksi jotain näyttöä miehen käytöksestä on, mutta niissä minuun kohdistuneissa uhkauksissa ei todistajia ole.
tl;dr
IANAL, mut eiköhän sossutädit saa pyöräytettyä uudet diilit moisessa tilanteessa.