Kertokaapa ihmiset miten te suhtaudutte yhdenyönjuttuihin jälkeenpäin.
Mulle käy aina niin että aamulla on aivan mieletön morkkis, vitutus ja suunnaton halu päästä muijasta eroon aamulla samantien, vaikka illan/yön aikana ei olisi edes tapahtunut mitään ihmeellistä (vain nukuttu), tai vaikka olisi jopa ollut erittäin hauska ja onnistunut yö kaikin puolin.
Mutta sitten kun ilta koittaa ja tulee nukkumaan menoaika niin iskee aivan tajuton masennus ja ikävä ja jne. Sama tapahtuu vaikka en edes kunnolla muistaisi illan tapahtumia tai muijasta oikeastaan mitään, ja vaikka mitään vakampaa ei olisi edes tapahtunut. Masis ja ikävä jatkuu yleensä ainakin seuraavaan viikonloppuun asti, joskus pitempäänkin.
Eli onko normaalia ihastua suunnilleen jokaiseen naiseen kenen kanssa on jotain kännistä sekoilua, ja jäädä haikailemaan ja nuuskimaan jotain helvetin tyynyä moneksi viikoksi ihmisen perään josta ei tiedä etunimeä enempää (jos edes sitä), vai onko mulla jokin ongelma?
Mulle käy aina niin että aamulla on aivan mieletön morkkis, vitutus ja suunnaton halu päästä muijasta eroon aamulla samantien, vaikka illan/yön aikana ei olisi edes tapahtunut mitään ihmeellistä (vain nukuttu), tai vaikka olisi jopa ollut erittäin hauska ja onnistunut yö kaikin puolin.
Mutta sitten kun ilta koittaa ja tulee nukkumaan menoaika niin iskee aivan tajuton masennus ja ikävä ja jne. Sama tapahtuu vaikka en edes kunnolla muistaisi illan tapahtumia tai muijasta oikeastaan mitään, ja vaikka mitään vakampaa ei olisi edes tapahtunut. Masis ja ikävä jatkuu yleensä ainakin seuraavaan viikonloppuun asti, joskus pitempäänkin.
Eli onko normaalia ihastua suunnilleen jokaiseen naiseen kenen kanssa on jotain kännistä sekoilua, ja jäädä haikailemaan ja nuuskimaan jotain helvetin tyynyä moneksi viikoksi ihmisen perään josta ei tiedä etunimeä enempää (jos edes sitä), vai onko mulla jokin ongelma?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihoa ja lämpöä sitä jokainen tarvitsee, jospa yrittäisit vakiintua...
Mä haluan kans tyypistä eroon heti vaikka olisikin ollut kivaa. Jäätävä morkkis mut kummasti aina seuraavana viikonloppuna on uus taas kierroksessa. Yleensä en haikaile perään mutta joskus pari tyyppiä on ollut kauemmin ajatuksissa.
löytyy, koska mulla jokainen tyyppi jää mieleen, jotkut pitemmäksi ja jotkut vähemmäksi aikaa. En tiedä johtuuko jostain syysmasennuksesta tai muusta mutta nykyään tuntuu siltä että jo pelkästä juttelusta baarissa jää samanlaisia fiiliksiä. Täytyy varmaan hakea mielialalääkkeitä tai jotain koska eihän tästä tule mitään istua viikot kynttilänvalossa bisse kourassa ja haikailla olemattomien perään.
Alkoholia ei juoda masennukseen eikä suruun, sillä ei ole yhtään ongelmaa, jota viina ei pahentaisi.
Jos ihmisen mieli on maassa, niin ensimmäinen vaihtoehto ei ole mennä lääkäriin mielialalääkkeitä hakemaan. Ensin kokeilet muita ratkaisumalleja.
Tämän olen oppinut itseäni viisaammilta, ja neuvon olen todennut hyväksi: kun jokin ongelmatilanne toistuu, sitä pitää lähteä tarkastelemaan ja ratkomaan päinvastaisesta suunnasta. On ainakin kokeiltava.
Siis: jos tähän asti olet aina hankkiutunut yötuttavastasi nopeasti eroon, niin nyt saatatkin hänet kotiin ja pyydät puhelinnumeron. Soitat illalla hänelle. KOKEILE.
Ensinnäkään en mä mitään kännejä viikolla ota, maksimissaan 6 bisseä koska aamulla on töihin meno.
Toisekseen tuo kotiin saattaminen ei ole ihan helppo juttu koska aamulla on yleensä aika kova fyysinenkin krapula, yleensä vieläpä molemmilla.
Numeronkin pyytäminen on vähän niin ja näin koska humalaisen mukaan baarista tarttuu yleensä toinen humalainen, joten morkkis on yleensä molemminpuolinen, joten ei siinä kehtaa alkaa millään puhelinnumeroilla tai muullakaan vakavemmalla suhteella hiillostamaan.
ole löytänyt naista josta välittäisit kun olet
selvinpäin?? Varmaan parempi tutustua aluks
ku molemmat on selviä ni asioistakin pystyy
puhua ja ne vielä muistaakin.:)
kun tuttavuus kuten mainitsin, on jäänyt aina siihen yhteen yöhön ja seuraavaan aamuun. En mä oikeastaa tapaa paljonkaan naisia selvinpäin, mitä nyt julkisissa kulkuveuvoissa jne. mutta en todellakaan ole sitä tyyppiä joka alkaa jutteleen ventovieraalle jossain kauppajonossa tai bussissa. Jotenkin tuntuu siltä että naisista jotka näitä yhdenyönjuttuja harrastavat kukaan ei etsi mitään vakavampaa koska muutaman kanssa on tullut vaihdettua numeroita, mutta kukaan heistä ei ole oikein lämmennyt ajatukselle treffeistä tai muusta vastaavasta.
Moi,
juo (vähän) vähemmän, puhu enemmän, rakastele vasta aamulla jos vielä huvittaa.
Omalla kokemuksellani (jota ei ole paljon, koska:) tuollaisesta vähän hitaammasta alusta alkaa hyvin helposti pitempi suhde.
Eikä naisilla yleensä ole mitään sitä "Yhde aamun" juttua vastaan.
Tunnen myös ihmisiä jotka ovat päätyneet "yhden yön" jutusta naimisiin. Yksi pariskunta on tutustunut Kallen narikkajonossa (pois lähtiessä) ja todennut saman tien että tässä se nyt on. Sitä ennen takana oli pitkät hakuvaiheet.
itsekin olen tästä aiheesta tuossa laittanut keskustelun liikkeelle, kysellyt juuri tuota yhden yön jutun "taikaa". JA, niin kuin olenkin jo aiemmin todennut, toivottavasti se siitä. Tai siis, että näistä voisi myös kehittyä jotain vakavampaa. Se olisi aika hienoa se.
Ja, jutun alkperäisellä kirjoittajalla on ah, niin tuttuja ajatuksia. Samalla linjalla ollaan. Toivotaan, että se siitä.
Ei voi olla!! voiko oikeasti joku mieskin toimia samalla tavalla?
Mulla on ihan samat ruutiininomaiset toiminnot kuin sulla, samaa kaavaa menee..
Olen aina ollut siinä uskossa, ettei miehet paljoakaan jää haikailemaan, saatikka nuuski tyynyjä, voi kun me joskus kohdattaisiin, niin yhdessä toistettaisiin tuo kaava;), mutta sen ei tarvitsisi jäädä siihen.....
Ei varmaan useimmat miehet jääkkään haikailemaan, siksi asiaa alunperin tiedustelinkin. Tulin siihen tulokseen että se oli minunkin kohdalla pelkkää hetkellistä syysmasiksesta johtuvaa läheisyydenkaipuuta. Kun tätä ikääkin alkaa jo pikkuhiljaa kertymään niin aina välistä ilmeisesti iskee jonkinsortin sitoutumiskriisi. Ikävä kyllä se yleensä jää siihen....