Minun pääni on nyt tyhjä, haluaisin tietää, mitä minun tulisi tehdä..
Minulla oli hyvä aviomies ja lapsia. Mutta sitten jouduin lähtemään hoitolaan joksikin aikaa, joten mies hoiti lapseni. Yritin antaa aikaani lapsille, vaikka se oli lähes mahdotonta hoitolasta käsin. Kirjoitin heille vähintäään kerran kuussa.
Kun palasin hoitolasta, toinen lapsista oli jo muuttanut maailmalle. En ymmärrä miksi, mutta hän ei hyväksynyt minua. Isäänsä hän tuntui vihaavan enemmän. Koska en pystynyt olemaan missään yhteydessä vanhempaan tyttäreeni, minä keskitin aikani miehelleni ja nuoremmalle tyttärelle.
Kuulin kerran, että mieheni oli lyönyt vanhempaa tytärtä, kenties useampiakin kertoja. Kun minä olin vielä lapsi, minua hakattiin, pääsin siitä vasta eroon kun muutin pois kotoani 13-vuotiaana.
Jätin mieheni, koska minä en voi hyväksyä tapausta. Selityksenä kuulin, että hän oli todella vihainen silloin, mutta se ei ole koskaan hyvä syy lyödä omaa lastaan.
Koska jätin mieheni, nuorempi tytär lähti vanhemman mukaan ja sanoi vihaavansa minua. Rikoin kuulemma hänen perheensä. Halusin suojella häntäkin lyömiseltä. Nyt tästä on kulunut pari vuotta, minut raiskattiin ja olen synnyttänyt uuden lapsen, kaunis tytär. Minulla on vain yksi tukija.
Minä edelleen kaipaan miestäni, mutta en voi hyväksyä lyömistä. Haluaisin myös korjata välini tyttärieni kanssa, olen yrittänyt sitä.
Mitä minun tulisi tehdä? Haluan korjata kaiken, mutta en tiedä kuinka.
Minulla oli hyvä aviomies ja lapsia. Mutta sitten jouduin lähtemään hoitolaan joksikin aikaa, joten mies hoiti lapseni. Yritin antaa aikaani lapsille, vaikka se oli lähes mahdotonta hoitolasta käsin. Kirjoitin heille vähintäään kerran kuussa.
Kun palasin hoitolasta, toinen lapsista oli jo muuttanut maailmalle. En ymmärrä miksi, mutta hän ei hyväksynyt minua. Isäänsä hän tuntui vihaavan enemmän. Koska en pystynyt olemaan missään yhteydessä vanhempaan tyttäreeni, minä keskitin aikani miehelleni ja nuoremmalle tyttärelle.
Kuulin kerran, että mieheni oli lyönyt vanhempaa tytärtä, kenties useampiakin kertoja. Kun minä olin vielä lapsi, minua hakattiin, pääsin siitä vasta eroon kun muutin pois kotoani 13-vuotiaana.
Jätin mieheni, koska minä en voi hyväksyä tapausta. Selityksenä kuulin, että hän oli todella vihainen silloin, mutta se ei ole koskaan hyvä syy lyödä omaa lastaan.
Koska jätin mieheni, nuorempi tytär lähti vanhemman mukaan ja sanoi vihaavansa minua. Rikoin kuulemma hänen perheensä. Halusin suojella häntäkin lyömiseltä. Nyt tästä on kulunut pari vuotta, minut raiskattiin ja olen synnyttänyt uuden lapsen, kaunis tytär. Minulla on vain yksi tukija.
Minä edelleen kaipaan miestäni, mutta en voi hyväksyä lyömistä. Haluaisin myös korjata välini tyttärieni kanssa, olen yrittänyt sitä.
Mitä minun tulisi tehdä? Haluan korjata kaiken, mutta en tiedä kuinka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No kullostaa elämäsi aikalailla rankalta.
Oliko sinulla mielenterveydellisiä ongelmia ja siksi hoitolaitos?
Tyttäresi voivat kokea että hylkäsit heidät vaikka muuta vaihtoehtoa ei ollutkaan.
Voist selvittää että et voinut muuta.
Yleensä myöhemmin he tajuavat sen jos näin oli.
Äidittömyyden suru ja pettymys siitä että jäivät vaille tukea saattaa olla syynä käytökseensä.
Minun mielestäni et voi muuta kuin kertoa että muuta vaihtoehtoa ei olut jos näin on ja olla valömiina juttelemaan kunhe ovat valmiita siihen.
Väkivaltaisen miehen luokse paluu ei mitään ratkaise. Jos siis on muutakin kuin se yksi lyönti.
Nyt sinun täytyisi keskittyä siihen että voisit hoitaa tämän nyt olevan pienokaisen hyvin.
mieltä kun edellinen kirjoittaja. Kyllä kun ikää tyttärillesi tulee, he voivat jos haluavat tajuta silloisen tilanteen. Ja oli oikein että erosit lasten takia ja itsesi.
tyttäresi ovat varmaan siinä tilanteessa kun hoitoon jouduit luullut että olet lähtenyt jä hylännyt heidät, ja varsinkin jos heille on niin uskoteltu. et voi tietää mitä ex miehesi heille on kertonut oikeasti, ja se vääryys olisi hyvä korjata. voisit kirjoittaa heille kirjeet ja kertoa heille totuuden ja syyn miksi näin oli käytävä. ei se viha ian kaiken kestä.
Ja tiedän että lapsille on vaikea kertoa totuutta, koska he ovat niin viattomia mitä vanhempien välillä on tapahtunut.
Oman lapseni kohdalla on viel edessä totuuden kertominen hänen isästään, sitä en haluaisi tehdä mutta jonakin päivänä mun on se kerrottava hänelle, ihan senkin takia ettei hän rakenna pilvilinnoja.
Älä kuitenkaan syyllistä itseäsi. Toivon sinulle ja pienelle onnea elämään ja toivon että saat välit kuntoon tyttäriesi kanssa :D