Kuinka se sattuukaan, kun uskallat yrittää rakastaa ja avaat sydämen varovasti. Sen jo kertaalleen rikotun ja hitaasti parantuneen, mutta niin arpisen. Ja sitten sydämeen sattuu taas, kun hylkäys tulee niin yllättäen.
Ja vanhat arvet ne repeää, sattuu niin.
Kuinka voi uskaltaa enää koskaan päästää ketää sydämeen.
Ja vanhat arvet ne repeää, sattuu niin.
Kuinka voi uskaltaa enää koskaan päästää ketää sydämeen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä se rakkaus aina vaan on niin sen kaiken arvoista!
Älä muuutu araksi ja kyyniseksi vaikka hiukan varoisitkin :)
Rakastan, en rakasta: sen tiedät,
onhan elämässä aina kaksi puolta:
sanat ovat hiljaisuuden siipiä
ja tulen palossa on puolet kylmää.
Rakastan sinua, sen tähden palaan
kaiken alkuun, äärettömän kynnykselle
elääkseni uudestaan sen mikä silloin syttyi;
en siis vielä ole rakastunut sinuun.
Rakastan, en rakasta, niin on kuin
pitelisin avaimia joista toinen avaa oven
onneen, toinen epävarmaan epäonneen.
Minun rakkaudellani on kaksi elämää.
Sen tähden rakastan, kun rakastan,
ja kun en rakasta, niin rakastan
Neruda
Kiitos
Tunteettomuudella pääsee pitkälle. Ottaa vaan sen asenteen, että ihmisiä tulee ja menee. Eikä pillitä päivätolkulla jonkun ääliön perään.
Minä en halua enää rakastaa. Se on liian kivuliasta. Tulee hetkiä, jotka ovat todella rankkoja sietää. Elämässä ei ole järkeä silloin, jos muulloinkaan.
Aina uudestaan vaan sitä yrittää, kun tarve toisen lähelle on kova ennen pitkää.