Helsingin ja Espoon ravitsemusohjeet ovat päinvastaisia, molemmat eivät voi olla oikeassa, ikävää syntyvien lapsien kannalta kun perivät diabetes ongelmat ennen syntymää. Helsingissä on ilmeisesti otettu asioista selvää.
http://www.avoin.helsinki.fi/laaketiede/D91096.html#o4
Ruokavaliota pidetään raskausdiabeteksen hoidon perustana, joskin sen merkitystä arvioivia tutkimuksia on niukasti (Jovanovic-Peterson ja Peterson 1996, Gunderson 1997, Jovanovic 1998, Metzger ym. 1998). Suositellun ruokavalion (taulukko 3) avulla pyritään vähentämään veren glukoosipitoisuuden suurenemista aterian jälkeen ja hillitsemään varsinkin ylipainoisten äitien energiansaantia. Tavoitteisiin päästään yksittäisten aterioiden – erityisesti aamiaisen – hiilihydraattisisältöä rajoittamalla ja jakamalla päivittäinen hiilihydraattien saanti vähintään kuudelle ruokailukerralle (Gunderson 1997, Jovanovic 1998). Raskausdiabeteksen ruokavaliohoito poikkeaa diabeetikon tavanomaisesta dieetistä kolmessa suhteessa: hiilihydraatteja on niukemmin, rasvoja vastaavasti enemmän, ja kokonaisenergiamäärä on pienempi.
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;10024;10156;10165;10170;10187
Ruokavalion periaatteet
Raskausdiabeetikolle sopiva ruoka ei juuri poikkea muille raskaana oleville suositeltavasta ruokavaliosta. Monipuoliseen ja ravitsevaan ruokaan kuuluu runsaasti viljavalmisteita, perunaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä kohtuullisesti vähärasvaisia maitovalmisteita, lihaa, kalaa, kanaa ja vähän kasvirasvaa. Painonhallinnan kannalta myös ruoan sopiva määrä on tärkeää. Diabeetikko ei välttämättä tarvitse erityistuotteita (esim. kevyt- ja light- tuotteita). Tärkeämpää on suosia vähärasvaisia tuotteita ja syödä kohtuullisia annoksia.
Raskausdiabeetikon ruokavalion periaatteita:
- vähärasvainen ruokavalio
- sopiva määrä ruokaa
- säännöllinen ateriarytmi, esimerkiksi 5-6 pientä ateriaa päivässä: aamupala, lounas, 1-2 välipalaa, päivällinen ja iltapala
- aterioiden annoskoko ja hiilihydraattimäärä samaa suuruusluokkaa eri päivinä
- runsaskuituinen, sillä kuitu tasoittaa verensokereita ja pitää kylläisyydentunnetta yllä
- vähän pehmeää kasvirasvaa (hyviä rasvahappoja)
- vähän sokeria.
http://www.avoin.helsinki.fi/laaketiede/D91096.html#o4
Ruokavaliota pidetään raskausdiabeteksen hoidon perustana, joskin sen merkitystä arvioivia tutkimuksia on niukasti (Jovanovic-Peterson ja Peterson 1996, Gunderson 1997, Jovanovic 1998, Metzger ym. 1998). Suositellun ruokavalion (taulukko 3) avulla pyritään vähentämään veren glukoosipitoisuuden suurenemista aterian jälkeen ja hillitsemään varsinkin ylipainoisten äitien energiansaantia. Tavoitteisiin päästään yksittäisten aterioiden – erityisesti aamiaisen – hiilihydraattisisältöä rajoittamalla ja jakamalla päivittäinen hiilihydraattien saanti vähintään kuudelle ruokailukerralle (Gunderson 1997, Jovanovic 1998). Raskausdiabeteksen ruokavaliohoito poikkeaa diabeetikon tavanomaisesta dieetistä kolmessa suhteessa: hiilihydraatteja on niukemmin, rasvoja vastaavasti enemmän, ja kokonaisenergiamäärä on pienempi.
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;10024;10156;10165;10170;10187
Ruokavalion periaatteet
Raskausdiabeetikolle sopiva ruoka ei juuri poikkea muille raskaana oleville suositeltavasta ruokavaliosta. Monipuoliseen ja ravitsevaan ruokaan kuuluu runsaasti viljavalmisteita, perunaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä kohtuullisesti vähärasvaisia maitovalmisteita, lihaa, kalaa, kanaa ja vähän kasvirasvaa. Painonhallinnan kannalta myös ruoan sopiva määrä on tärkeää. Diabeetikko ei välttämättä tarvitse erityistuotteita (esim. kevyt- ja light- tuotteita). Tärkeämpää on suosia vähärasvaisia tuotteita ja syödä kohtuullisia annoksia.
Raskausdiabeetikon ruokavalion periaatteita:
- vähärasvainen ruokavalio
- sopiva määrä ruokaa
- säännöllinen ateriarytmi, esimerkiksi 5-6 pientä ateriaa päivässä: aamupala, lounas, 1-2 välipalaa, päivällinen ja iltapala
- aterioiden annoskoko ja hiilihydraattimäärä samaa suuruusluokkaa eri päivinä
- runsaskuituinen, sillä kuitu tasoittaa verensokereita ja pitää kylläisyydentunnetta yllä
- vähän pehmeää kasvirasvaa (hyviä rasvahappoja)
- vähän sokeria.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Peistaamasi "Helsingin" ravitsemusohje on ote Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelumateriaalista. "Espoon" ohje on kunnan nettisivuilta.
Ottamatta kantaa itse asiaan on todettava, että lähteesi ovat totaalisen vertailukelvottomat. Mutta eihän tämä ole mitään uutta tällä palstalla. Verrataan seuraavaksi vaikka Joensuun sosiaalibudjettia Lastenklinikan kummien lahjoitusrahoihin.
Itse jouduin (oli kuulema pakollista) käydä synnytyksen jälkeen kuuntelemassa "diabetesravintoluento" lääkärillä (tämä tapahtui -99). Olin silloin jo siirtynyt VHH ruokavaliolle, jotta hieman tuli sanottua omakin mielipide (pelkäsin etteivät päästä mua kotiin, kun en suostunut noudattamaan paljon hiilareita suosivaa ruokavaliota). VHH:lla olen elellyt (elämäntapa nääs) eikä ole sokeriarvoissa (kuten ei muissakaan) valittamista. Verenkuva otetaan joka vuosi "vuosihuollon" merkeissä.
Ihan älytöntö, kuinka äitejä pelotellaan syömään hiilareita, vaikka lapsen ulon jälkeen tarvisi paljon voimia ja virkeyttä, eikä hiilareista johtuvaa väsymystä ja ainaista näläntunnetta turvotuksineen.
"Verenkuva otetaan joka vuosi "vuosihuollon" merkeissä."
Mitä järkeä terveen ihmisen on ravata vuosittain otattamassa verikokeita? Vai pelkäätkö, että vhh aiheuttaa jotain sairautta?
olisi suorastaan välttämättömyys mutta kun sinä et mene edes tutkimuksiin vaikka tilanne kannaltasi on aivan kriittinen.
Kerro nyt vielä syykin. Helpompi mennä vastaanotolle, kun voi kertoa oireet.
mitään koska itse et tajua mennä vastaanotolle kertomaan oireita kun et niitä itse huomaa. Sinut vaan pitäisi viedä vastaanotolle ja saattaa pois avohoidosta sillä itse et ymmärrä olevasi sairas.
Ei niin mitään järkeä. Mutta niin ne lääkärit (diabetesluennon aikana) kehottivat - että sokeriarvoja on seurattava säännöllisesti. Eivät siis pitäneet minua ns. terveenä (vaikkei sokerirasitus testeissä häikkää ollutkaan). Ja toisaaltaan työpaikkalääkärin kiusaksi on joka vuosi näytettävä ettei VHH ole "kuolemaksi". (Itse en sitä suinkaan epäile). Siellä kun pelotellaan, että mm. kolesterolit nousee VHH:lla. Eivät lääkärit ilikiä myöntää että ovat olleet väärässä. (kjäh ;)