Olemme kihloissa eli sopineet menevämme naimisiin. Viime aikoina on yritetty viettää enemmän aikaa toisiemme luona, kun seurustellessa tavattiin yleensä jossain muualla.
Ja nyt alkaa tuntua, että yhteiselämästä tulee aika mahdotonta. Meillä on aivan erilaiset tottumukset monissa arkiasioissa ja yhteensovittaminen tökkii pahasti. Miten on, onko suurpiirteisen ja boheemin liitto säntillisen ja pikkutarkan kanssa ratkaisematon yhtälö? Vaikka rakkautta riittäisi kompromisseihin, pää ei välttämättä kestä jatkuvia yhteentörmäyksiä.
Ja nyt alkaa tuntua, että yhteiselämästä tulee aika mahdotonta. Meillä on aivan erilaiset tottumukset monissa arkiasioissa ja yhteensovittaminen tökkii pahasti. Miten on, onko suurpiirteisen ja boheemin liitto säntillisen ja pikkutarkan kanssa ratkaisematon yhtälö? Vaikka rakkautta riittäisi kompromisseihin, pää ei välttämättä kestä jatkuvia yhteentörmäyksiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...vakava asia. Yhteentörmäyksiä kyllä on tiedossa,jos toisella on tapana jättää esim kaikki tavarat aina hujanhajan sekä vaatteet lojumaan . Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin,niin asia pahenee ja alkaa vituttaa sitten vielä enempi,kun se arki tulee ja rakkaus on ikkunalaudalla jo karkaamassa. Tietysti useimmat pärjää läpi elämän omilla törmäyskursseillaan,mutta töitä ja pitkää pinnaa tarvitaan.
Kyllä nyt kannattaa harkita tarkkaan! Varsinkin jos lapsia on aikomus hankkia, täytyy suhteen olla luja että se kestää kaikki karikot. Arjen pyörityksessä pelkkä rakkaus ei todellakaan riitä, siihen tarvitaan myös lujaa tahtoa ja pitkää pinnaa. Ei todellakaan aina ole herkkua erilaisen ihmisen kanssa. Paljon helpompaa ja nautittavampaa elämä on samansuuntaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tarvitse arjessa tapella periaatteista ym. koska lupaan että hankalia paikkoja tulee muutenkin. Usko vain, kokemusta löytyy. Pään hakkaaminen seinään ei tee ketään onnelliseksi. Avioliitto on lupaus olla toisen kanssa LOPPU ELÄMÄ.
älä mee avioon ei taidakkaan olla se mik piti
kannattaa ensin katsoa kokeilla sitä arkea yhdessä ja elämistä tulee se todellinen minä kummallakin eikä ole vain juhlaa
jos nyt jo takkuilee niin ei kannata jatkaa muuta kuin ystävinä vain ja katsella uus paremmin sopiva
Mikään ei muutu pareemaksi siitä kun menee avioon vaan ongelmat on vaikeammat siten ja ero on ikävä ratkaisu
Mieti ihminen tarkkaan ei ole pakko avioitua
Yleensä plus ja miinus vetävät toisiaan puoleensa aluksi ja lopulta syntyy ongelmia.
Ei todellakaan kannata mennä naimisiin jos erilaisuus häiritsee tai tuntuu että se tulee tulevaisuudessa häiritsemään.
Rakkautta voi olla, mutta kun pikkuasiat ärsyttävät, alkaa tahto tyydyttää toisen tarpeet vähetä. Sitten olette kummatkin onnettomia muiltakin osin. Niin se yleensä menee
Olen sitä mieltä että toista ihmistä ei tunne kunnolla ennen kuin on asunut yhdessä. Olen niin monta kertaa nähnyt kuinka suhde muuttuu kun vihdoinkin oppii tuntemaan toisen oikein kunnolla sekä joutuu elämään toisen kanssa 24h ja "sietämään" toisen kaikki tavat.
Siksi sanonkin kokemuksesta että älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ennen kuin olette asunut yhdessä!
On hyvä ettei suinpäin menna tai ajauduta avioon. Sinun olisi hyvä keskustella perinpohjaisesti niistä asioista missä teillä ei synkkaa. Tässä vaiheessa ei ole vielä myöhäistä.