Palaneen elämän raunioista pilkottaa muutaman vuoden kestäneen suhteen luuranko ylöspäin kurkottaen kuin hakien jotain epätoivoisen oljenkortta. Ranko, vailla jänteitä ja lihaksia, kykenemätön kantamaan edes omaa painoaa, saati sitten lentämään taivaan sinessä yli myrskyisen ulapan tai palavan metsän.
Olemme erilaisia, molemmat ihmisiä, kuitenkin sieluissa kumppanuus kaukana. Minä mies, hän nainen täydensimme toisiamme, nyt tyhjennämme viimeisenkin suhteemme veripisaran. Eteenpäin pitäisi jaksaa... millä sen teen?
-vm.77-
Olemme erilaisia, molemmat ihmisiä, kuitenkin sieluissa kumppanuus kaukana. Minä mies, hän nainen täydensimme toisiamme, nyt tyhjennämme viimeisenkin suhteemme veripisaran. Eteenpäin pitäisi jaksaa... millä sen teen?
-vm.77-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosiaan, joskus sitä saattaa olla mahdottoman tapauksen kanssa yhdessä ja elämä voi olla todella hankalaa. Löydät mukavan naisen, niin päivä paistaa risukasaankin.:)
...tuskasi kanssa? Meillä kävi niin että miestä ei kiinnostanut pitää yhteyttä ku harvakseltaan. Toki hänellä oli kiireensä, mutta suhteen eteen on "uhrauduttava" ja annettava aikaansa...repien sitä vaikka mistä. Olen lähdössä pois näistä maisemista parin kk:den sisällä vieden ikäväni, tuskani, kaipuuni...rakkauteni mukanani.
Ja kun mies huomaa että olen pois, toivon hänen ymmärtävän ja muistavan kuinka paljon hyvää hän heitti rapaojaan.