Antaa tulla. Hintaluokalla ei ole väliä, sillä aloittelija aloittaa todennäköisesti halvemmasta ja ammattilaiset saattavat maksaa kitarasta enemmän kuin kymmenkertaisia hintoja.
Eli kehua retostakaa hyviä kokemuksianne. No, huonoista kokemuksistakin saa kertoa, jos ei hyviä ole.
Eli kehua retostakaa hyviä kokemuksianne. No, huonoista kokemuksistakin saa kertoa, jos ei hyviä ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yks tuttu lahjoitti mulle kerran nailonkielisen Landolan ku tarjosin sille pari tuoppia. No aattelin et voi vittu varmaan paska kitara, huoliiko ne tuota ees kirpputorille... mut eipä ollutkaan! Tosi hyvä kitara, vireessä pysyi tms. Lahjoitin sen sitten pari vuotta myöhemmin yhdelle tutulle joka halus opetella soittaan ja aattelin et hyvää pitää kierrättää :)
Lähes kaikki kitarat ovat nykyään hyviä (joo joo ja mikit ja tallat jne pitää vaihtaa kun ollaan heti niin kovia ja ei saada kunnon soundeja = pötypuhetta niiltä jotka luulevat tietävänsä jotain)
Älä sorru ostamaan muiden ehdottelemia kitaroita, osta se, joka tuntuu omissa hyppysissä hyvältä.
Et tarvitse Fenderiä jos Hinkvaitonk tuntuu paremmalta omissa hyppysissä ja soi hyvin.
Voit tietysti tuhlata rahasi johonkin kalliiseen kitaraan, mutta tee vasta sitten kun olet vähintäin 10 vuotta veivannut hyvää kitaraa, osata se kallis keräilykappaleeksi.
Aloittaessa kitaransoiton, hanki kerralla hyvä kitara, huonosti soitettava tappaa helposti koko harrastuksen.
Malttia kitaran hankinnassa, kokeile eri malleja/merkkejä. Saman mallin ja merkin kitaroissa on eroja. Kitara on yksilö, oli se sitten minkä hintainen tahansa. Kokonaisuuden muodostat Sinä ja se kitara, joka tuli mukaan kaupasta, valitse siis huolella. Olet muodostamassa ehkä elinikäistä kumppanuutta, tee se harkiten.
Pitäisi olla se kaveri mukana, joka osaa vähän veivatakin kitaraa. Jos sellaista osaajaa ei löydy ystäväpiiristä menee hommaa yritys ja erehdys-periaatteella. Tai hyvällä tuurilla ...
Niinhän se on. Tuuripeliäkin on aina mukana kitaranhankinnassa. Itselläni on tällä hetkellä kaksi sähkökitaraa, basso ja nylonkielinen. Sähkökitaroista enemmän on käytössä Carvin, jonka ostin käytettynä 7 vuotta sitten. Sen viritys on verrattain mielenkiintoinen, se nimittäin soundaa puhtaimmin tuossa 7.-12. nauhan paikkeilla. Toinen sähkis on Yamaha SA 2000, joka on hiton hyvä. Soitan sitä kuitenkin harvoin, koska haluan vähän säästellä sitä.
Basso nyt on mikä on, kieliä siinä on enemmän kuin ne neljä. On sillä ehkä satakunta keikkaa soitettu, mutta en mä silti siitä tykkää.
Sitten on toi nylon-rämpsä. Mikä lie takamine tai jasmine. Soundi on ohut, mutta ihan mukava se on soitella... En ole sitä liiemmin säälinyt, mutta ei sille muuta isompaa ole tehty kuin vuosia sitten vaihdettu virityskoneistot. Tämänhetkiset kieletkin taitavat jo olla vuosikerta-määritelmän ansaitsevat.
Vahvistimia on on kaksi: Marshallin JTM30. Miten sen soundia kuvaisi... päästeleehän sekin ääniä, mutta jotenkin se on ponneton. Sitten on Peaveyn Classic 30. Se o ihan mukiinmenevä rokkikone, joskin ihan rankinta metallisäröä se ei anna.
Tarpeet muuttuvat, ja mieltymykset. Carvinin ostin lähinnä koska se oli hassun näköinen ja halpa. On sillä kuitenkin soitettu ihan arvokkaissakin tilanteisssa. Yamahan ostin aikanaan, koska ani harvalla oli silloin puoliakustinen, enkä halunnut olla samanlainen kuin muut. Sittemmin puoliakustiset ja telecasterit ja muut tulivat muotiin.. ja taisivat mennäkin jo. Ei mulla sille kovin käyttöä ole, se on vähän raskas kannateltava jne... Mutta se soundi, se soundi.
Testaamalla ja vertailemalla on se ainoa järkevä tapa hankkia "sopiva kitara".
Merkillä ei ole väliä kunhan se istuu käteen ja pysyy vireessä.
Vain testaamalla löytyy se oma yksilö.
Kyllä minäkin huomasim, että saman merkin kitaroista yksi oli kevyempi, ne muut samanpainoisia. Samaa mallia muuten.Puulajien sisällä on aina pientä eroa painossa. Siis niissä on muutakin eroa? Luulisi tehtaalla olevan jonkinlainen laaduntarkkailu ja kitaraa tulevan liukuhihnalta... En kyllä ole käynyt yhdessäkään kitaratehtaassa.
katselemassa kitaroita joissakin käytettyjä kitaroita myyvässä liikkeessä. Niissä usein omistajat on pelimannimiehiä itsekin, ja osaavat tehdä kitarasta kuin kitarasta soittopelin. Itse olin mukana kaverille katselemassa kitaraa, ja kaveri sai tosi helposti soitettavan kitaran kun myyjä hinkkas nauhat,ja luun.
Soitin Huttustako esim. tarkoitat? Ainakin käyntikortissa mainittiin myynti - vaihto ja huoltaminen. Huomasin muuten tuon huoltamisen vasta kotona katsoessani käyntikorttia. Ei minulla ihan turhaan ollut koulussa surkeaa huolellisuusnumeroa ... Ainoa käytetty kitara mitä "kokeilin" oli joku telecasteri mitä kokeilin vain sen verran, että huomasin sen kevyeksi painoltaan.
Ihan hyvä ominaisuus sinänsä. Muistaakseni kaula siinä ainakin näytti kapealta. Vähän pelästytti. Vaikka ei minulla nyt mitään lapiosormia olekaan. Kyllä se rehellisesti sanottuna tuntui liian sirolta sormiini. Mutta kaipa niitä on leveäkaulaisempia telecastereita?
Voisin samalla kunnostuttaa kitarani. Tai ainakin kysyä, että saako siitä paremmin toimivan.