-olen ongelmien keskipiste: -minä olen: kivasti menestyvä, töissä 12-15h/ vrk, hyvä isä; -luullakseni lapseni rakastaa ja kunnioittaa minua, esimiesasemassa, omistan oman talon kaupungissa, minä ainakin omasta mielestäni rakastan ja kunnioitan vaimoani, minun elämä ei ole koskaan aikaisemmin mennyt näin mukavasti!!!
...............mutta!.....................................
-minä en enää halua vaimoani.. en muista koska olen viimeksi koskettanut häntä tai harrastanut läheisyyttä hänen kanssaan.enkä usko että minäkään olen se jolle tunteita kannnattaa uhrata. -avioliittoome perustuu taatusti toisen kunnioitukseen vaiti, toveruuteen sekä tottumukseen. minusta on tullut se joka on hiljaa joka tilanteessa; -puheenaiheet ovat loppu.. ostin hänelle uuden auton kun en muutakaan keksinyt. en puhu hänen kanssaan asioista, myötilen ja olen hyvä nyökkäämään ja sanomaan "hmm". Vaimoni mielestä teen liikaa töitä; hän on oikeassa. Minä perustelen asiaa sillä että rahaa on tultava että inperiumimme pysyy pystyssä ja vaimoni voi olla kotona -onhan hän itse niin halunnut - ja miksei olisi; perheenäidiksi minusta ei ainakaan olisi. Minä en osaa potea syyllisyyttä siitä miltä minusta tuntuu - minä olen varmasti kaikki ne kamaluudet mitä ihminen voi sanoin kuvailla, mitä sanoo sukulaiset, appiukot ja lastenvalvoja. Minä en halua ottaa avioeroa, enkä jättää ketään - harmillistra on se että vaimoni ei minua varmastikaan jätä; olisihan se epäsovinnaista eikä sopisi parempiin osoitteisiinn - muutto voisi olla askel huonompaan, mietti hän. Olen pelkkä ihmisen kuori ja sisältä minä en ole mitään sillä en minua ei rakasteta parisuhteessa. olenhan itsekin vaimoni ystävä. en tiedä miten sanoisin, etten rakasta häntä. olen sanonut hänelle ettei huutaisi.. hän huutaa ja on hysteerinen luonteeltaan , ajattelin joskus että jos hän sekoisi todella olisi minun vuoroni olla vahvempi - jonka ei tarvitsisi jättää mitään taakseen eikä tuntea pahaa mieltä pois kävelemisestä.
minä kuitenkin haluaisin rakastaa ja olla rakastettu - kukapa meistä ei?
...............mutta!.....................................
-minä en enää halua vaimoani.. en muista koska olen viimeksi koskettanut häntä tai harrastanut läheisyyttä hänen kanssaan.enkä usko että minäkään olen se jolle tunteita kannnattaa uhrata. -avioliittoome perustuu taatusti toisen kunnioitukseen vaiti, toveruuteen sekä tottumukseen. minusta on tullut se joka on hiljaa joka tilanteessa; -puheenaiheet ovat loppu.. ostin hänelle uuden auton kun en muutakaan keksinyt. en puhu hänen kanssaan asioista, myötilen ja olen hyvä nyökkäämään ja sanomaan "hmm". Vaimoni mielestä teen liikaa töitä; hän on oikeassa. Minä perustelen asiaa sillä että rahaa on tultava että inperiumimme pysyy pystyssä ja vaimoni voi olla kotona -onhan hän itse niin halunnut - ja miksei olisi; perheenäidiksi minusta ei ainakaan olisi. Minä en osaa potea syyllisyyttä siitä miltä minusta tuntuu - minä olen varmasti kaikki ne kamaluudet mitä ihminen voi sanoin kuvailla, mitä sanoo sukulaiset, appiukot ja lastenvalvoja. Minä en halua ottaa avioeroa, enkä jättää ketään - harmillistra on se että vaimoni ei minua varmastikaan jätä; olisihan se epäsovinnaista eikä sopisi parempiin osoitteisiinn - muutto voisi olla askel huonompaan, mietti hän. Olen pelkkä ihmisen kuori ja sisältä minä en ole mitään sillä en minua ei rakasteta parisuhteessa. olenhan itsekin vaimoni ystävä. en tiedä miten sanoisin, etten rakasta häntä. olen sanonut hänelle ettei huutaisi.. hän huutaa ja on hysteerinen luonteeltaan , ajattelin joskus että jos hän sekoisi todella olisi minun vuoroni olla vahvempi - jonka ei tarvitsisi jättää mitään taakseen eikä tuntea pahaa mieltä pois kävelemisestä.
minä kuitenkin haluaisin rakastaa ja olla rakastettu - kukapa meistä ei?
Vastaukset 8
Vanhimmat
edes tapaa lapsiasi tai vaimoasi koskaan. Miten voit väittää, että lapsesi pitäisi - edes tuntisi - sinua?
En jaksanut lukea eteenpäin.
siis, että järjestä nyt edes aikaa (=mahdollisuus) niille rakastaa sinua. Tuntea sinut.
Muillekin kuin työllesi.
Olisi syytä nähdä muutakin kuin työ ja raha.
yllä. Eikä ole mikään ihme ettei vain haluta. Pitäähän ihmisen nukkuakin.
Kyllä noissa vastauksissa oli tolkkua. Sinä vietät enemmän ja energisintä aikaasi työelämässä. Varsinkin jos olet jonkilaisissa edustustehtävissä, niin joudut "hurmaamaan" eli käyttämään karismaa ja nokkeluutta työkaluna. aika rehellisesti muotoiltu, että sinä et halua vaimoasi, eli siis vaimosi luultavasti yhä haluaisi sinua. Riidat on usein kiireisiä keskusteluja, varsinkin kun niiden pitäisi vielä päättyä panemiseen.
Kyllä mä lähdin karkuun ensimmäistä avovaimoani, kun siitä ei enää saanut mitään tolkkua mitä se olisi halunnut.
Pi8stä lapset mummoaan tai kesäleirille ja jutelkaa ja nussikaa muutama päivä. Erityisesti muistelkaa mikä teillä synkkasi ennen kun aloitte riitelemään - siis sitä aikaa kun toisen ääntä oli kiva kuulla.
Se huopa ja viinipullo ja vähän jonkun toisen kalliota tai metsää on kuitenkin puolueetonta aluetta. Nämä "kotilinnat" voivat olla vankiloita, joissa ihmisiä omistetaan - toivottavasti et ole heitä.
Sinä se vasta ihmemies olet.
Mies on paljon töissä ja sitten ihmetellään kun liitto on pilalla ja ei mitään yhteistä muutaman yhdessäolovuoden jälkeen.
Hetkinen... onko tässä jokin yhteys... paljon töissä..suhde kylmenee...enemmän töissä... suhde kylmenee entisestään...seksi loppuu... ??? Njääh, taidan vain kuvitella!