Laulutunneista...

Itse olen 17v poika, ja aloitin laulutunnit puoli vuotta sitten. Opettaja on entinen oopperalaulaja (klasari), joten painottaa äänenmuodostusta luultavasti vähän enemmän kuin popjazzlauluopettajat ja mikkiä ei käytetä tunneilla lainkaan. Meillä laulutunti yleensä menee niin, että ensin tehdään äänenavaus (15min), mikä on jo hyvää laulutreeniä sekin. Sen jälkeen loppuaika yleensä biisien parissa, tai mahdollisesti jonkun tekniikka-asian/juttelun muodossa.

Periaatteessa lauluopettaja ei tavallaan opeta sitä laulamista, vaan korjaa lauluoppilaan virheitä ja epäkohtia (mulla esimerkiksi oli kaikki mahdollinen aluksi pielessä...), ja pikkuhiljaa se ääni lähtee paranemaan. Myös hengitystä ollaan käyty, mutta se ei minulla ollut se kriittisin ongelma. Hengityksen säätely on kuitenkin melko merkittävässä osassa laulussa.

Itse kevään laulutuntien aikana aloin pikkuhiljaa löytämään sitä nuottia (ei ollut huono sävelkorva, mutta silti tosi vaikea löytää nuottia) ja laulu alkoi kuulostaa ehkä enemmän laululta. Ennen tunteja olin oppinut netistä väärinymmärtämällä suunnattomasti vääriä oppeja, jotka ope onneksi korjasi perusteellisesti. Nyt sitten sen ansiosta olen kesällä webcameran mikin kanssa äänitellyt laulua, ja treenannut viimeiset 3 viikkoa laulua vähintään tunnin päivässä ja kehitys on ollut ihan uskomattoman nopeaa. Uskon saavuttaneeni jo melko tyydyttävän "karaoketason", vaikka puoli vuotta sitten uskoin siihen menevän vähintään kaksi vuotta. Nuotin saan suunnilleen heti ulos, kun kuulen, eikä sitä tarvitse enää "hakea" kauaa. Kuvittelin ennen, että minulla on luonnollisesti huono saundi, mutta kyse oli vain treenaamattomasta artikuloinnista sekä huonosta laulutekniikasta. Nyt on puheäänikin vähän parantunut mm. lausumisen myötä.

14v on hyvä ikä, niin kuin kaikki muutkin. Vasta aikuisiässä se on kuitenkin täysin kehittynyt. Miehillä keskimäärin kai 21v, mutta heittää usein parikin vuotta. Naisista en tiedä, oliskohan samaa luokkaa.

Tärkein _yksittäinen_ neuvo, mitä ope on antanut, liittyy äänenvoimakkuuteen. Käytännössä niin kovaa pitäis laulaa, kuin huutamatta (kurkkua rääkkäämättä) pystyy ja ainakin miesäänillä korkeat äänet saa usein paljon kovempaa kuin matalat. Ei saa siis ollenkaan pelätä muiden kuulevan harjottelua, muuten ei kyllä suju! Myös rentous on melkein kaikki kaikessa: ylä- ja alahuulet mielellään rentona, kieli _rentona_ alahampaissa mahdollisesti kiinni ja leuka saa "roikkua" vähänniinkuin haukoteltaessa, mutta yleensä ei saa laskea liikaa, koska ääni alkaa sitten aloittelijoilla ainakin helposti "soimaan" ontosti pehmeässä kitalaessa. Ja ei leukaa eteen. Äänen pitäisi resonoida kaikkien vokaalien kohdalla about samassa kohtaa kuin i tai u-vokaalien kohdalla mutta ei liian orjallisesti ajateltuna... Nää "perusneuvot" laitoin sitä varten, että jos saisit vahingossa vaikka omia virheitä noiden avulla löydettyä vaikka vahingossa lukiessasi tätä.

Vaikka itse mielestäni edistyin hyvin puolessa vuodessa, sanoo lauluopettaja, että eka vuosi on yleensä tosi hankala, ja sen jälkeen vielä vuosi tai kaksi, niin on jo hyvä ääni.

Laulamisesta on myös keskusteluja mm. Muusikoiden.netin keskustelupalstoilla paljonkin, mutta ei kannata odottaa oppivansa mitään erityisempää sieltä kuitenkaan.

Minusta ei 14 vuotiaana kannata ollenkaan aloittaa vielä laulutunteja. Pikemminkin kannattaa vaan laulaa mahdollisimman vapaasti luonnonäänellä kuoroissa, kotona ihan missä vaan keksiikin..ja mieluiten lapsesta asti niin että äänellä on aikaa kehittyä ja on kuitenkin samalla aktiivisesa käytössä. Silloin on esim. 18 vuotiaana paras mahdollinen pohja laulamiselle rakennettu laulutuntien aloittamiseen.

Lähestymistapa riippuu opettajasta ja oppilaan lähtötasosta; joidenkin kanssa joutuu käyttämään pelkkään hengittämiseen monta tuntia, joku toinen oppilas on vähemmän ongelmallinen tässä suhteessa.

Kukaan vastuuntuntoinen, pätevä opettaja ei ota sinua vielä pariin vuoteen tunnille.