Monissa keskustelunpätkissä täälläkin tulee esiin anteeksianto ja sen merkitys. Parisuhdeoppaat painottavat, että käryn käydessä siipalle täytyy antaa anteeksi - muuten suhde ei voi eheytyä vaikeuksien jälkeen.
Kuten kirjoitin täällä (aihe: toinen nainen), mieheni on pettänyt minua useamman kerran. Terapiaa takana 8 kuukautta ja muutama vielä jäljellä (ajat varattu vuoden loppuun).
Minä en kuitenkaan pysty missään tapauksessa antamaan miehelleni anteeksi hänen tekojaan, niin pahoja ne ovat olleet. Anteeksianto kuullostaa samalta kuin asian voisi pyyhkiä olemattomiin!!! Ei se ole mahdollista - ainakaan minulle.
Terapeuttimme on kuitenkin kiteyttänyt hyvin anteeksiannon: aika haalistaa joka tapauksessa asioita, eikä koko sanaa anteeksianto kannata edes miettiä! Se vain aiheuttaa lisää paineita muutenkin hankalassa elämässä.
Joku voi tietty sanoa, että miten voi jatkaa, jos ei anna toiselle anteeksi. Niinpä - minä kyllä näköjään voin. Ja mies tietää, ettei ole saanut "klassisesti anteeksi", vaikka lämpöä, läheisyyttä ja ehkä rakkauttakin pystyn hänelle antamaan. Kaikesta huolimatta.
Tietysti anteeksianto on myös luonnekysymys. Itse olen pitkävihainen muutenkin; helposti en totta tosiaan ole ihmisiin vihastunut elämäni varrella, mutta ne harvat kerrat, jolloin joku on pettänyt esim luottamukseni, se on melkeinpä ollut siinä. Siitä on ollut vaikea jatkaa.
Kirjoitus taisi olla aika sekava, mutta summa summarum:
jos ei voi/halua/jaksa ajatellakaan anteeksiantoa, kyllä se suhde voi silti jatkua. Terapeutin sanoin: kaikella pahallakin on onneksi tapana haalistua.
Eli liitto voi onnistua ilman pakolliseksi koettua anteeksiantoakin.
Kuten kirjoitin täällä (aihe: toinen nainen), mieheni on pettänyt minua useamman kerran. Terapiaa takana 8 kuukautta ja muutama vielä jäljellä (ajat varattu vuoden loppuun).
Minä en kuitenkaan pysty missään tapauksessa antamaan miehelleni anteeksi hänen tekojaan, niin pahoja ne ovat olleet. Anteeksianto kuullostaa samalta kuin asian voisi pyyhkiä olemattomiin!!! Ei se ole mahdollista - ainakaan minulle.
Terapeuttimme on kuitenkin kiteyttänyt hyvin anteeksiannon: aika haalistaa joka tapauksessa asioita, eikä koko sanaa anteeksianto kannata edes miettiä! Se vain aiheuttaa lisää paineita muutenkin hankalassa elämässä.
Joku voi tietty sanoa, että miten voi jatkaa, jos ei anna toiselle anteeksi. Niinpä - minä kyllä näköjään voin. Ja mies tietää, ettei ole saanut "klassisesti anteeksi", vaikka lämpöä, läheisyyttä ja ehkä rakkauttakin pystyn hänelle antamaan. Kaikesta huolimatta.
Tietysti anteeksianto on myös luonnekysymys. Itse olen pitkävihainen muutenkin; helposti en totta tosiaan ole ihmisiin vihastunut elämäni varrella, mutta ne harvat kerrat, jolloin joku on pettänyt esim luottamukseni, se on melkeinpä ollut siinä. Siitä on ollut vaikea jatkaa.
Kirjoitus taisi olla aika sekava, mutta summa summarum:
jos ei voi/halua/jaksa ajatellakaan anteeksiantoa, kyllä se suhde voi silti jatkua. Terapeutin sanoin: kaikella pahallakin on onneksi tapana haalistua.
Eli liitto voi onnistua ilman pakolliseksi koettua anteeksiantoakin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Anteeksianto on hienoimpia piirteitä ihmisessä, jos oikein tarkasti katsellaan. Sen voi tehdä ennemmin tai myöhemmin, joissain tapauksissa ei kenties ehkä koskaan - riippuen tilanteesta ja tapahtuneesta, mutta myös ihmisen luonteesta.
Anteeksianto - pääsy vapauteen jostakin ongelmasta. Se on suht pitkä ja vaikea prosessi. Vaikka se onkin jo mainitsema vaikea prosessi, mutta ajan kanssa siitä saattaa tulla yksi elämän parhaista asioista.
Jos ei anna anteeksi, tekeekö se paljon onnellisemmaksi? Ei, sen sijaan mukaan saattaa tulla myös katkeruus, joka on aika kurja seuralainen. Katkerana sitä on negatiivinen, syyttävä, kostonhimoinen ja on kiinni kärsimässään vääryydessä. Se vääryys pyörii koko ajan mielessä ja pilaa tulevia päiviä. Sen sijaan anteeksiantamalla voi päästä vapaaksi, ei ole enää kiinni tässä katkeruudessa ja mielensaastuttajassa. Tämä anteeksianto on vain itsestään kiinni, luonteesta.
Pettämistä on hyvin vaikea antaa anteeksi, se on suoraan veitsen isku sydämeen. Varsinkin kun miehesi on tehnyt sitä useampaan otteeseen, saat aina uuden veitsen sinne.
Jos et pysty antamaan anteeksi ja se kalvaa sinua, eikö sinulla ole paha olla suhteessanne? En ole mikään sanelemaan sinulle, mutta oman mielesi ja terveytesi kannalta, saisit kiven sydämeltäsi joko anteeksiantamalla ja jatkamalla suhdettanne, mutta siinä tapauksessa et voi tietää milloin miehesi pettää (jos pettää) uudelleen. Voit myös antaa anteeksi ja päättää suhteenne. Sinun ei tarvitse olla ottamassa puukkoa sydämeesi kerta toisensa jälkeen miehesi toilailuista. Ajan kanssa, kuinka paljon se aikaa viekään, tulet huomaamaan että olet selvinnyt tästä kaikesta.
Lukaisin toisen tekemäsi topicin "Toinen nainen" ja kävi ilmi, että sinulla on lapsia, olet perheen äiti. Jatkatko sinä suhdettasi mieheesi siis juuri lastenne takia, vaikka sinulla kuinka itselläsi olisi paha olla? Kärsit itse?
Eikö sinun kannattaisi luopua tosta epäitsekkäästä ajattelusta ja ottaa itsesi huomioon, koska itse hyvinvoivana henkisesti kuin fyysisestikin pystyisit antamaan itsestäsi paljon enemmän lapsillesi? On toki vaikeaa, jos vanhemmat eroaa, mutta pidemmässä juoksussa lapsenne tulevat kärsimään teidän ongelmistanne, vaikka luulette tekevännekin parhaimmin jatkamalla liittoa ja olemalla isä ja äiti. Te voitte olla silti se sama isä ja äiti, vaikka ette yhteistaivalta enää jatkaisikaan.
Mutta elämä on valintoja, on asiasi annatko vai etkö anna anteeksi, teet mitä haluat, kuinka parhaaksi näet. Mutta ajattele kuitenkin: Haluatko todella jatkaa katkerana liitossa, jossa et pysty antamaan anteeksi? Kerta toisensa jälkeen pettyä? Todellakin elää jo nimimerkkisikin mukaisesti "Pahaa elämää"?
No, elämä on sitä miksi sinä itse sen teet.
Voimia kuitenkin!
Oikeassa olet, olen edelleen avioliitossa lasten takia. Tai sanottakoon näin, että se oli se päällimmäinen ja tärkein syy, miksi en saanut potkaistua miestä pellolle. Nyt tilanne on terapian myötä rauhoittunut ja tasaantunut, joten kenties voin sanoa olevani avioliitossa myös itseni ja mieheni takia.
Tottakai kärsin edelleen - mutta kaikesta huolimatta en ole katkera. Sitä ihmettelen itsekin. Pettynyt olen, mutta en katkera. Ja sen eron tiedän, vaikka sitä on kait aika vaikea selittää.
Nimimerkkini "Paha elämä" kuullostaa kauheelta, sen tiedän. Ainakin kirjoittaessani ekaa topicia siltä elämä juuri tuntuikin, vaikka päivittäin se on paljon muutakin.
On se muuten hullu juttu, että itse olen edelleen aviossa pettäjän kanssa, vaikka olen aina suureen ääneen toitottanut muille, että jos äijä joskus pettäisi, kenkää tulisi perseelle saman tien!! Sitä vaan putosi sellaiseen kuiluun, että sieltä kipuaminen - saati reunan yli kurkkiminen - vaati silloin liikaa voimia. Hyvä että pystyi hengittämään.
Kuten kirjoitat, elämä on tosiaan täynnä valintoja. Mutta oma pää pitää saada kasaan ennen niiden tekoa. Olin aina pitänyt itseänä vahvana ihmisenä, mutta kun kaikki paska kaatui niskaan, sitä oli kaikkea muuta.
Valintojen tekeminen olisi ollut mahdotonta. Ei ollut voimia.
Sitten kuvioon tuli parisuhdeterapia (siitä voisin aloittaa uuden topicin). Sieltä sai voimia ja etäisyyttä asioihin. Jos mieheni pettää minua jälleen, se ero ei kaatuisi enää voimattomuuteen.
Sen verran on jo voimia kerätty jemmaan.
Kirjoitit tuohon itsekin, että se on pitkä ja tuskallinen prosessi, aivan kuten edellinenkin kirjoittaja. Eihän kirjoittaja ole siinä vain sanonut että se on päättämistä, vaan myös pitkä prosessi..
.. Luepas oikein ja motkota sitten!
saarnalta maistui osin - tai ulkokohtaiselta viisastelulta.
No minun mielestäni ei ole saarnaa nähnytkään. Tosi hyvin kirjoitettu anteeksiannon eri puolista!
Itse tulin petetyksi pitkän suhteen jälkeen ja olen antanut anteeksi. Itse en kuitenkaan ole pystynyt käsittelemään ajatusta. Mielestäni anteeksi voi aina antaa, mutta suhteen toimiminen vaatii miten asian kanssa pystyy elämään. Itse tuskin tulen sopeutumaan tilanteeseen vaikka haluaisin. Järkevästi ajateltuna parempi niin sillä maailma ei todellakaan yhteen ihmiseen kaadu.
Ensinnäkin olen sitä mieltä, vaikken uskovainen olekaan, että kristinuskon hienoin ja oikein asia on anteeksianto. Vain silä voi saavuttaa rauhan itsessään. Se siis kannattaa tehdä itsensä takia.
Toinen asia on se, jota tuskin terapiassakaan otetaan esille. Me käyttäydymme tässä yhteiskunnassa tietyllä tavalla ja se tapa ei välttämättä ole kovinkaan luonnollinen.
Ihminen on iso nisäkäs ja isojen nisäkkäiden urokset mittelevät naaraista ja pitävät laumaa - oikeastaan poikkeuksetta (mitä nyt tietyt ihmiset uskontojensa takia). Mitä meenstyneempi mies, mitä viriilimpi mies, sitä taatummin on naisia enemmän. Ei miehen halu ole päätettävissä oleva asia. Seksuaalinen halu ja tarve on aivan olennainen osa miestä. Ja sellainen mies, joka sanoo, että yksi nainen riittää, on joko hormoniongelmissa tai valehtelee. Se vaan on näin. Miehet eivät yleensä uskalla tällaista asiaa todeta, joskus eivät edes itselleen.
Koko geeniviestin eteenpäinviemispeli perustuu siihen, että mies haluaa naista ja nainen haluaa lapsia. Joku on sanonut viisaasti, että näin systeemi on ikiliikkuja. Sukupolvesta toiseen tarve lisääntyä on. Kuvittele, jos nainen olisi samalla lailla kiinnostunut seksistä kuin mies, niin mehän emme muuta tekisikään kuin päivät pääksytysten puputtelisimme eikä lapsia välttämättä haluttaisi lainkaan. Tietysti mikään ei ole ihan mustavalkoista, mutta jos ymmärrät miestä ohjaavaa luonnonkomentoa, ymmärrät miestäkin paremmin.
Itselleni ei olisi ikinä riittänyt yksi nainen. Nyt ehkä jo, mutta aiemmin, ei sitten millään.
Voi herranjumala, ÄLÄ YLEISTÄ KAIKKIA MIEHIÄ YHTEEN STEREOTYPIAAN.
Miehellä voi olla haluja päänsä sisällä, mutta he voivat pysyä myös uskollisena. Ei jokainen petä, joten mietipäs taas tuota yleistystä..
Hohhoijaa! Mutta muuten miehistä ja naisista aika nappiin kertova juttu.
Halujen ja viettien lisäksi suotu myös järki, jonka käyttö ei liene kiellettyä.
Niin, mutta olennainen vastakysymys tuohon on se, että mikä on järkeä. Onko luontoemon tahdon vastainen toiminta järkevää ... okei jatketaan sitten hiilidioksidi päästöä loputtomiin ja pelastetaan huonoja geenejä, räjäytellään ydinpommeja ja käänetään jokien virtaussuuntia jotta ne elävät tulevaisuudessakin. Yleensä kun ihminen keksii jotain omasta päästään niin luonto kärsii.
Se, onko jonkun uskonnollisen tavan noudattaminen järkevää vai ei, on puhtaasti subjektiivinen kysymys. Ei ole mitään absoluuttista järkeä tai sitten jos on, niin se luonnollinen valinta eli mahdollisimman luonnollinen käyttäytyminen - miehelle lauma.
Ei vittu "yksi pettäjä" äly hoi älä jätä, tuskinpa evoluutio on määrätty siten, että jokainen mies pettäköön. Et sinä helvetti soikoon voi verrata miesten nussimista siihen, että joen virtaukset kääntyy toiseen suuntaan ja hiilidioksipäästöjä jatketaan entistä kovempaan?
Ei kiesus.. Ajattelet todella typerästi. Sukuhan nimenomaan jatkuu parisuhteessa, nainen ja mies tuottaa uuden sukupolven, joka yleensä tapahtuu avioliitossa ja seurustelevien parien kesken. Eihän nussiminen ympäriinsä (yhdenillanjutut) ole niitä, joissa lapsia syntyy ja joissa sukua jatketaan.
Kyllä se taitaa olla vain niin, että olet suotta yleistänyt yhteen stereotypiaan miehet, joita on moneen junaan.
Kaikki EIVÄT PETÄ, vaikka mielessä jotain naista himoitsisivatkin oman suhteen ulkopuolelta. Se ei tee pettäjää.
Heh, jotain rajaa kirjoituksiisi.
Et tosissaan vastaa kaikkia miehiä yhteensä.
Ainiin ja unohtui mainita tosta äskeisestä.. Kirjoituksiesi perusteella en yhtään ihmettele miksi kysyt "Mikä on järkeä" :-D
Ksendra, sinä on vielä ihanan sinisilmäinen, aivan ihastuttavan viaton. Odotas kun tulet keski-ikään, menetät muotosi ja miehesi alkaa katsella aidan yli.
Usko vaan kivenkovaan siihen mihin uskot, mutta varo, tiputus todellisuuteen on sitten sitäkin kovempi.
En sano, että kaikki miehet pettävät, mutta kaikki terveet miehet haluavat useampia naisia elämänsä aikana. Pettämättömyys taitaa useimmissa tapauksissa johtua laiskuudesta ja itseluottamuksen puutteesta. Avioliitto on vain ihmisen keksimä riitti, joka ei luonnollista tarvetta poista. Olen lukenut useampiakin tutkimuksia uskollisuuskäyttäytymisestä. Aika tavallinen tulos on se, että 2/3 ... 70% alle 40-vuotiaista miehistä on pettänyt puolisoaan. Katolississa maissa homma hoituu normaalisti bordellissa ja sitten mennään ripille, sata ave mariaa ja taas ollaan viattomia.
Meillä homma toimii seuraavasti: Viron, Thaimaan ja vastaavien matkat, työmatkat, joilla poiketaan ilotalossa, suhteet työkaverin kanssa sekä ihan tietoisesti haetut au-suhteet, ravintolasuhteet ja tietty pikkujoulusuhteet.
Huomaa, että au-seksin harrastaminen ei vielä tarkoita, ettei mies rakastaisi puolisoaan. Se, että mies rakastaa au-naista ei sekään vielä tarkoita, ettei mies rakastaisi vaimoaan. Mies on mies on mies.
Yksi pettäjä, olen 38vuotias kaunis nainen. Muodot kohdillaan. Se riippuu katsopas ihan vain siitä kuinka hoitaa varttaan, äläpäs siis yleistä tässäkään ;)
Mies on mies, mutta kaikki eivät vastaa tuota stereotypiaa mitä tuot julki, vaikka itsetunto olisikin kohdillaan ;)
Surkuhupaisaa.
OOT MUUTEN TYPERÄ SONNI. EI MUUTA KUN HAMARALLA KALLOON
JA SE ON SIINÄ:
Mitä teen kun siippa ei voi antaa anteeksi? Sanoin erästä telkkarissa näkyvää naista hyvännäköiseksi ja hän koki asian pettämisenä.
Hei yksi pettäjä!
Me ihmiset tosiaan käyttäydymme tietyllä tavalla, meidän yhteiskunnassamme. On kuitenkin olemassa lukuisia muita kulttuureja ja yhteiskuntia joissa käyttäydytään eri tavoilla. Vielä laajemmaksi menee jos alamme verrata muihin eläinlajeihin itseämme. Olemme kehittyneet niin pitkälle, tai kauas alkuperäisestä versiosta että on melko vaikeaa objektiivisesti enää sanoa mikä on luonnollista tai järkevää. On paljon heimoja (jotka ovat ikäänkuin lähempänä luontoa) joissa on naisten ylivalta tai homoseksuaalisuus on suositeltavampaa kuin heteroseksuaalisuus.
Mielestäni on tietynlaista ylimielisyyttä ihmiseltä ajatella että juuri me toimimme vastoin luontoa ja olemme lähteneet toiseen suuntaan kuin siihen mitä evoluutio meille osoitti koska satumme olemaan niin ylivoimaisia, sitten kun taas näemme joillain eläimillä "järjen vastaisia", tai muuten vain outoja tapoja vaikka työkalujen käytöstä tai kummallisista kosintatavoista ihastelemme kuinka ihmeellinen luonto onkaan!
Uskonnot eivät mielestäni liity tähän asiaan juurikaan, niistähän voi valita haluamansa sen mukaan haluaako pitää laumaa vai ei. Vai yksinkertaistatko tässäkin asiassa meidän kristinuskomme ja yhteiskuntamme koskamaan koko maailmaa?
Miehen eikä naisen seksuaalinen halu tai suuntautuminen ei ole päätettävissä oleva asia, se on ihan totta. Silti meillä on valta päättää toimimmeko sen halun mukaan ja mihin suuntaan. On myös monia muita haluja, mm. turvallisuuden halu minkä uskoisin olevan melko olennainen tekijä suhteissa joissa molemmat haluavat pysyä uskollisina. Monet miehet loogisina olentoina tulevat varmaan myös siihen tulokseen että koska eivät itse halua jakaa tyttöystäväänsä niin ymmärtävät saman tunteen myös toisinpäin, ihminen on myös hyvin empaattinen ja osaa asettua toisen asemaan, ellei kärsi erinäisistä mielenhäiriöistä.
Itsekkin pettäneenä voin kyllä todistaa että kyse oli tietoisesta päätöksestä, en suinkaan vahingossa tipahtanut tikkailta toisen ihmisen peniksen päälle. Olin nuori (nainen vieläpä) ja minulla oli ollut vasta yksi poikaystävä, eli yksi mies ei vaan riittänyt. Seksuaalinen halu harrastaa seksiä jonkun muun kuin oman poikaystävän (nyt menossa sentään jo viides, huh!) kanssa ei ole hävinnyt mihinkään, mutta vahingosta viisastuneena valitsen nykyään toimeni eri tavalla, ajatellen "Jos nyt harrastan seksiä tuon kuuman miehen kanssa mitä hyvää siitä seuraa" ja "Jos nyt harrastan seksiä tuon kuuman miehen kanssa mitä huonoa siitä seuraa".
Voit ihan rauhassa haluta seksiä monen naisen kanssa samaan aikaan (tai jos he eivät tykkää toisistaan niin voit ainakin varata heille omat päivät) eikä sinun tarvitse tuntea siitä huonoa omatuntoa, mutta on väärin pettää yhteinen sopimus siitä ettei harrasteta seksiä muiden kanssa. Siksi jos tietää ettei halua eikä pysty olemaan uskollinen kannattaa etsiä tyttöystävä joka on myös vapaan suhteen tai moniavioisuuden kannalla.
Olet varmaan oikeassa siinä että suurimmalla osalla ihmisistä on tämä tarve olla kokenut useampia kumppaneita elämänsä aikana, eikä siitä pidä mielestäni syyttää itseään tai muita. Uskon kuitenkin että myös tässä on poikkeuksia, jotkut haluavat aina vaan yhden ja saman ja jotkut eivät halua koskaan ketään. Usein tätä selitetään menneisyyden traumoilla tai huonolla itsetunnolla mutta uskon että ihmiseltä voi puuttua seksuaalinen halu ihan kuin voi puuttua empatiakykykin. Jos välttämättä haluaa niin voihan nämä ihmiset leimata viallisiksi tai vajavaisiksi mutta ainakaan he eivät vahingoita ketään joten mielestäni voimme ihan hyvin elää sovussa hyväksyen että ihmiset vaan ovat erilaisia.
Pettäjät yrittää puolustella tekojaan, itse en vois koskaan pettää rakastamaani naista, siinä kohtaa tulee stoppi ja pitäis olla ihan selvä juttu jokaiselle.
On niin helppo sanoa, että antakaa anteeksi, mutta jos sinua on isketty suoraan sydämeen ei se anteeksi anto niin helppoa ole, vaikka rakastaisit kuinka... Kyllä siinä toinen joutuu sen luottamuksen ansaitsemaan uudelleen.
Anteeksiannon tärkein edellytys on se, että väärin tehnyt pyytää (aidosti ja sydämestään) anteeksi.