kun tapasimme loman jälkeen, hän kertoi, että olisi halunnut jatkaa vielä lomaa (vaimo vielä lomalla) ja hän toivoo lämpimiä elokuisia iltoja, kun heillä on vaimon kanssa silloin tapana istua iltaa ulkona ja se on mukavaa. Hih, miksi ihmeessä hän käy tapaamassa minua? Pitääköhän hän minua jotenkin pilkkanaan..olisi pitänyt kysyä, no kysyn seuraavalla kerralla..vaikuttaa minun korviini onnelliselta avioparilta. Miksi joku noin onnellinen mies käy vieraissa ihmettelen vaan. Se on plussaa, ettei mitään valheita tyyliin vaimoni on noita.
Minun rakastajani
on hyvä aviomies
81851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sua hyväkseen.
Jotkut miehet vaan haluaa vaihtelua.
Se vaan on raukkamaisen tyypin itsekästä käytöstä.
Se mikä mua tässä ihmetyttää on sun käytös? Miksi sä suostut tollaseen? Etkö muuta miestä saa kun varattua? Mistähän sekin johtuu? Jotain vikaa sussa täytyy olla, mutta mikä se vika on?
on, että hakee minusta vain vaihtelua ja piristystä elämäänsä. Hän ei ole esim.kertaakaan sanonut pitävänsä minusta, saati muuta. Luonnettani hän on kyllä kehunut, sanoo että minulla on kultainen sydän. En oikein itsekään tiedä, miksi olen tällaisessa suhteessa, olen kai tosi ihastunut mieheen, ei kai siihen muuta selitystä voi olla. Ei minussa mitään kummempia vikoja pitäisi olla, mua on itse asiassa aina kehuttu nätiksi, lapsesta asti. Mulla on kyllä aina ollut paljon ihailijoita eli miehen puutteesta tässä ei ole kysymys. Luulenpa, että olen liian kiltti, että olen antanut itseäni näin hyväksikäyttää. Ajattelin sanoa miehelle seuraavaksi kun tavataan, josko hän keskittyisi jatkossa vain aviosuhteeseensa, kun muutenkin vaimon kanssa on niin mukavaa.
kyllä sinä olet pelkkä vitsi , kuinka tyhmä olet kun sulle noin selvästi asia kerrotaan et vain ymmärrä , onkohan sulla päässä kaikki ruuvit paikallaan .
Jotain tuollaista minäkin ihmettelen. Salarakkaani on naimisissa käsittääkseni kohtuullisen onnelllisesti, minä taas vähemmän onnellisesti, mutta kuitenkin. Pelkän seksin takia hän ei tosiaan minua tapaile. Usein teemme ihan muuta. Pilkkanaan hän ei minua pidä, miksi ihmeessä kukaan haluaisi maksaa ravintolassa, elokuvissa jne. pistääkseen toista halvalla! Kotiasioista emme ole paljoa puhuneet. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että me molemmat kaipaamme (ja saamme)ihailua, jota ei reilun parinkymmenen vuoden jälkeen avioliitossa jaksa osoittaa. Minusta on ihanaa, että kun oma mies ei katso eikä koske, on joku, jonka mielestä olen ihana, kaunis, hauska. Hänestä taas on mukavaa, että katson häntä ihaillen hiukan "ylöspäin". Näin jaksamme taas arjessa olla huonekaluja tai kotitalouskoneita.
näin jaksamme olla huonekaluja tai kodinkoneita, miksi sellainen pitää olla, miksei tee asialle jotakin, joko eroa tai sitten alkaa tosissaan tehdä aviosuhteelleen jotakin kehittävää, ei avioliitto ole luotu petettäväksi vaan jaksettavaksi myötä jne vastoinkäymisissä, toisiaan tukien ja kannatellen, yritä tehdä niitä kaikkia asioita oman puolisosi kanssa mitä teet toisen kanssa, ja mieti...naurettavaa, säälittävää
ja yritetty. Miestä ei kiinnosta mikään. Seksiä ei tunnu kaipaavan (ei varmaan muidenkaan kanssa, koska ei missään käy). Keskustella voimme lasten koulunkäynnistä tai sähkölaskusta. Koskaan ei suostu lähtemään kanssani minnekään, ei kyllä paljoa yksinkään tai kavereidensa (joita ihme kyllä on) kanssa. Miksen sitten eroa? Klassisesti lasten ja talolainan takia. Mieheni on hyvä isä, joka on paljon lastemme kanssa. Me jaamme avioliiton tavallamme. Paljon hyvääkin siinä on. Ole sinä onnellinen ylemmyydentunnossasi ja hyveellisyydessäsi. Kukin yrittää kestää elämäänsä omalla tyylillään.
Tsemppiä sulle salarakkaalle, ymmärrän sinua täysin. Avioero on rankka juttu mitä en heti suosittele mut jos siitä ei saa muuta kuin arkirutiinit niin mikset ottaisi vastaan piristystä minkä elämä suo?? Kyllä se mieskin sinua kohtaan tuntee suuria tunteita, usko pois. Olen samassa veneessä ja samanlaisessa elämäntilanteessa joten nautitaan kun vielä pystymme. Mies on vasta avioitunut toisen kerran ja siltikin kaipuu ja ikävä ajaa luokseni silloin tällöin. Enkä jarruta minäkään. Ollaan jo yli keski-iän molemmat. Miksikö näin? en tiedä enkä mieti vaan nautin hetkistä.
Minullakin on rakkaana toisen kerran avioon mennyt mies, jonka olen tuntenut jo hänen edellisen avioliittonsa aikana. Tämäkin mies kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä, rakkauttakin, mitä ei liene saanut enempää ekassa kuin tässä toisessakaan liitossaan. Miksi en antaisi hänelle sitä, mikä tuntuu mukavalta minusta itsestänikin? Miksi kieltäytyisin vain siksi, että hän sattuu olemaan varattu?