Olen aivan loppu. Avomieheni haluaa erota. En jaksa tehdä vain asialle yhtään mitään, vaikka olen pakon edessä. Talo miehen nimissä ja hän uhkaa häädöllä jos en muuten lähde. Kaksi lastamme ei halua muuttaa talosta he haluavat siihen jäädä ja mies ei taloa minulle myi mistään hinnasta. Vuosi on ollut erittäin raskas, vanhempi lapsi sairasti vakavan sairauden joka aiheutti hänelle elinikäisen vamman ja äitini kuoli juuri syöpään, isä kuollut jo aikaisemmin syöpään, molemmat olivat vielä ns. nuoria. Tähän kaiken sairaala elämän päälle siis vielä tämä ero uutinen tuntuu, että ei jaksa millään. Olen antanut hänelle anteeksi kaiken väkivallan ym. mutta hän ei anna minulle anteeksi mitään. Olen aina huolehtinut lapsistamme, enkä ole koskaan miestäni pettänyt, syyt eroon ovat aivan muun laisia. Joudun lähtemään yksin rakkaasta kodista, koska en väkisinkään halua lapsia viedä mukanani. Mies syyttää kaikesta minua, kuten äitinsäkin on tehnyt vuosikausia. Olen jo pitkään ollut poissa hänen sukulaisistaan, koska en enää kestänyt anoppini ainaista tyytymättömyyttä. Se oli kai miehelleni viimeinen pisara, vaikka on sanonutkin, että sua ei siellä kaivata. Hän on aina ollut lojaali omalle äidilleen, ei koskaan ole minua puolustanut, päin vastoin aina käynyt kotonaan haukkumassa. Hän on sanonut, että naiset vaihtuu, mutta äiti ei. Vietin äitienpäivänikin yksin, hän vei lapset oman äitinsä luo. Miksi häntä kuitenkin rakastan, vaikka hän on minut jo muutaman kerran kirjaimellisesti heittänyt pihalle? Joudunko lähtemään kuin kulkukoira jonka voi potkaista pihalle tyhjin käsin ihan koska vaan, niin kuin hän on sanonut? Valta on hänellä, koska nimi löytyy papereista ja sitä hän on käyttänyt aina aseenaan. Ajankohta erolle on minun kannaltani varsin huono, koska äitini on juuri kuollut ja olen ainoa lapsi. Mieheni vain painaa erolla niskaan niin, että en ole äitini kuolemaa ehtinyt käsittelemään millään lailla. Tuntuu, että liika on liikaa, kärsin aivan valtavasti, on tapahtunut niin isoja kauheita asioita vuoden sisällä, että olen ihan umpikujassa.
Yksinäisyys
Euroton
12975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muista kuitenkin, että vastoinkäymiset lujittavat. Sellaista syvää sielua ei ole maailmassa ollutkaan, joka ei olisi joutunut kärsimään.
Ihmisen sisin ja syvin olemus mitataan vaikeissa tilanteissa.
Sinun pitää vain yrittää tehdä asiat parhain päin niissä puitteissa, jotka sinulla nyt on. Muistat rakkaitasi, sekä eläviä että edesmenneitä, mutta aloitat samalla uuden elämän. Älä annan surun tai katkeruuden hukuttaa sinua. Kuljet vain eteenpäin hissukseen. Tunti tunnilta, päivä päivältä, viikko viikolta.
Joskus vielä koet onnen, jota et nyt voi edes kuvitella. Luota siihen.
Tilanne on todellakin vaikea, lapset 6 ja 8 haluavat jäädä, mutta minun on pakko lähteä, avomies hankkii häädön jos en sitä tee. Hän uhkaa väkivallalla tai jopa tappaa minut jos en lähde. Olen aina niin hyvin huolehtinut lapsistamme, en tiedä kuinka tästä selviydyn. Minulla ei ole mitään tarjottavaa lapsille tämän kodin ulkopuolella, täällä asuvat minun ja lastemme kaverit. Mies ei ole edes koskaan täällä viihtynyt, ei talossa eikä koko paikkakunnalla, toisin kuin minä ja lapset. Hän käyttää valtaansa aivan sumeilematta, koska talo on hänen nimissään ja hinta olisi minulle paljon korkeampi kuin muille ostajille, hän ei anna mitään mahdollisuutta jäädä minun asumaan lastemme kanssa taloon.
voi että mikä tilanne! tuli mieleen että ota yhteyttä sosiaalitoimistoon, lastensuojeluvalvojalle (vai minkä niminen onkaan..) ja kerro tilanteestasi. ei kai lapsillekaan tee hyvää jäädä sellaisen henkilön luo joka uhkailee väkivallalla ja jopa tapolla! en kyllä uskaltaisi lapsiani sellaisen luo jättää, sanoivat lapset mitä tahansa. lapset eivät voi tälläistä päätöstä itse tehdä. et voi noin vaan jättää lapsiasi kun kerran tiedät heidän olevan vaarassa tämän miehen kanssa... eli sosiaalitoimistoon heti!
En tiedä asuinpaikkaasi, mutta esim. Helsingissä on kaupungin pari- ja perheasiaintoimiston terapia, johon voit saada kriisiajan nopeasti. Tilanne on ylivoimaisen raskas yksin selvitettäväksi kaikkine isoine muutoksineen, joista jo yksikin on todellisen kriisin paikka. Jos et sitä kautta tukea saa, etsi vaikka jostain sosiaalitoimiston alta, tilanne koskee sinun lisäksesi myös lapsia, eikä heidän äitiään noin vain ulos heitetä heidän elämästään! Perheneuvolakin voisi ehkä auttaa. Nyt sinulla on viimeinen hetki alkaa pitää puoliasi, itsesi ja lasten takia!
tilanteelta. Minulla on ehkä vähän julma neuvo, mutta uskon, että kannattaa ottaa se vakavasti. Neuvoisin sinua siirtämään syrjään ikävät kuolemantapaukset, joita kohdallesi on näyttänyt sattuneen aika paljon. Siirrä ne pois ajatuksistasi, ainakin vähäksi aikaa. Nyt minusta etusijalla on sinun lapsesi sekä oma hyvinvointisi. Mutta ennen kaikkea lapsesi. Elävät tulevat tässä maailmassa ensin.
Kuten joku tuossa aikaisemmin kirjoittikin, niin lapsesi eivät osaa/voi tehdä yksin päätöstä, missä asuvat ja kenen kanssa. Mitä lakiin tulee, sinä ja avomiehesi ovat heidän lailliset huoltajat. Eli otapa rohkeasti yhteys sinne lastensuojeluvalvojalle tms.
Sitten omaisuudenjakoon. Koska olette avoliitossa, kumpikin omistaa omat tavaransa. Eli ikävä kyllä avomiehesi omistaa talon, jossa olette asuneet. Mutta oletko osallistunut talon velkojen tms maksuun? Silloin kannattaa kääntyä lainosaajan puoleen ja ottaa selvää mitä ja kuinka paljon omistat talosta.
Neuvon myös, että hankit ammattiapua. Kukaan ei jaksa yksin sellaista taakkaa, joka alle olet joutunut. Ota selvää kuntasi tukiryhmistä jne. Mutta jos luovutat nyt ja annat periksi avomiehellesi, tulet katumaan sitä lopun elämääsi. Ja luultavasti lapsesi myös. Pistä asiasi ensin kuntoon ja anna surun tulla vasta sen jälkeen.
miehillä on raaka valta kiristää omaisuudella tne.
tuttavalleni kävi samoin, että erossa mies jätti naisen aivan tyhjän päälle.
tilanteesi on vaikea.
kun monta asiaa sattuu päällekäin tuntuu melko vaikealta tehdä joskus mitään.
auttaisiko jos miehen antaisit lukea tänne kirjoittamasi tekstin. tajuaisiko yhtään sinun tilanteesi??
luin koko viestiketjun, ehkä tekstin näyttäminen ei auttaisi. alku korkeintaa, minkä alkuun kirjoitit.
VAIKEA neuvoa sinua.
JOS mies uhkaa sinua väkivallalla, se on väärin!
sinulla on oikeus hoitaa ero / mahdollinen muutto RAUHASSA!
ota joku ystävä mukaan esim. muuttoon jos muutat
JA USEAMPIKIN ! turvaksi ja avuksi.
sInuna minä ottaisin lapset.
vaikka tilanne on varmaan vaikea.
ota yhteyttä sosiaalityöntekijään.
uhkailua tai tappo aikeita siellä tuskin hyvällä katsotaan.
vain sinä tiedät perheesi tilanteen ja oikeat ratkaisut, mutta
PYYDÄ APUA jostain!!!
yksin et pärjää.
tässä on tullut miehen mielestä oltua. Talo on hänen nimissään kuten jo aikaisemmin mainitsin ja hän on velat ja muut taloon liittyvät kulut maksanutkin. Minä olen ostanut ruuan, maksanut ns. omat henk. koht. laskut ja kaikki mitä ikinä lapsemme ovat tarvinneet. En ole häneltä tietenkään vaatimassakaan sellaista mikä ei minulle kuulu, mutta on nöyryyttävää, että hänen mielestään en ole tehnyt/maksanut mitään. Olen ollut paljon työttömänä, koska hänellä on sellainen työ, että toisen olisi suotavaa olla päivätyössä lasten kannalta katsottuna ja täällä Jumalan seljän takana kun ei oikein ole mitään tarjolla. Olen kuulemma niin huono, että en edes töihin kelpaa, vaikka olen koko ajan töitä etsinytkin. Olen kaikkeen syyllinen hänen mielestään. Paljon minussa vikoja onkin, enkä sitä kielläkään, mutta hänessä ei mitään ja kaikki hänen vikansa johtuu minusta, että sillä lailla.
on siis täysin minun vikani ja hänen kaikki ns. sairaudet milloin nyt on mitäkin johtuvat minusta. Eilen sain muuttaa hänen puolestaan vaikka kaatopaikalle ja tänään kun erehdyin itkemään, että ahdistaa lähteä kodista pois, hän sanoi: sä lähdet ennen pitkää ruumissäkissä ellet muuten. Alkaa pikku hiljaa tuntua, että mitä v....a tuhlaan aikaani, mutta kun on vaikea lähteä kodista pois kaikesta huolimatta.
jos olet tehnyt ja hoitanut lapset niin et todellakaan ole "siivellä".
kumma ettei miehet tajua sitä.
itse tiedät vastauksen mitä tehdä.
LÄHDE sanoisin minä.
mutta ratkaisut teet vain sinä.
VÄKIVALTA on väärin AINA!!!!!
hae apua .
kyllä nyt kuulostaa siltä että ihmisyyttä ei ole olemassakaan tässä tapauksessa. Ihmisuhteet on kyllä monimutkaisia juttuja mutta pitäs muistaa se että tapauhtui mitä tahansa niin ihmisyys pitää muistaa ketään ei voi heittää pihalle noin vain vaikka kuinka elämä menee miten menee.
Oletko ajatellut asiaa näinkin. Kun sinulla menee noin kurjasti niin onhan sinulla ehkä toisen kanssa oikeus aloittaa uusi elämä. Mitä siinä kärvistelet. Vähemmästäkin on puoliso jätetty ja hypätty uuteen suhteeseen. Eikun menoksi vaan. Ota itsellesi sellainen vakavarainen ja kiva. Kyllä vapaita löytyy ja vielä varakkaitakin.