Taisin olla

Ajatteletkos yhtään mikä elämässä oikeesti on tärkeetä? Entä jos ihastuksesi kohde tai sä sattuisi kuolemaan ennen huomista ja et olisi viettänyt sekuntiakaan hänen kanssaan?

Itselläni on se tilanne, että vaikka olen nuori elinaikaa ei kauheasti ole enää jäljellä. Sentään siinä olen "onnekas", että tiedän tulossa olevan kohtaloni. Yritän parhaani mukaan hyväksyä sen mikä tulee, mutta silti yöt menevät lähinnä itkiessä ja kuolemaa pelätessä. Päivällä taas yritän olla mahdollisimman positiivinen ja hauska itseni, koska en halua jättää läheisilleni huonoa muistoa itsestäni.

Kun on enää vähän aikaa jäljellä pienetkin hetket muuttuvat niin äärettömän tärkeiksi ja pienet asiat todella kauniiksi.

Loppujen lopuksi jokainen ihminen seisoo tiilikasan päällä josta näkymätön käsi vie joka päivä yhden tiilen ja lopulta jokaiselle meistä koittaa se päivä että seisoo viimeisen tiilen päällä odottaen näkymätöntä kättä.

Tulipas vuodatus, mutta jotenkin nämä asiat on pyörineet mielessä viimeaikoina.

hän, niin sanoisinpa että ymmärrän hyvin toimintasi. Etpä oikein muutakaan voinut. Olin ehkä liian suojelevainen itsekin vaikka yritin tehdä sinuun koko ajan vaikutusta.. Joten ihastuinpa sitten itsekin ja lujaa..