Paniikkiin vatsalla

tyhmää eikä sairasta vaan paniikki joka jäi päälle siltä ajalta kun sinulla oli niitä epämääräisiä vatsavaivoja.
Sinun pitää vaan päästä siitä kierteestä yli.

Jos lääkkeet auttaa, älä ole hassu ja lopeta niitä ominpäin; niitä pitää syödä riittävän kauan, että olet päässyt ihan varmasti yli asiasta, ettei tule isoja takapakkeja suotta. Terapia on varmasti paras keino ja lääkkeet tukevat sitä ja paranemista, mitään oikotietä onneen ei ole, kestää aikansa että siitä pääsee yli, mutta usko pois, se on täysin mahdollista.

Paniikki kannattaa koittaa katkaista jo heti alkuunsa, anna itsellesi siedätys hoitoa mutta iiiihan pikkuruisin askelin, ensin vaikka ovesta ulos ja takaisin ennen kuin mitään paniikkia ehtii tullakaan, sitten kasvatat pikkuhiljaa matkaa.

Hyvät kokemukset korvaavat ennen pitkään huonot.

Pari kätevää kotikonstia, vaikkapa automatkalle semmoiseen tilanteeseen, mistä et pääse pois - kuulostaa ehkä vähän hassulta mutta toimii, koska se perustuu aivojen "hämäämiseen" ja sen paniikki ajatuksen katkaisuun:

laita käteen ranteeseen nauha/koru/hiuslenkki etc
kun tunnet paniikkikohtauksen tulevan, alat "hipeltelemään" ranteessa olevaa lenkkiä ( helmistä tehty on kätevä: ala laskemaan yksitellen helmiä tunnustelemalla niitä toisen käden sormilla), näin saat paniikki ajatuksen katkeamaan, jos et heti kohta kokonaan, niin ainakin lievenemään, koska aivosi on pakko keskittyä myös tuohon motoriseen toimintoon.

Lisäksi se on huomaamaton konsti, kukaan ei ala tuijottamaan ja ihmettelemään mitä teet.

Usko siihen, että se toimii, ihan kuin itse sanoit, se on vaan psyykkistä, jos mielesi uskottelee itselleen olemattomista paniikkikohtauksen, se voi uskotella myös sen, että joku tuollainen asia saa sen pois.

Kotikonsti numero kaksi on kello; katso kelloa ja sano itsellesi, että kestät kyllä minuutin vielä, ennen kuin sinun on pakko mennä vaikkapa vessaan. Annat itsellesi luvan alkaa panikoimaan sen minuutin jälkeen ihan vapaasti - jos vielä siltä tuntuu. Minuutti ilman paniikkia ja sitten tapahtukoon mitä tapahtuu.

Kun minuutti on mennyt, eikä luultavasti ole tapahtunut yhtään mitään järisyttävää, ota tavoitteeksi toinen minuutti perään: no ok, selvisin minuutin, selviän vielä toisenkin. Jne.
Kätevää vaikkapa juuri automatkalla, joka päättyy jossain vaiheessa kuitenkin!

Minuutti kerrallaan, ja kasvatat aikaa mielessäsi sitä mukaan kun tuntuu, ja ennen pitkään matkat alkavat sujua! Ei kannata ajatella liian pitkälle eteenpäin, eikä antaa mielen lietsoa itseään ihan mahdottomaan paniikkiin, pitää vain oppia sellaiset konstit, jotka auttavat juuri sinun omaa mieltäsi.

Mun ongelma poikkeaa jonkin verran sun ongelmasta, mutta samaa niissä on se, että mulla myös elämä pyörii vatsani ympärillä..
Pelkään, että vatsani murisee ja sitä kautta nolaa minut. Enkä tarkoita että minulla olisi nälkä.. Ymmärrän kyllä, että kaikkien vatsat joskus pitävät ääntä, mutta se ajatus ei todellakaan auta kun se jännitys iskee.. Kouluni meni sen takia huonosti (yläasteesta eteenpäin), en uskalla ryhtyä uusiin ihmissuhteisiin, ja yritän aina olla työvuorossa kun jollain tutulla on vaikkapa synttärit, ettei tarvitse pelätä kahvipöydässä että joku kuulee suolistoääniäni..
Mitään sairautta tms minulla ei ole, ongelma on täysin psyykkinen. Silloin, kun olen vaikka yökerhossa, töissä tai ulkona, en ajattele vatsaa ollenkaan, koska kellään ei ole mahdollisuutta kuulla sitä, koska on tarpeeksi ääntä ympärillä. Ja silloin se on myös "kiltisti", koska en jännitä sitä.
On todella rasittavaa, kun kavereiden kanssa oleillessakin on yhtä paha jännitys päällä kuin jos olisi menossa tuhatpäiselle yleisölle esiintymään..
Olin nuorempana psykoterapiassa ja olen teinistä asti käyttänyt lääkkeitä ahdistukseen.
Ei vain tunnu mikään auttavan.

mutta kirjoitan sinulle vielä vähän tuosta paniikkihäiriölääkityksestä. Lääkitys on yleensä "oikeassa" paniikkihäiriössä varsin pitkäkestoinen, vuosia, jopa vuosikymmeniä. Jostain ketjusta täältä luin, että ph on aivojen aineenvaihduntasairaus, yleensä krooninen sellainen. Koita olla sisukas ja hoida itsesi kuntoon. Tuohon maha-asiaan en osaa antaa mitään neuvoa. Kaikkea hyvää sinulle.

Mun nykyään diagnosoitu ahdistuneisuushärö, johon paniikkikohtaukset vahvasti kuuluvat, alkoi nimenomaan vatsan temppuilulla. Kun lopulta sanoivat et on päästä kii, en meinannut uskoa - ennen kun mun roipuli katosi kuin tuhka tuuleen cipralexin ansiosta.

Nyt elän täysipainoista elämää, mutta silloin tällöin kun ahdistun jostain asiasta, vatsa muistuttaa olemassaolollaan. Minulla erona oli ainoastaan se, että tämä vessahätä ei tosiaan kadonnut mihinkään vaan mun suolistoa tutkittiin pitkään ja hartaasti. Oudointa siinä oli se, että vaikka nukuin hyvin, olin unissanikin niin perusahdistuneessa tilassa, että aamulla lensi aina ripuli.

Huh. Onneksi se on nyt vaan paha muisto. Jota en kuitenkaan koskaan unohda. Puoli vuotta helvettiä, johon kuului siis nimenomaan paljon, kamalia, fyysisiä oireita. Kiitos cipralexin kaikki nyt ok.

Noo, yritinpä sit puolittaa annoksen. Kuinkas kävikään. 2vko päästä tuli ripuli takas elämään, joten ei muuta ku nappia poskeen...

Paljon tsemppiä!

Hei vaan!
Kiitos kaikille vastauksista. :) Vastaan yhteisesti jokaiselle.
Tiedän kyllä, että lääkkeitä pitää syödä säännöllisesti, ja olenkin niitä aika pitkään syönyt.. Jouduin vaan lopettamaan ne erään terveydellisen seikan takia, mutta olisin voinut ne aloittaa myöhemmin uudelleen.. Se kuitenkin jäi, kun luulin että pärjään ilman.. Mutta kun ne uudelleen kohta aloitan, niin syön vaikka loppuikäni, mieluummin kuin ajaudun taas tähän paniikkikierteeseen.

Olen kokeillut aiemminkin joskus tuota ajatusten siirtämistä johonkin näpertelyyn, ja se on kyllä auttanut. Pitänee ottaa se taas käyttöön, kiitos vinkistä. :)

Kokeilin tänään myös tuota kellojuttua, ja kyllähän tuosta automatkasta selvittiin, ja peräti kaupassa käynnistäkin. :D Päätin että tunnin päästä pääsen kotiin ja vessaan, ja jos en pääse niin sitten en pääse. Pääsin ja selvisin.

"Kiva" myös kuulla (en tietenkään kenellekkän toivo tällaista helvettiä oikeasti) joillakin on samansuuntaisia kokemuksia. Enpähän ole ihan ainoa tässä maailmassa..

Hyvää jatkoa myös teille kaikille, ja yritetään selvitä tämän paniikkihäiriön kanssa. :)

Siis huh-huh, ihan kuin olisin omaa kirjoitustani lukenut, piti oikein alkaa miettimään ettenhän mä nyt kyllä tollasta ole tänne kirjoittanut :)

Siis mulla tuntuu elämä pyörivän nykyään juurikin mahan ja vessan välillä. Mua helpottaa heti vähän jos tiiän että vessa on lähellä. Kotoa, kun lähden vaikka kauppaan alan samantien miettimään mitä jos mun maha alkaa temppuileen. No totta helvetissä se alkaa temppuileen ku mä sitä oikeen odotan!! Kaikista eniten mua siis just pelottaa, että mulla menee maha sekaisin tai mua alkaa oksettaan paikassa missä en pääse vessaan. Mulla esiintyy kans sit muitakin oireita, samoin kuin sinulla.. hikoilua, sydän pamppailee kovempaa, tuntuu että ei meinaa saada happea. Ehkä pahin oire on se, että mulle tulee olo että oksennan ihan just. Ei oo kiva, kun tulee oksu olo bussissa/metrossa/kauppakeskuksessa.. Mä en tiiä yhtään mistä tämä johtuu kun mun elämä on kuitenkin muuten niin mallillaan.. Mä taas en jostain syystä haluais aloittaa mtn lääkitystä, vaan mietin voisinko itse yrittää tehdä jotain. Pidän jotenkin viimeisenä oljenkortena sitä lääkitystä.

Mulla on ikäni ollut sama..mutta pahentunut niin että pelkään myös oksentavani aina ja kaikkialla. Tänään juuri yritin mennä lääkäriin tämän takia mutta ryntäilin sitten pois sieöltä ja kaiken kukkuraksi kun viimein sain uskallettua mennä ilmoittautumaan sain kuulla että aikani olikin väärä :(

Minä en todella tiedä mistä tämä johtuu mutta kamala vaiva on!!!!etenkin kun nyt on tullut viellä toi oksentamisen pelko...mulla on aina oksennuspussi varuilta mukana aina ja kaikkialla kun eihän sitä koskaan tiedä.
Olen yrittänyt myös pakottaa itseäni tilanteisiin missä kohtaus iskee ja olen pakottanut itseni jäämään tilanteisiin mutta siitä on seurannut vain kauheempi katastrooffi... jonkin verran olen sanut apua luontaistuotekauppojen erilaisista rauhoittavista jutuista ja vatsaa rauhoittavista lääkkeistä mut en paljoa...pelko korvien välissä on niin suuri... nyt jonotan aikaa psykologille..

Niin, jotkut kertoivat tuosta oksentamisen pelosta, niin huomasin että olin sen omasta kirjoituksestani unohtanut kkonaan.
Minulla kanssa tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että olen ruvennut pelkäämään sitäkin, että jos rupeaa vaikka kaupassa oksettamaan.
Mietin aina, että miten sieltä pääsis äkkiä pois, tai että jos ei kerkeekkään.. Ja siitähän seuraa tietysti se, että rupeaa tuntumaan, että oksettaa..
Ärsyttävää.. Pitäisi saada tämä pää kuntoon kyllä. :( Mutta kiva (ei tietysti kiva kellekkään tämä, mutta ymmärrätte mitä tarkotan) kuulla muittenkin kokemuksia tästä asiasta. jaksamista teille tämän vaivan kanssa. :)

Joku tuossa kirjoitti pitävänsä aina oksupussia mukana. Mä olen kans alkanut kantaan pikku pussia mukana laukussa tai taskussa. Sekin ihan vähän helpottaa, kun tietää ettei sentään mihinkää bussin lattialle oksentaa jos tuntuu että tulee.
Minäkin olen yrittänyt mennä tilanteisiin missä tiedän kohtauksen iskevän ja yrittänyt ajatella ettei tässä mtn hätää ole ja kaikki on vaan mun päässä. Oon yrittänyt siirtää ajatukset muualle ja monesti mua auttaa vähän (jos olen tilanteessa yksin), että soitan jollekin. Mies on tarvinnut autoa koko vkon enkä ole kouluun päässyt sillä, vaan on pitänyt mennä bussilla..huh-huh että oli vaikeeta ekana aamuna. Mietin joka pysäkillä jäänkö pois, jään seuraavalla. Selvisin loppujen lopuks perille, mutta hirveetä oli :( Mutta ilokseni sain huomata että se eka kerta oli pahin kerta ja nyt ei ole tehnyt enään niin pahaa. Yksi asia mikä on tällä hetkellä pahin juttu: ruokailu koulussa. Mulla alkaa heti aamusta tuntuu palan tunnetta kurkussa, pääsen kyllä sinne ruokalaan, mutta ruokaa ei saa kyllä sit palaakaan alas. Ja jos olo on normi kun syömään mennään niin syön hotkimalla aluksi, koska tiiän että hetken kuluttua tulee täys stoppi ja mtn ei saa alas. Alkanut kaverit ihmetteeleen miksen syö.. huoh. Sitten ruokailun jälkeen jo helpottaakin ja loppu päivänä ei ole mtn ongelmaa!

Huoh, kylläpä taas helpotti, kun sai tänne vähän purkautua, kun mulla ei tosiaan kukaan tiedä tästä mun tilanteesta. Haluaisin niin kovasti selvitä tästä omin avuin.

Voi hyvänen aika... ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon, sillä puoli vuotta sitten elämäni oli tuollaista... aina etsin ensin missä vessat on/ riittääkö niitä kaikille/kyttäsin jopa hesellä jos joku meni vessaan niin kohta tuli tunne että minunkin on päästävä. Bussissa en suostu kulkemaan vieläkään... autossa minulla on wc-paperirulla varmuuden varalta... mulla diagnoosi oli paniikkihäiriö/lievä masennus. Olen nyt syönyt cipralexiä 10mg/pvä ja oireet ovat melkein poissa... muttamutta... elämänmuutos on edessä ja aika palata työelämään... mitenkähän onnistuu kassatyö em. vatsalla? Tiedän/uskon että kunhan pääsen työhön kiinni kaikki helpottaa mutta olen kyllä harkinnut jotain lääkettä jännitysmasuunikin?

Hei!

Huomasin että löysin itseni tekstistäsi pienin muutoksin tosin. Olen 17-vuotias ja minulla on ollut koko ikäni sama vaiva tosin virtsan suhteen, että pelkään etten pääse virtsaamaan sitten kun tulee hätä ja tuntuu kokoajan että on hätä vaikkei oikeasti ole.

Minulla oli kesällä jonkinlainen ripulitauti, jonka jälkeen jokainen päivä on ollut helvettiä suoliston kannalta.

Olen lukiossa ja joka päivä tuntuu, että pitäisi asua vessassa ja opiskella sieltä käsin. Olen tottunut käymään joka välitunti vessassa vähintään virtsaamassa, eikä se ole haitannut pahemmin, mutta tänä vuonna koeviikoilla ei saisi mennä vessaan ja siitäkös ongelma paheni. Nyt on ollut kaksi koeviikkoa ja hirveä paniikki ennen koetta ja kokeen aikana. Hyvä kun olen päässyt pois pöntöltä aamulla ja päässyt kouluun.

Yleisesti pärjään keskinkertaisesti jos pakotan itseni odottamaan ja ajattelen että tulkoon housuun, mutta se tunne että on hätä ei poistu ja häiritsee suuresti keskittymistä.

Urheiluharrastukseni on kärsinyt suuresti. Harrastan jalkapalloa enkä pysty keskittymään kun on tunne että tavara on housussa jos en pääse vessaan. Tämän takia olen myös loukkaantuneena ollut jo pari kuukautta.

Lääkkeitä en ole syönyt ja olen koulupsykologille menossa tammikuussa. Ongelmani on hyvin akuutti sillä ylioppilaskirjoitukset alkavat osaltani syksyllä.

Ajattelinkin kysyä, että kuinka nopeasti lääkkeitä saa ja kuinka nopeasti ne alkavat vaikuttamaan?

Kiitos mahdollisesta avusta ja toivotan onnea kaikille ongelmasta jollain tasolla kärsiville. Luulin että olen ainoa, mutta on ns. "kiva" että on muitakin eikä tunne itseään kummajaiseksi.

Hei keskustelun aloittaja, kärsin täysin samasta ongelmasta!! Olisin hyvin iloinen jos ottaisit minuun yhteyttä vaikka kirjoituksestasi onkin jo vuosi! Koskaan en ole tästä kellekään pystynyt kertomaan.
Ota yhteyttä [email protected]
kiitos!

Tämä on juuri kuin lukisi omaa tekstiä... millä keinoilla parannuitte?? Oma elämä on yhtä helvettiä moisen ongelman kanssa!!

Kommentoin näköjään jonkun viestiin.. laitetaa sama kommentti tähän....

Täällä sama ongelma. Vessa pitäisi olla joka paikassa. Jos jonnee pitää mennä niin herään 4-5 tuntia ennen kun pitäis lähteä. Ravaan vessassa 3-4 kertaa ennen lähtöä. Kaiken lisäks vielä paniikkihäiriö johon mulla on lääkitys. Niin ärsyttävää kun mihinkään ei voi mennä (kauppakeskukset, isommat kaupat...) :(

pakko sanoa,toi on vasta alkua.sulta menee toimintakyky.lääkäriin vaan ja pysy lujana.kaikkea hyvää sulle.

Etpä ole ainoa. Vessapassi olisi meikäläisellekkin tarpeen.