Moro
Tyttökaverilleni on muutama vuosi sitten tehty seksuaalista väkivaltaa ja hän käy niitä läpi mm. kirjoittelemalla päiväkirjaa juttelemalla jne. Olen parhaani mukaan yrittänyt olla tukena ja turvana. Ollaan seurusteltu muutama vuos ja asutaan yhdessä.
Parin vuoden aikana seksielämä on ollut aika heikolla kantimilla jopa 2-4 kertaa vuodessa. Okei ei siinä mitään. Jos itse yhdyntä pelottaa/herättää tunteita niin se on ok ja mulle sopii että ei mennä loppuun asti ja hän tietää sen. Mutta siltikään hyvänäpito ei toimi. Aina minä saan aktiivinen ja koetan lähestyä mutta ei vaan syty ja jos minä en tee aloitetta tms niin varmaan ei koskaan rakastella/pidetä toisiaan hyvänä.
Tosin me halitaan ja suudellan paljon ja se tapahtuu tunteella--->rakastetaan toisiamme.
Rakkaallani on tietysti traumoja ja on lukossa seksin suhteen. Olen todellakin tukenut jne jne ja yrittänyt saada häntä keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa jne jne mut ei vaan onnistu.
Mä alan olla väsynyt. monta kertaa on tullut katsottua peiliin että olenko liian itsekäs/painostava tms. ja varmaan olen ajottain ollut mut niistänkin oppii. En ole mikään pillun perään juokseva tms vaan haluan hellyyttä puolintoisin, muutenkin ku hali ja pusu. mun mielestä se kuuluu terveeseen suhteeseen.
Haluaisin erityisesti naisten näkemyksiä asiasta.
missä menee ymmärryksen raja?
Miten tästä voisi päästä pikkuhiljaa eteenpäin.
Ja älkään nyt kukaan sanoko et "jätä se" "eikun uutta kehiin" tms vaan asiallisia perusteltuja näkemysiä.
Syksyjä
T:Mies 22v
Tyttökaverilleni on muutama vuosi sitten tehty seksuaalista väkivaltaa ja hän käy niitä läpi mm. kirjoittelemalla päiväkirjaa juttelemalla jne. Olen parhaani mukaan yrittänyt olla tukena ja turvana. Ollaan seurusteltu muutama vuos ja asutaan yhdessä.
Parin vuoden aikana seksielämä on ollut aika heikolla kantimilla jopa 2-4 kertaa vuodessa. Okei ei siinä mitään. Jos itse yhdyntä pelottaa/herättää tunteita niin se on ok ja mulle sopii että ei mennä loppuun asti ja hän tietää sen. Mutta siltikään hyvänäpito ei toimi. Aina minä saan aktiivinen ja koetan lähestyä mutta ei vaan syty ja jos minä en tee aloitetta tms niin varmaan ei koskaan rakastella/pidetä toisiaan hyvänä.
Tosin me halitaan ja suudellan paljon ja se tapahtuu tunteella--->rakastetaan toisiamme.
Rakkaallani on tietysti traumoja ja on lukossa seksin suhteen. Olen todellakin tukenut jne jne ja yrittänyt saada häntä keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa jne jne mut ei vaan onnistu.
Mä alan olla väsynyt. monta kertaa on tullut katsottua peiliin että olenko liian itsekäs/painostava tms. ja varmaan olen ajottain ollut mut niistänkin oppii. En ole mikään pillun perään juokseva tms vaan haluan hellyyttä puolintoisin, muutenkin ku hali ja pusu. mun mielestä se kuuluu terveeseen suhteeseen.
Haluaisin erityisesti naisten näkemyksiä asiasta.
missä menee ymmärryksen raja?
Miten tästä voisi päästä pikkuhiljaa eteenpäin.
Ja älkään nyt kukaan sanoko et "jätä se" "eikun uutta kehiin" tms vaan asiallisia perusteltuja näkemysiä.
Syksyjä
T:Mies 22v
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos et vie tyyppi sairaalaan.
Oon 18 vuotias likka. Oon seurustellu nykyisen jätkäkaverinikans kolme vuotta. Ku oltiin oltu yhessä noin. 5 kk, mut raiskattiin. (Ei mun jätkäkaveri mua raiskannu.)
Se oli mulle niin kovaa aikaa (ja on vieläki)...et en ymmärrä miten mä vielä tässä oon. Mä näin painajaisia, mä itkin...mut silti mä oon vielä tässä. Jätkäkaveri oli mun tukena (ja on edelleen) sillon ku mä sitä todella tarvitsin.
Ehkä näin jälkeenpäin ajatellen mä en huomioinu jätkäkaveriani tarpeeks. En tiedä, ajattelin että "minä tässä heikoilla oon". En keränny sääliä, vaan mä todella olin silloin heikkona.
Mä Rakastan jätkääni. Se ei painostanu mua mihinkään. Mä todella kaipasin sen läheisyyttä, mutta samalla omaa vapautta. Mulle oli tärkeetä tietää, että mä voin luottaa jätkääni. Että se on mun tukena.
Mä en osaa auttaa sua. Sori. Kerroin vain oman stoorini.
Mä uskon, että "akkas" Rakastaa sua. Koita puhua senkans. Ihan oikeesti, kuulostaa tyhmältä, mut parhaiten sä sitä voit auttaa, paremmin ku kukaan muu. Sano et sä kaipaat hellyyttä.
Ei tässä nyt oo mikään sun syytä. Eikä myöskään "akkas".
Yhdessä tästä selvitään... minä ja hän