Mä en todellakaan tiedä minne mennä. En edes tiedä missä olen ollut. Olen kai vain pyörinyt täällä. Yksin kaikki nämä vuodet. Elämäni parhaat vuodet - tyhjää täynnä.
Tässä huoneessa, katselen ihmisiä. En kuule mitään. En kuule kysymyksiä, enkä omia vastauksia. Mulla ei ole mitään sanottavaa. Mulla ei ole mitään annettavaa.
Jos vain lähden pois tästä huoneesta. Ei kukaan edes huomaa, en huomaa sitä kai itsekään.
Ne puhuu rakkaudesta. Mä vain suljen silmäni ja näen tyhjää, en tunne mitään, enkä osaa sanoa sanaakaan.
Kun katson peiliin, näen sen joka on pilannut tän mun ainoan elämäni. Vihaan tuota kuvaa koko voimallani. Aijon laittaa sen kärsimään. Kuihdutan sen pois.
Tässä huoneessa, katselen ihmisiä. En kuule mitään. En kuule kysymyksiä, enkä omia vastauksia. Mulla ei ole mitään sanottavaa. Mulla ei ole mitään annettavaa.
Jos vain lähden pois tästä huoneesta. Ei kukaan edes huomaa, en huomaa sitä kai itsekään.
Ne puhuu rakkaudesta. Mä vain suljen silmäni ja näen tyhjää, en tunne mitään, enkä osaa sanoa sanaakaan.
Kun katson peiliin, näen sen joka on pilannut tän mun ainoan elämäni. Vihaan tuota kuvaa koko voimallani. Aijon laittaa sen kärsimään. Kuihdutan sen pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun kestää monta miljaardia vuotta että ihminen pääsee näkemään maailmankaikkeuden ihmeitä, niin se tuleekin valittamaan omaa surkeuttaan tai toisten.
Jotkut jopa vaan odottaa sitä taivaspaikkaa ja jättää kaiken kauneuden nauttimisen.
Jotkut jopa tekee itsemurhan jotta pääsee avaruudessa tulevaan rakettiin iloon ja herran autuuteen.
elämässä ei kuule oo mitään kiinnostavaa. Samaa paskaa joka päivä samalla kaavalla. Vuodet on toistoja edellisistä, päivät on toistensa peilikuvia ainoastaan harmaudessa on vähän sävyeroja.
Täällä voi matkustella, tehdä töitä, harrastaa, syödä, juoda, auttaa toisia, miettiä elämän tarkoitusta, synnyttää ja kuolla. Niin vitun kiinnostavaa. Ei vaan kiinnosta tommonen paska.