Olen tässä lueskellut puolen vuoden aikana näitä(kin) palstoja ja lähes päivittäin törmään avioseksi-aiheeseen.
Oon yrittänyt mennä kirjoittajan saappaisiin ja ymmärtää kun aina valitetaan kun ei saa seksiä.
Mutta vaikka mä kuinka olen niissä saappaissa,niin en silti ymmärrä sitä että miksi luonnollisesta asiasta tehdään niin helevetin vaikeaa.???
Mun mielestä on itsestään selvää että juon kun janottaa,syön kun on nälkä ja saan mieheltäni seksiä silloin kun naitattaa.
Kovin monimutkaiseksi on tehty luonnollinen asia.Aina pitäis muka olla jotain kommervenkkejä ja lääppimistä tunti ennen aktia.
En kyllä yhtään ihmettele kun monet miehet on ihan stressissä kun pitäs tehdä sitä ja tätä,eikä mikään lopulta kelpaa.Ja mitäs ihmisen elämää se sellainen on että joutuu maanittelemaan toiselta seksiä kaikenmaailman vippaskonsteilla ja mielistelyllä??
Minusta se on ihmisarvoa alentavaa.
Minulta lähtee kalsarit nurkkaan jos mies niin haluaa ja mieheltä lähtee omansa,jos niin haluan.
Eihän ketään AINA voi huvittaa sekstata,mutta ei sen oman elimen panttaaminenkaan ole tervettä,ei ainakaan parisuhteen kannalta.Jos saa toisen pidettyä tyytyväisenä ja rakkaana,niin tosiaan kannattaa miettiä pari kertaa että missä vaiheessa pihtailee.Pikaseksikin on ihan jees!Eikä joka kerta tarvitse saada orgasmia...jääpähän seuraavaan kertaan isompi paukku :D
Oon yrittänyt mennä kirjoittajan saappaisiin ja ymmärtää kun aina valitetaan kun ei saa seksiä.
Mutta vaikka mä kuinka olen niissä saappaissa,niin en silti ymmärrä sitä että miksi luonnollisesta asiasta tehdään niin helevetin vaikeaa.???
Mun mielestä on itsestään selvää että juon kun janottaa,syön kun on nälkä ja saan mieheltäni seksiä silloin kun naitattaa.
Kovin monimutkaiseksi on tehty luonnollinen asia.Aina pitäis muka olla jotain kommervenkkejä ja lääppimistä tunti ennen aktia.
En kyllä yhtään ihmettele kun monet miehet on ihan stressissä kun pitäs tehdä sitä ja tätä,eikä mikään lopulta kelpaa.Ja mitäs ihmisen elämää se sellainen on että joutuu maanittelemaan toiselta seksiä kaikenmaailman vippaskonsteilla ja mielistelyllä??
Minusta se on ihmisarvoa alentavaa.
Minulta lähtee kalsarit nurkkaan jos mies niin haluaa ja mieheltä lähtee omansa,jos niin haluan.
Eihän ketään AINA voi huvittaa sekstata,mutta ei sen oman elimen panttaaminenkaan ole tervettä,ei ainakaan parisuhteen kannalta.Jos saa toisen pidettyä tyytyväisenä ja rakkaana,niin tosiaan kannattaa miettiä pari kertaa että missä vaiheessa pihtailee.Pikaseksikin on ihan jees!Eikä joka kerta tarvitse saada orgasmia...jääpähän seuraavaan kertaan isompi paukku :D
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minullakin on seksiasiat tosi hyvällä mallilla.Kun näitä kirjoituksia lukee niin kyllä sääliksi käy ihmisiä jotka joutuu seksiä vonkaamaan.
Ukon kans on oltu jo hyvä tovi yhdessä ja edelleen vain homma hoituu.
Mies tahtoo toisinaan ja minä melkein useammin,ja saan kyllä vaikka ei miestä aina niin haluttaisikaan.
Mikä parasta hän pystyy laukaisemaan minut jopa kolmekkin kertaa ennenkuin itsensä.Ja se on mielestäni erittäin kunnioitettava suoritus.
Olen samaa mieltä. Kaikki on muka niin kamalan vikeaa vaatii valtavia valmistautumisia.
Kannattaa lukea Walter Trobishin kirjaa Kanssasi naimisiin 1983, jos palstan kirjoitukset kerran kiinnostaa.
Minä kyllä ymmärrän tuon avioseksin loppumisen ja pihtaamisen. Olen syyllistynyt siihen itsekin ja niinpä olenkin nykyään eksä. Minä odotin avioliitolta ja perhe-elämältä yhteistä aikaa, yhdessä tekemistä ja ennenkaikkea huomiota mieheltäni. Mutta pitkässä avioliitossa se huomio loppui jossain vaiheessa kokonaan ja tunsin olevani kodinkone/siivooja/pyykkäri/lastenhoitaja. En ollenkaan NAINEN. Olimmme yhdessä melkein 30 vuotta ja yhtään joulu-, synttäri- tai hääpäivälahjaa en mieheltäni sinä aikana saanut. Jossain vaiheessa en itsekään enää jaksanut antaa huomiota miehelle ja lopulta se seksikin loppui. Olen monesti kirjoittanut tällä palstalla siitä, että kun avioliitossa asiat toimii niin silloin seksikin toimii. Mutta ei toimi seksikään jos ei toimi mikään muukaan.
Silti olen sitä mieltä,että jos ihmisellä on terve itsetunto,ei tarvitse "alistua" lastenhoitajaksi/pyykkäriksi tmv.
Tiedän itsekin pitkässä liitossa olleena ja lapsia hankkineena,että mies tykkää kun paapotaan ja laitetaan kaikki valmiiksi,mutta itse en sellaista marttyyrin osaa ole itselleni ottanut,että kaikki kodin jutut hoituisivat ilman vastavuoroisuutta.
Olen vaatinut itsellenikin sen mitä annan puolisolleni.
Mieheni on joskus sanonutkin ettei hän haluaisi elää "lapatossun"kanssa,jolla ei ole luonnetta.Liian moni alistuu passaamaan,eikä osaa olla jämerä ja vaatia itselleenkin jotain.
Ja suu kai se on puhumista varten tehty.
En nyt sinua kohtaan hyökkää,mutta kirjoituksesi herätti ajatuksia,noin yleensäkin.
Ja mitä tulee huomionosoituksiin,niin lahjat ovat ihan peestä.Kunnon hali voittaa kaikki tavaralahjat.Tokihan itse joskus olen ollut tyytyväinen kun mies on lenkkeilyreissultaan tuonut jonkun nuukahtaneen luonnonkukan ja töpännyt sen liian isoon maljakkoon "heräilemään".
Vastavuoroisuus pelaa aina.Uskon,että sitä saa mitä tilaa.
Aina ei saa mitä tilaa, siitä olen ihan varma. Yritin joskus keskustella meidän avioliitosta ja siitä, että kaipaisin enemmän yhteistä aikaa perheelle ja meille kahdelle. Selitys oli aina se, ettei aikaa pysty järjestämään koska firma vie kaiken ajan. Järjestin lapsenvahtia, yritin antaa miehelle huomiota mutta siihenkin todella kyllästyy kun ei saa itse edes halausta saatikka mitään muuta huomiota. Vaatia voi vaikka mitä mutta ei sitä välttämättä saa. Jos halusin itselleni vapaata lapsista niin sain sitä hankkimalla lapsenvahdin. Alistuin jossain vaiheessa, unohdin itseni ja elin vain lapsilleni. Nyt kun mies elää uutta elämäänsä uuden onnen kanssa, niin minä elän elämääni lasten kanssa. Uudesta onnesta en edes haaveile, sillä missä välissä hänen kanssaan olisin. Isä ei halua lapsiaan tavata joten jos vapaata haluan, niin maksetun lapsenvahdin avulla se onnistuu. Ihan kuten avioliitonkin aikoihin, eli mikään minun elämässäni ei eron myötä muuttunut. Ainoastaan pyykkiä on vähemmän kun mies ei tuo enää hikisiä vaatteitaan pyykkikoriin. Onneksi opin elämään ilman seksiä niin sekään ei aiheuta ongelmia.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että ei todellakaan se vastavuoroisuus toimi. On todellakin myös näitä ottajia. Jotka imevät ihmisestä kaiken , mutta eivät anna yhtään mitään. Esim. miehissä on näitä, jotka elättävät itsensä vaimoillaan vaimojen omistamissa asunnoissa tekemättä edes kotitöitä.
"En ollenkaan NAINEN. Olimmme yhdessä melkein 30 vuotta ja ......."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001391&posting=22000000036973592
"Isä ei halua lapsiaan tavata joten jos vapaata haluan, niin maksetun lapsenvahdin avulla se onnistuu. Ihan kuten avioliitonkin aikoihin,...."
Tuossa poimintoja kirjoituksistasi ja minua hämmästytti tuo että lapsenhoitajaa tarvitset.
30 v yhdessä eli sun täytyy olla liki 5-kymppinen joten ei sun lapses voi kovin pieniä enää olla!
Pitkään oltiin miehen kanssa yhdessä ennenkuin lapsia ruvettiin "tekemään". Halusimme lapsille hyvän elämän ja ensin hankimme velattoman kodin ja yrityksen, vasta niiden jälkeen oli lasten vuoro. Vanhimmat ovat ala-asteikäisiä ja nuorin alle kouluikäinen.
Jotkut työt on tehtävä joka tapauksessa. Et voi pakottaa toista tekemään, vaikka kuinka vaadit jne. Hulluksihan siinä tulee jos koko ajan pitää toiselle sanoa että tee tee tee. Nalkuttajaksikin aletaan haukkua. Joten sillä kaavalla se toinen puoli (yleensä nainen) pikku hiljaa ajautuu hoitamaan suurimman osan kotitöistä.
Ja jos on jostain syystä alentunut toimintakyky (kipeä tai vasta synnyttänyt esim) niin toinen ei tee siltikään yhtikäs mitään, ei ainakaan omaaloitteisesti, joten työt senkun kasaantuvat ja joudut itse ne hoitamaan kuitenkin silloin kun taas kunnossa.
Sinulle aloittaja: Aika iso osa miehistä on sellaisia että he eivät yksinkertaisesti kykene ottamaan muita huomioon ja heillä on hirveän pieni empatiakyky. He luulevat että myös naisen tapeista suurin on seksin tarve, joten he eivät sen takia ymmärrä että mitä se nainen valittaa kun kerran seksiä saa kun haluaa. Nämä miehet eivät jostain syystä pysty uskomaan että naisen seksihalut ovat sidoksissa suhteen kokonaislaatuun.
..puppua!
Tuossa aikaisemmin jo sanoin että ei kenenkään pidä "alistua" kotipiiaksi.Ei edes pikkuhiljaa.
Meillä on kotityöt jaoteltu selkeästi:minä hoidan ruoan ja pyykit,mies imuroinnin ja moppauksen.
Ja mitä tulee tuohon,että vähitellen toinen puoliso alkaa hoitaa kaiken,niin sellaiseen ei kenenkään pidä suostua.
Joo,"jonkunhan ne hommat on tehtävä" on juuri sitä marttyyri-meininkiä että "minä joudun tekemään kaiken".
Ja mitä tulee nalkuttamiseen"tee tee tee",niin siitähän ei hyvä heilu.
Minäkin odotin kerran kolme viikkoa,että työstään väsynyt mies imuroisi,mutta mitäs sitten?En maininnut sanallakaan asiasta,koska asiahan ei minulle kuulunut.Itse huomasi vihdoin että villakoirat hyppii silmille ja tarttui toimeen.
Olisin odottanut vielä toisetkin kolme viikkoa jos niikseen olisi mennyt.En kyllä antaisi toisen saamattomuuden vaikuttaa avioelämään.
Ja mitä tulee esim. likaisiin sukkiin,jotka parhaassa tapauksessa ovat lötköttäneet viikon keskellä olohuoneen lattiaa,niin niitä en kyllä korjaa pois.Jokainen korjatkoon ajallaan omat jälkensä.
Kyllä, avioelämä on kokonaisvaltaista tunnetta toista kohtaan ja siksipä juuri jokaisen tulisi näyttää puolisolle nimenomaan OMAT rajansa,eikä laahustaa pölyrätin kanssa pitkin nurkkia ja voivotella.Mielenterveyskin säilyy kun ei heittäydy marttyyriksi.
Moni varmaan tahtois olla kuten sinä siinä suhteessa, että ei alistu tekemään lähes kaikki kotityöt, mutta ei moni kyllä viitti kolmea viikkoa pölyisessä kodissa odotella, että laiska ukko lopulta kehtaa imuroida. Täytyy kyllä kehua, että sulla on hyvät hermot, jos et siitä sano ja samaten taidat viihtyä pölyisessä kodissa, jos siedät villakoiria. Suurin osa naisista kyllä lopulta kerää myös ne likaset sukat lattialta ja imuroi, koska eihän sitä vois muuten vieraitakaan koskaan kuttua:) (onneksi oma kultani on lopulta oivaltanut, että hänenkin on tehtävä osuutensa!)
No, tässä seksiasiassa olen kyllä samaa mieltä, että en ymmärrä pihtaamista, varsinkaan jos itteä haluttaa...Meillä minä kyllä haluan useammin, joten ei ole vara pihdata:) Minä tahdon seksiä monella tapaa ja joko pikana tai pidempänä versiona..Meillä ei siis ole kotitöiden tekemisestä tai tekemättä jättämisestä nämä asiat kiinni, vaan siitä vaan, että haluttaako vai ei.
on mitä ilmeisemmin hyvä puoliso, mutta kaikilla ei ole.
minä kanssa kyllästyin siivoojan rooliin pitkien työpäivien jälkeen ja sanoin silloiselle miehelleni, joka makasi kotona lomautettuna, että voisi edes kahvin keittää valmiiksi tai hakea lapsen tarhasta. hänestä idea oli huono ja paineli punttisalille. en siivonnut minäkään kolmeen viikkoon enkä naputtanut ja eräänä päivänä ovikello soi ja talo oli täynnä miehen sukulaisia( oli kutsunut minulle kertomatta), jotka kummasteli kuinka laiska akka heidän kulta pojulla oli. olisinhan voinut sanoa miten asiat oli, mutta selittelyltähän se olisi kuulostanut.
pyykinpesun lopetin ennen eroa( hänen vaatteiden ja lakanoiden) kun ukko oli käryny naisistaan huomaa monikko! ja en viitsinyt hänen töhnäisiä kalsareita pestä vaan ajattelin jättää sen niille, jotka petiinkin kelpasivat. siitä oli seurauksena että äijä kävi kahdesti päivässä suihkussa ja nukkui samoissa lakanoissa 3kk. olisi nukkunut pidempäänkin mutta kerran mainitsin suihkun turhuudesta hänen tapauksessaan( kjäh kjäh).
tarkoitan tällä sitä, että kunnollisen kaverin voi pakottaa niihin kotitöihin( yleensä tekevät muutenkin osansa pakottamatta), mutta tuollaista "viritystä" ei voi.se tekee mitä haluaa ja sinä mitä uskallat(väkivalta kun ei ole vierasta näille). ero on tietysti hyvä ja takula paras vaihtoehto, mutta pienen lapsen kanssa hieman kinkkinen ja viepi enemmän aikaa ja voimavaroja. mies ei muuta joten silloin on akan lähdettävä lapsen kanssa.
kysyä voi miksi huonon puolison otti mutta ikävät piirteet( pettäminen, väkivalta, seksuaalinen kylmyys jne) tulivat esiin 3- vuoden päästä ja silloin oli talossa jo koliikki vauva ja velkaa ihan mukava summa. kyllä se elämä voi olla monimutkaisempaa, kuin äkkiä luulisi ;)mutta onneksi eroamaan pystyy ja virheistä oppii.
Ymmärrän sinua vallan hyvin. Itsekin olen naimisissa miehen kanssa jolla oma firma jota yksin hoitaa. Joka päivä aamulla aikaisin töihin ja illalla myöhään takaisin. Minä hoidan kaikki perhe-asiat yksin, miehellä ei ole aikaa, ymmärrän senkin. Seksi onkin meidän suurin ongelma. Koen että minun pitää olla koti puhtaana ja jalat auki miestä odottamassa ja toteuttamassa hänen toiveitaan. Hän on työnsä takia väsynyt ja äreä ja sanon mitä tahansa kaikki syy tässä maailmassa pahaan on minun.
Joskus toivon että hän ei tule kotiin koska olen uupunut tähän taisteluun. Itselläni on raskas työ myös ja lähes kaiken vapaa-ajan joudun viettämään mieheni yritksessä töissä. Pitäisi voida levätä vapaapäivänä mutta ei. Yöt pitöisi olla oikein sievä kotivaimo pikku hepenissä toteuttamassa miehen toiveita.
no en tulisi kyllä teille kylään. Ja luulin että turhaan on suomalaisia naisia haukuttu amatsooneiksi...tässä yksi todiste että niitä on.
Siivooja käy kerran kahdessa viikossa, näillä välein imuroidaan, jos tarvetta ilmenee.
Paljon on stressiä vähemmän eikä siivouksesta tai siitä, kuka sen tekee, ole kertaakaan tämän jälkeen riidelty.
Suosittelen lämpimäisti - se ei edes ole niin kallista, kuin tätä lukiessanne ajattelet, turha siis kommentoida raha-puolesta asiassa. Sen rahan voi säästää vaikka mistä muualta.
Jos on terveydellinen syy tai poikkeuksellinen aika, on ok olla avioliitossa selibaatissa. Muuten on molemmille loukkaavaa torjua lähentely. Jos ei ihan loppuun asti tee mieli, jotain hyvää täytyy toiselle tarjota, kun tämä lähestyy. Varsinkin miehelle torjunta on kuin pahat sanat naiselle. Ei sitä naisen tarvi olla aina niin innostunut, kun jo voi hieman pomppia. Miehellä ei onnistu ellei innostu ja tilanne on toinen. Koettakaa rauhassa ystävällisesti sovitella. Aihe on aika tärkeä.
hieman ihmettelen tätä keskustelua, valitetaan että on niin paljon kotitöitä ja lapset pitää hoitaa jne.
Itse olen ollut yksinhuoltaja monta vuotta (lapset ovat nyt jo aikuisia), olen käynyt/ja käyn normaalisti päivätöissä, jonka jälkeen hoidin kotityöt kaikki muut arkeen liittyvät askareet(silloin kun lapset olivat pieniä) yksin.
En koskaan kokenut, että kaikki aikani olisi mennyt "vain kotitöihin", kyllä minulla jäi vielä aikaa omille harrastuksille ja myös miesystävälleni, ja seksi maistui hyvin.
Kun olen lukenut näitä viestejä, mieleeni tulee, että ovatko naiset heittäyneet marttyyreiksi kotitöiden osalta vai mikä on oikein vialla?
Vai tehdäänkö nyt näistä mielestäni normaaleista elämään liittyvistä asioista iso numero (eli tarkoitan normaalia työssä käyntiä, kodinhoitoa jne.)?
Helposti syytetään kotitöitä, lasten hoitoa jne. Mutta ainakin minulla oli taustalla se että halusin mieheltä huomiota. Halusin, että hän huomaisi minut naisena, pitäisi joskus lähellään, halaisi, koskettaisi ohikulkiessaan, sanoisi joskus jotain kaunista. Lisäksi toivoin, että olisimme viettäneet aikaa kahdestaan sekä koko perheen voimin. Matkoilla kävin yksin lasten kanssa kun miehellä ei ollut aikaa lähteä. Vastaavasti hän kävi sitten yksin omilla reissuillaan. Jos tuota kaikkea olisin mieheltäni "saanut" niin ilomielin olisin kodin ja lapset hoitanut sekä antautunut seksin iloihin. Mutta kun tunsin olevani kodinkone jolle ei tosiaan tarvitse puhua eikä osoittaa minkäänlaista huomiota, niin kyllästyin itsekin huomion antamiseen ja senhän tietää miten sitten käy.
ok tehdä ainoana AIKUISENA kaikki kotityöt. Mua oikeesti v... jos ja kun AIKUINEN MIES elää siivellä, ja ei tee mitään kotitöitä. On yksi ihminen lisää naiselle huollettavaksi - sen sijaan, että olisi mukana perheen toiminnan järjestämisessä.
Se on aika oleelllinen ero.
Mitä siihen vastanet kun mies ei halua? Vaimo haluaa....mtta mies ei, sori vaan mutta ei se niin mene kuin oletat. Et voi syyttää naista/vaimoa ettei antais, että suhde toimii, kun mies pihtaa...no annappas neuvoja?