Mikä se pitää ihmisen kiinni toisessa, vaikka ei jaksa enään yhtään.
En rakasta enään miestäni.
En vain saa aloitettua parisuhde keskusteluja. Ei kyllä mieskään. Joskus isommin riidellessä tulee sanottua ilkeästi ja silloin myös ne erotoiveet tulee ihan väärällä sävyllä esitettyä. Mies muistaa kaiken n. tunnin ja sitten kaikki on taas hyvin ihan kuin mitää ei olisi koskaan tapahtunutkaan ja minä pidän kaikki taas sisällä. Argg.
Ahdistaa tilanne, eikä mikään ihmekkään..
Olen vain sen luontonen etten haluaisi kenellekkään mitään pahaa ja unohdan sitten oman hyvinvoinnin.
Mies on 40v eikä hänellä ole yhtään vakinaista työpaikkaa ollut. jotain 2-3kk pätkiä silloin tällöin. Nyt hän taas sai koeajalla kenkää, minulla sietokyky äärimillään. 6vkoa on eletty minun tuloilla ja loppua ei vain näy :(
Mies on täysin rauhallinen, ei mitään ongelmaa ole..Ilmoitin että lainanlyhennyksestä puuttu 200 euroa ja rahaa ei ole. Mies ratkaisi ongelman lähtemällä leikkaamaan nurmikkoa.
Minä hoidin jälleen kerran asian, ihana sukulainen
antoi lainaa.
minusta välillä tuntuu, että mies on yksi iso lapsi ja minä en sille enään jaksa viikko rahaa antaa, kun ei se tienaakkaan. Blääh
Tämä meni nyt ihan purnaukseksi, mutta pakko oli purkaa tuntoja..Kiitos sinulle kun "kuuntelit".
En rakasta enään miestäni.
En vain saa aloitettua parisuhde keskusteluja. Ei kyllä mieskään. Joskus isommin riidellessä tulee sanottua ilkeästi ja silloin myös ne erotoiveet tulee ihan väärällä sävyllä esitettyä. Mies muistaa kaiken n. tunnin ja sitten kaikki on taas hyvin ihan kuin mitää ei olisi koskaan tapahtunutkaan ja minä pidän kaikki taas sisällä. Argg.
Ahdistaa tilanne, eikä mikään ihmekkään..
Olen vain sen luontonen etten haluaisi kenellekkään mitään pahaa ja unohdan sitten oman hyvinvoinnin.
Mies on 40v eikä hänellä ole yhtään vakinaista työpaikkaa ollut. jotain 2-3kk pätkiä silloin tällöin. Nyt hän taas sai koeajalla kenkää, minulla sietokyky äärimillään. 6vkoa on eletty minun tuloilla ja loppua ei vain näy :(
Mies on täysin rauhallinen, ei mitään ongelmaa ole..Ilmoitin että lainanlyhennyksestä puuttu 200 euroa ja rahaa ei ole. Mies ratkaisi ongelman lähtemällä leikkaamaan nurmikkoa.
Minä hoidin jälleen kerran asian, ihana sukulainen
antoi lainaa.
minusta välillä tuntuu, että mies on yksi iso lapsi ja minä en sille enään jaksa viikko rahaa antaa, kun ei se tienaakkaan. Blääh
Tämä meni nyt ihan purnaukseksi, mutta pakko oli purkaa tuntoja..Kiitos sinulle kun "kuuntelit".
Vastaukset 10
Vanhimmat
juuri noin, ellei vain toimi. Eli nyt siis tsemppaat ja haet avioeroa. Tai kysyt mieheltä, haetaanko yhdessä vai erikseen. Olen todella pessimistinen noiden "parisuhdekeskustelujen" suhteen: Kun toinen kieltäytyy puhumasta, niin ei silloin voi erota koskaan!
että eroa.kumminki kaikkia taustoja näistä kirjoituksista ei mitenkään voi tietää.varsinki omiin suhteisiin pettyneet naiset ovat hanakoita ehdottelemaan eroa,joka pitäisi kumminki tulla vasta viimmeisenä,kaikki muu ensin läpikäytynä.
miehesi on isoksi kasvanut lapsi. Tästä johtanet ajatuksen, että haluisitko rinnallesi lapsen vai aikuisen? Montako äitiä kullekin lapselle on riittävä määrä? Luuletko että mies tekee siinä poikkeuksen, entä oma miehesi, tarvitseeko hän nimenomaan kaksi äitiä? Miksi?
Mulla oli samanlainen mies, mutta siinä vaiheessa kun omia lapsia oli kolme, mä päättelin, että tuo vanhin,neljäs lapsi, toisen äidin synnyttämä ei kuulu mun huolettaviin ja vastattaviin, kävin käräjäoikeuden kansliassa. Eihän se vielä auttanut, piti viedä asia loppuun saakka, avioerotuomio tuli aikanaan.
Sitä sun ei kannata funtsia, miten tuo vanhin lapsi pärjää, kyllä hänet joku typykkä korjaa hoteisiinsa: nythän on oikea buumi, että tuollaiset neljäkymppiset luuserit ottaa hyvin nuoren morsiamen, ja aloittaa saman kaavan uudelleen. Nuoret pimut vaan eivät tajua ihan hetkessä olevansa aikuisen miehen äiteinä. Puolustellaan ja vedotaan siihen, ettei omaa äitiä panna. Köyhä veto, koska se, että vaimo ja äiti on samassa, on tosi kätevää miehelle, joka ei halua muuta kuin hoivaa, turvaa ja vapautta olla ikuinen lapsi. Nainen joka tyydyttää kaikki tarpeet ja toiveet on enemmän kuin taivaan lahja.
Kuka nainen sitä vaan jaksaa minkäkin aikaa.. Yleensä kun tulee lisää lapsia,kun miehen pitäisi alkaa viimein ottaa aikuisen vastuuta elämästä, alkaa naisen silmät aueta, kun miehestä ei ole muuta kuin viihtymään ja pelailemaan pleikkarilla, katselemaan elokuvia ja olemaan kavereitten kanssa.
Joten. Mitä tuosta voisi ymmärtää?
...monesti vaimo lasten syntymän jälkeen muuttuu prinsessaksi,ikiteiniksi eikä kiukuttelulla ole rajaa.
Ei mikään sukupuolikysymys!
tosiaankaan ole mikään sukupuolisidonnainen asia, mutta yleensä naisen prinsessasyndrooma tai miehen henkinen jälkeenjääneisyys ovat olleet piirteinä jo ennen lapsia = lisävastuita olemassa. Ne ovat vaan saattaneet olla puolisosta viehättäviä, söpöjä piirteitä, joitten todellista merkitystä parisuhteelle ja yhteiselämälle ei ole osattu tunnistaa.
Se, että on saanut palvoa toista, taipua tämän pieninpiinkiin oikkuihin, on voinut olla imartelevaa, mutta siinä vaiheessa kun suhteeseen on saatu lapsi, joka todellakin vaatii täyden panostuksen ja vastuun jakamisen, ollaankin jo täysin hukassa.
Toinen saattaa kokea, että hei tuo ei enää (palvo) välitä minusta lainkaan, ja toinen, että hei tuo ei todellakaan osaa ottaa vastuuta mistään. Siinä sitä sitten vittuunnutaan ja kaaos on valmis.
Lasta ei voi heittää hoitamatta, ja kun voimat on rajalliset, alkaa kiehuva pinna ja arkipäivä saada näkökulmat muuttumaan totaalisesti.
Hei Sinulle. Kuvittele itsesi viiden vuoden kuluttua? Mitä näet, onko mikään muuttunut? Ei ehkä kannata vetää kivirekeä perässään, missä istuu viellä lisäpainona saamaton puolisko. Mutta mieti mitä haluat ja lähde sitten se mielessäsi liikkeelle...Ja tulet saamaan tahtomasi. Onnea matkaan!
säälittäviä tapauksia molemmat
Sinua pitää kiinni se, että saat välillä heittää märän pyyhkeen miehesi kasvoille ja läksyttää nahjustasi.
Miestä taas pitää nahjustelussaan se, että sinä läksytät häntä, annat kunnon henkisen selkäsaunan ja hän on synninpäästönsä jälkeen taas vapaa.
Miehesi toistaa sinussa lapsuuttaan. Äiti rähjää, on anteeksisaatu ja sen jälkeen on hyvä olla. Ilma on puhdistunut. Poika saa olla rauhassa, puuhistella omiaan.
Mitään parisuhdekeskusteluja on turha käydä, siinä asiassa olet viisas.
Ainoa, mistä voitte keskustella, on miehen työura.
Selvitä syyt, miksi hän koeajalla saa kenkää. Jos hän ei selvitä, päättele itse, uskon sinun aavistavan asian.
Mies, jos hän on ilman ammattikoulutusta, niin on passitettava äkkiä koulutukseen. Oppisopimus on yksi sellainen mahdollisuus.
Mene miehen kanssa työnvälitykseen ja ammatinvalintaan. 40-vuotiaskin ehtii vielä uuteen ammattiin, koska eläkeikään on matkaa.
Jos saat miehen kouluun tai kursseille tai oppisopimukseen, joudut luultavasti jelppimään taloudellisesti häntä siinä.
Mutta eikö se olekin eri asia auttaa kuin elättää ihan joutilasta, jolla ei ole tulevaisuuden suunnitelmia.
Mikäli mies ei näihin suostu, niin ei muuta kuin kimpsut ja kampsut eri kasoihin ja molemmat etsitte eri osoitteet.
Nahjusmaisesti asennoituvaa miestä tai naista ei jaksa kukaan.
Tosin ruohonleikkuukin on hyvä juttu, siitäkin voi kiittää, mutta rahatilannetta se ei ratkaise.
mutta miksi äitinä olevaa vaimoa pitää edelleenkin neivoa olemaan äiti aikuiselle miehelle?
" Mene miehen kanssa työnvälitykseen ja ammatinvalintaan" ai tsiisus, tätäkö se on aikuisen vastuun ottaminen?? Helkutti, Jos ei itse pääse, niin se on jo merkki niin onnettomasta tapauksesta, ettei kannata omaa aikaansa tuhlata enempää yhtään. Kyllä sen joku parikymppinen korjaa onnellisena löytämästään.
En tarkoittanutkaan, että puoliso lähtisi mukaan äidin ominaisuudessa vaan kumppanin.
Samalla hän näkisi tai olisi todistajana paikalla, että mies yrittää tosissaan.
Ja joutuu tämä vaimo kuitenkin PATISTAMAAN miehensä työnvälitykseen, jopa uhkaamaan, että avioliitto ei jatku, ellei ammattia ja työtä ala tosissaan touhuamaan.
Aikuisen vastuu alkaa siitä, että mies valitsee joko lorvimisen ja avioliiton välillä.
On siis annettu viimeinen mahdollisuus korjata liittonsa ja tulevaisuutensa.
Pitäähän sitä ihmistä kunnolla varoittaa, se on sentään inhimillistä, ennen kuin lopullisesti potkaistaan pihalle.