Etäisyys

joka on siis välittömyyden vastakohta.

Olen etäinen ja varautunut.

ihmisistä tulee jotain negatiivista energiaa, tai mitä lie.. Sen vaistoaa ihan heti ensisekunnilla, jos joku ei pidä musta ja välillä on sellainen kitkerä ilmapiiri. Ei ole halua lähentyä sellaisen ihmisen kanssa.
Kohtelias silti voin olla, kuuluu luonteeseeni, mutta en luota ihmiseen, enkä päästä lähelle. Enkä puhu, ellei ole pakko esim.töissä.

kaikki ihmiset eivät ole luottamuksen arvoisia.
Itse voit aina vaikuttaa asiaan.

voi olla keino pitää etäisyyttä.

ajattelen siihen suuntaan,että metsä vastailee huutajalle. Sitä voi miettiä aina vähän mitä sammakkoja päästelee, vaikkei suodatin aina kyllä toimikaan... Moukkamaisuus on syvältä,silloin ei jaksa hymyillä.

sitä oikein tulee tarkoituksella otettua etäisyyttä kehenkään, mutta joidenkin ihmisten kanssa ei vain synny yhtä tiivistä suhdetta kuin toisten. Ne ihmiset, joiden kanssa osuu ajatukset yhteen heti alusta lähtien, ovat todennäköisimmin niitä, joiden kanssa tulee oltua läheisimpiäkin. Joidenkin ihmistan kanssa ei vain ole oikein mitään yhteistä, joten väkisinkin siinä jää hiukan etäiseksi.

ne ei kohtaa kaikkien kaa. Miks toiset on ikäviä ihmisiä ja toiset ylimpiä ystävyksiä...

Mikä ihmeen kyselytunti tää on...

ole niin yksoikoista vastausta.
Ensinnäkin riippuu siitä, millä tuulella olen. Se vaikuttaa siihen miten avoin olen tuntemattomille.
Vanhemmille ihmisille on opetettu olemaan kohtelias jo pienenä.
Ihmisestä näkee miten helposti lähestyttävä hän on ja se vaikuttaa siihen miten häntä pystyy lähestymään. Hermostunut ihminen on luontaantyöntävä, varsinkin vieras.

Mielenkiintoinen on se ihminen joka kanssani luo vuoroin katsekontakteja ja varsinkin jos hän on avoin ja lämmin persoona.

Suhteellista.