täällä moni ruikuttaa kun ei löydä itselleen ketään.. minä ainakin olen vaan oma itseni ja seuraa riittää niin paljon ettei tiedä kenet ottaisi :D
olet vain oma
itsesi :)
10672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ongelma se "oma itsensä" kun toisten "oma itsensä" on houkuttelevampi kuin toisten. Siinä sitten on huonolla omalla itsellään vähän umpikujassa..
...kehittäisi itseään ?
tuo juuri ole sitä ei omana itsenään olemista, jos muuttaa itseään siitä mitä todellisuudessa on?
Onko oma itse olotila vai prosessi? Ihminen voi kaiken aikaa kehittää itseään esim. lukemalla, tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja ilmiöihin... Ei se muuta sisimmäistä olemusta, vaan laajentaa sitä kiinnostavammaksi.
onkin mielenkiintoinen pohtimisen aihe. Ehkä se on sekä että. Huomaan jos toimin tai tunnen vastoin sitä mikä on minulle tyypillistä. Huomaan myös jos käyttäytymiseni on suuntautumassa sellaiseen suuntaan josta en pidä ja jota en tunne omaksi.
On helpompi sanoa mitä en ole kuin sitä mitä olen. Samoin olet oikeassa siinä että itseään voi kehittää, mutta uskon että sitä kehitystä voi tapahtua vain minuuden reuna-alueilla, koska ydin määrää sitä minkälaiseksi voi ylipäätään kehittyä.
Eli käytännössä voit tehdä itsestäsi pintaraapaisun verran kiinnostavaksi ja mielenkiintoiseksi yms. mutta kuitenkin pinnan alla olet pohjimmiltasi sitä mitä olet aina ennenkin ollut, etkä sitä pysty muuttamaan.
Tärkeintä ainakin minulle on tutustumisvaiheessa, että toinen on sinut itsensä kanssa. Se on sitä omana itsenään olemista, oli sitten intro- tai ekstrovertti.
En tarkoittanut, että kenenkään pitäisi tekeytyä kiinnostavaksi opettelemalla asioita, jotka eivät kiinnosta. Mutta ainakin minun ja käsittääkseni monen muunkin naisen kohdalla suurin turn-off on mies, joka ei ole kiinnostunut mistään, ei tee mitään, ei harrasta mitään... Sellaisen olmin kanssa keskustelu on vaikeaa. Sen sijaan mies, joka on innostunut jostakin, on kiinnostava.
Mielestäni ei ole persoonallisuuden muuttamista, jos opettelee tuomaan ajatuksiaan esiin. Tosin ensin pitää olla niitä ajatuksia, ja tämä vaatii sitä itsensä kehittämistä. Mutta kai nyt jokaisella edes jokin kiinnostuksen kohde on? Jos joka ilta lyssähtää sohvan ääreen ja turtana tuijottaa kuvavirtaa osaamatta edes siitä sanoa mitään, niin onko kummakaan, ettei kukaan halua istua vieressä sillä sohvalla?
siinä että ne asiat joista on itse kiinnostunut, eivät ole ns. yleisesti kiinnostavia asioita?
Voi olla että on kiinnostunut tai innostunut jostain sellaisesta asiasta, joka ei merkitse suurimmalle osalle juuri mitään, tai josta suurin osa ihmisistä ei juuri mitään tiedä.
En usko että sellaista ihmistä onkaan, jota ei MIKÄÄN kiinnosta, ellei ole hirvittävän masentunut tms. ja sen takia kyvytön tuntemaan mielenkiintoa asioita kohtaan.
Niin, pointtini olikin siinä, että ujotkin voisivat enemmän opetella kertomaan niistä kiinnostuksen kohteistaan. Ja sitä suuremmalla syyllä, jos ne eivät ole ns yleisesti kiinnostavia asioita (jotka ovat mitä?). Naiset kun yleensä etsivät sitä "sukulaissieluaan", niin juuri yhteisistä kiinnostuksen kohteistahan sellaisen tunnistaa.
Eli kun viestiketjussa itkettiin taas kerran sitä, että itseään ei voi muuttaa, niin yritän tuoda esiin, että itseään voi silti kehittää ja etenkin kommunikaatiotaitojaan voi kehittää, vaikka olisi kuinka ujo.
, jotka ovat ujoja, myös harrastavat jotain tietokoneisiin liittyvää tms. josta taas (yleistys) useimmat naiset (tai miehetkään) eivät paljoa tiedä.
Näin esimerkiksi.
Mutta entäpä, jos ihminen vaikka tykkää ihan helvetisti katsoa telkkaria, pitää sarjoista ja elokuvista intohimoisesti? Otin tämän esille siksi, kun puhuit että istuu sohvalla ja katsoo kuvavirtaa.
Entäpä jos sen kuvavirran katsominen onkin se mistä oikeasti tykkää, eikä vain tapa tappaa aikaa tai tapa turruttaa itseä todellisuuspakoon?
Ei minulla ole mitään telkkarinkatsomista vastaan, jos osaa keskustella näkemästään. Edellisessä suhteessa vaan olin juurikin miehen kanssa, joka kritisoi kovaäänisesti sitä, kuinka paljon aikaa vietän tietokoneella (pelaten) ja kuinka lapsellista se on. Itse istui illat telkkarin äärellä eikä osannut keskustella mistään, mitä ruudulla tapahtuu, kun yritin hänelle seuraa pitää. Eipä ihmekään, että menin mieluummin pelaamaan.