Onko elämänkumppanin löytymiseksi aina sen jonkin kolahdettava?
Eikö sitä voisi kokeilla suhdetta sellaisen siedettävän (mutta ei tunnu oikealta)henkilön kanssa?
En usko rakkauteen ensi-silmäyksellä, enkä oikeastaan edes ihastumisen kautta. Minulle rakkaus enemmänkin sellaista, joka ilmenee arvostuksen ja luottamuksen kautta toiseen ihmiseen. Olen sitä mieltä, että rakkaus on jotain, jonka eteen on tehtävä työtä.
Eikö sitä voisi kokeilla suhdetta sellaisen siedettävän (mutta ei tunnu oikealta)henkilön kanssa?
En usko rakkauteen ensi-silmäyksellä, enkä oikeastaan edes ihastumisen kautta. Minulle rakkaus enemmänkin sellaista, joka ilmenee arvostuksen ja luottamuksen kautta toiseen ihmiseen. Olen sitä mieltä, että rakkaus on jotain, jonka eteen on tehtävä työtä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tunnetun teoreetikon Francesco Alberonin mukaan rakastuminen on yksilötason vallankumous, johon liíttyy totuus- ja vastavuoroisuuskokeita, ja mikäli tuo vallankumous on menestyksekäs siitä voi muodostua instituutio nimeltä rakkaus.
http://www.netlife.fi/users/msiivola/krit/sosiologi_rakkauden_yossa.html
Minä olen miehenä siinä määrin romantikko, että minulle se tunnepuoli on kyllä ensisijainen tekijä, jonka takia sitä viitsii stempata ja luopua omista itsekkäistäkin pyrkimyksistä. Jos suhteesta puuttuu todellinen emotionaalinen lataus, niin sittenhän on sama istua iltaa vaikka 10 vuotta vanhojen kavereiden kanssa.
Jos se nainen ei todella kolahda, niin onhan se väärin myös häntä kohtaan, jos esittää jotain muuta vaikkapa seksin toivossa. Onhan rakkaus myös äärimmäinen tunne kuten vihankin.
Niin, jos naiselle ei mies kolahda se tarkoittaa joko "heippa" tai sitten ns. kaverisuhdetta. Miehelle ei tuo "kolahdus" ei välttämättä ole niin tärkeä kuin naiselle.
Useimmille naisille tietynlaiset miehet kolahtavat ja sille kukaan ei voi mitään. Ns. pelimiehet kaatavat kenet vain haluavat. Ikävä kyllä näistä pelimiehistä, kuten muustakin kansanosasta löytyy melkoisia paskiaisia ja tunnehäiriöisiä ihmisiä.
Itse olen jonkun verran seikkaillut tuolla pelimies-skenessä ja huomannut että suurin osa näistä miehistä hakevat kuitenkin sitä elämänsä rakkautta.
Heillä on keinot antaa jokaiselle naiselle mitä naiset haluavat. He aiheuttavat ihastuksen naisessa, koska tietävät mistä narusta vetämällä naiset ovat sulaa vahaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki haluavat vain naida mahdollisimman montaa naista. Pelimiehillä on valinnan varaa toisin kuin näillä nysvillä, ketkä valittavat täällä ujouttaan ja vaikeuksistaan tutustua naisiin.
Harvat miehet ovat luonnostaan pelimiehiä. Suurin osa pelimiehistä on käyttänyt jopa vuosia transformoidakseen itsensä pelimiehiksi.
Pelimies-termillä on jotenkin huono kaiku. Ei pitäisi olla, sillä suurin osa näistä miehistä ovat ihan tavallisia. He ovat vain löytäneet keinon lähestyä naisia luonnollisesti ja naisia miellyttävällä tavalla.
Kun pystyy aiheuttamaan ihastuksen mahdollisimman monelle naiselle, on paljon suurempi mahdollisuus onnistua löytämään se oikea, kuin että käyt yksillä treffeillä vuodessa ja sielläkin katsot varpaisiisi ja olet ns. "ujo".
En tarvitse seurustelua vain seurustelun vuoksi, voin yhtä hyvin viettää aikaa ystävien kanssa. Mutta toivon joskus vielä kokevani sen ihanan rakastumisen tunteen, joka saa leijumaan pää pilvissä ja kroppa täynnä endorfiineja; ne tunteet kun sydän hakkaa niin että tuntuu että pakahtuu, ja tututkin kysyvät että mitäon tapahtunut kun näytät niin säteilevältä.
Joka on sellaisen rakastumisen kokenut, ei tyydy "kunhan on joku" -suhteeseen.
Rakastumisen ei tarvitse johtaa loppuelämän suhteeseen vaikka se ihanne onkin, mutta mieluummin olen vapaa ja odotan sitä joka kolahtaa kuin menen yhteen jonkun kanssa ja kuljen onneni ohitse.
Minä ainakin kaipaan sitä rakastumiskokemusta. Se on kaikkein ihaninta
Sitä kokemusta ei tule. Onko parempi elää yksin?
sitten elää yksin. Tai jos päädyt ottamaan vain jonkun, niin valitse sitten ainakin sellainen nainen, joka ei myöskään välitä sinusta. Muuten olet pelkkä hyväksikäyttävä kusipää.
Väität siis, että sukupuolten välillä on eroja siinä, että miehet haluavat tutustua naisiin ajan kanssa eivätkä voi tehdä päätöstä seurustelusta ennen kuin ovat tutustuneet kunnolla naisen luonteeseen. Naiset sen sijaan luottavat ensivaikutelmaan ja haluavat, että mies vie kerralla jalat alta.
Ollaan aika kaukana väitteestä, että miehet ovat pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä ja naiset arvostavat sisäisesti kaunista miestä. En ota väitteeseen kantaa, koska en usko liikaa yleistyksiin, mutta halusin sanoa, että yleisesti hyväksytty "totuus" ja käytäntö ovat kaksi aivan eri asiaa.
On todellakin yksin parempi kuin sellaisessa suhteessa mistä puuttuu kipinä, intohimo, rakkaus, se "jokin". Jos sitä ei missään vaiheessa tule. Ennenvanhaan näitä kutsuttiin järkiavioliitoiksi.
Lähdin suhteeseen järkisyin, hieman ihastuneena.(niin, omapa oli valintani) Vuosia elin tunnevajaassa liitossa, kunnes erosin. Itse mielummin "palan roihuna" vaikka vain pari vuotta kuin elän "hiilloksella" vuosia.
Jos ei ole suurta tunnetta, niin on ihan sama mennä kimppaan kaverin kanssa, pääseepähän jakamaan asumiskulut ;)
Kyllä oman (kohtalaisen pitkän) kokemukseni mukaan voimakas rakkauden tunne on se, mikä pitää suhteen kasassa vaikeuksienkin keskellä. Tottakai suuremmatkin tunteet haalistuvat ajan kuluessa, mutta jos niitä on joskus ollut, suhteessa säilyy "se jokin". Silloin ei luovuta niin helposti kuin "järkiliitossa".
Miksikö oma suuren tunteeni suhde aikoinaan päättyi ja nyt ihmettelen täällä uusiosinkkuna ? No se oli ihan omaa tyhmyyttäni...
Usko omaan mielipiteeseesi. Ei toista voi oikeen rakastaa oikeasti jos ei edes tunne kunnolla. Alussa mielestäni riittää että on tunne että ei halua toista torjuakaan vaan katselee mihin juttu etenee. Jos näin tuntee sitä voi katsella sitä miestä vaikka lopun elämäänsä että mihin se rakkaus vie :)
Sitä kolahdusta ei välttämättä heti tule. Se on tunne joka kasvaa myös ajan kanssa, jos on kasvaakseen.
Usko siis itseesi. :)
Jollei nyt usko aivan välittömään kolahdukseen, niin pitäähän silti olemassa tietty peruskiinnostus ko. yksilöä kohtaan eli miesnäkökulmasta arvioituna onko kyseinen nainen ns. tyttöystävä- ja vaimomateriaalia riippumatta edes siitä onko hän vapaa vai varattu.
Kun minä puhun kavereista, niin tarkoittavat ainakankin minun sanavarastossani ensisijaisesti miespuolisia ystäviä. Lähinnä naispuolisia ystäviä lienevät jotkut työ- tai opiskelukaverit ja jotkut sukulaiset (esim. tyttöserkut).
Jos joku nainen ei ole alunperin herättänyt minussa mitään sen suurempaa kiinnostusta, niin ei se kyllä luultavasti sytytä myöhemmminkään. Ulkonäkökriteereillä on tiettyä vaikutusta ensivaikutelman kannalta, mutta ei se ole ainoa tekijä mikäli muuten kaunis nainen käyttäytyy ärsyttävästi tai laukoo aivan älyttömiä mielipiteitä.
Lue tarkemmin mitä kirjoitin.
.., jos on tehdäkseen.
Siis jos ei kolahda, niin älä ole niin typerä ja jatka suhdetta koska silloin huijaat itseäsi ja toista osapuolta ja suhde tulee päättymään eroon jne jne.
Jösses..
Heti korjausta perää..
Se virkkeen loppu on siis
..,on kasvaakseen. eikä jos on tehdäkseen.
Vaikka eipä tuolla mitään väliä ole, eiköhän asia silti tule ymmärrettyä. :)
Olen kokeillut tuota pariinkin otteeseen, enkä voi suositella.
En vaadi heti alkuun mitään "Tsädäm!" -kolausta, mutta jonkinlainen pieni
ihastumisen poikanen tai mielenkiinnon herääminen on kyllä ehdotonta.
Olen pariin kertaan siis alkanut suhteeseen naisen kanssa, joka oli kyllä ihan
mukava ja muutenkin ok, mutta ei herättänyt mitään kovin vahvoja tunteita.
Olin ollut jo pidempään yksin ja järkeilin asiaa juuri siten, että kun kerran
ei näytä löytyvän sellaista naista joka kunnolla kolahtaisi, niin
on parempi olla edes jonkun kanssa kuin yksin.
"Seurustelin" naisten kanssa jonkin aikaa ja huomasin ettei homma vain
tunnu oikealta, eivätkä minun tunteeni naista kohtaan sen ihmeellisemmiksi
muutu, vaikka aikaa kuluukin. Ensin alkoi säälittämään se kun itse ei
ollut mitenkään rakastunut, mutta nainen selvästi oli. Sitten alkoi jollain
tapaa ärsyttämään se toisen "roikkuminen" ja hävetti kun itse tunsi niin.
Lopulta tajusi, että on molemmille reilumpaa, kun lopettaa suhteen, eikä
yritä väkisin seurustella toisen kanssa.
Ennemmin yksin kuin ihmisen kanssa joka ei tunnu oikealta. Ihan oikeasti.
Minäkin yritin seurustella miehen kanssa, joka ei kolahtanut yhtään alussa eikä sitten myöhemminkään. Oli kuitenkin kaikinpuolin ok, kunnollinen, fiksu, ok näköinen, uskollinen, alkoton, hyvä työ ym. eli tuskin parempaakaan löytyy. Ja kaiken lisäksi vielä rakastunut minuun. Yritin järkeillä, että tässä on hyvä mies, josta kannattaa pitää kiinni. Odottelin rauhassa omien tunteiden syttymistä/muutakin intohimoa. Mutta kun ei "kolahtanut" niin ei väkisin. Väärin olisi ollut jatkaa toispuolista suhdetta. Toivottavasti löytänyt ansaitsemansa. Ei voi mitään, meikäläinen jatkaa "yksinäistä" elämäänsä, kuitenkin suht.tyytyväisenä. Mieluummin kuitenkin yksin kuin "järkisuhteessa".
Alkaisitko suhteeseen sellaisen naisen kanssa, jota juuri ja juuri voisit panna? Ihan ihme ajatuksia täällä joillain. Minkä takia pitäisi kitkuttaa sellaisen tyypin kanssa, joka ei sytytä, jota ei arvosta, jonka kanssa ei ole kivaa ja jossa ei ole yhtään mitää? Aivan järjetöntä. Miten sellainen suhde edes kestäisi? Ehkä miehille seksin harrastaminen on helpompaa, vaikka kumppani olisikin em. kaltainen. Itse naisena en missää nimessä halua seksiä, jos en tunne miestä kohtaan mitään.
jollain tasolla kolahtaa tai jos ei kolahda, niin jaamme samoja näkökantoja/näkökannan jossakin tärkeäksi kokemassamme asiassa. Joten tietysti myös elämänkumppanin täytyy kolahtaa.
Jos parisuhteen ei tarvitse lähteä ihastumisesta tai jostakin sellaisesta, niin mistä sitten? Eroaahan parisuhde kuitenkin muista ihmissuhteista. Tai jos ei eroa (kuten tekstistäsi saa kuvan), niin miksi kaivata erityisesti parisuhdetta eikä vaikka lisää kavereita tai ystäviä?