Minun kertomukseni

Suhteestanne ja erostanne en sano yhtään mitään,mutta tuli tuosta miehesi "häipymisestä" mieleen oma eroaminen.Olen mies ja otin eron naisystävästäni.Se oli hiton vaikeeta.Eroamisen aloitin jo pitkään ennenkuin ilmoitin siitä naisystävälleni.Mielestäni suhteemme oli ajautunut liian ikäväksi ja koska en tuntenut puoliskoani kohtaan enää rakkautta,ajattelin että valehtelen itselleni ja naisystävälleni yhtälailla.Jatkoin vielä suhdetta mutta mietin eroamista ja miten sen osaisin parhaiten tehdä(siis satuttamatta liikaa toisen tunteita)enkä uskaltanut hirveästi puhua varsinaisesta erosta.Puhuin useaan otteeseen kyllä suhteemme laadusta ja siitä että meillä on vähän turhan hankala suhde.Siitä taas seurasi raivoa ja kyyneleitä,jotka tekivät eroilmoituksestani vielä vaikeamman.Oon heikko kyynelille ja lisätään siihen vielä epätoivoinen tarrautuminen minuun,olin hitonmoisessa ristiriidassa omien ajatusteni ja tunteitteni kanssa.Ennen näitä kyyneli ym.(eroa ajatellessani)minusta tuntui helpoimmalta kun voisi vaan kadota,koska olin oppinut tuntemaan naisystäväni tunnereaktiot ja tunsin itteni hiton avuttomaksi.Lisää vaikeutta asiaan toi naisen poika jonka elämää ero tulisi vaikuttamaan myös.Ainakin jollain tasolla.Ja siinä sitten pyörittelin sekavaa päätäni että mitä teen?Satutan itseäni jos jatkan suhdetta ja satutan naisystävääni kun otan eron ja sitä kautta myös naisen poikaa.Tämmösiä ajattelin muutaman viikon ja kyselin neuvoja viisammilta.Ei siinä sitten muu auttanut kuin tarttua toimeen ja sanoa naiselle että olis vähän asiaa..Katoin tulevaa ex:ääni ja ilmoitin että meidän suhteesta ei tule mitään ja parempi että erotaan.Naiselle se oli järkytys ja minä aloin melkein itkemään!En ollut ennen ottanut itse eroa ja tuntui aika perhanan syylliseltä ja rikolliselta koko homma.Olisin oikeasti halunnut vain häipyä mitään sanomatta.Se vaan ei tuntunut oikealta.No,tilanne tasoittui ajan myötä ja olin tyytyväinen eroon,vaikka toiselle puoliskolle jäi paljon pahempi olo erosta.No,se tuli ainakin selväksi että nätisti ei voi erota.Jos ei molemmat,niin toinen ainakin saa kokea tuskaa,pettymystä,surua tai mitä lie.Parempi kuitenkin erota kuin pitkittää,saatika jäädä suhteeseen jossa joutuu valehtelemaan omat tunteensa.No,mitä parempi suhde,sen rumempi ero.Jotkut ehkä(huom.ehkä)häipyy suhteesta välttääkseen paskamaiselta tuntuvan tilanteen.Tulipahan tämmöinen mieleen,mutten halua sitä omaan kokemukseesi liitä.Ainakaa minään tosiasiana.Oli miten oli,eiköhän asiat järjesty ja tunteet tasotu ajan myötä.

Olet kenties oppinut entisen siippasi kanssa jonkin sortin käyttäytymiskaavat ja nyt ne vanhat jutut kumpuavat jotenkin alitajunnasta kun uusi siippaehdokas aiheuttaa tunnereaktiota?

Oma entinen suhteeni oli vaikea enkä ole ymmärtänyt miten paljon se soppa on loppujen lopuksi minuun vaikuttanut kunnes uusi suhde tavallaan vakavoitui. Olen jatkuvasti varpaillani ja tyyliin antennit pystyssä ja jos vähääkään joku juttu vivahtaa johonkin entiseen, pahaan kokemukseen niin sulkeudun välittömästi suojatakseni itseäni.

Onneksi sentään ihminen ymmärtää ajatella, koska sitä kautta ne ongelmat lähtevät purkautumaan. Ajattelun kautta oppii ja ehkäpä jopa kasvaa noin ihmisenä :)

Mutta eikö ole vähän liian aikaista ottaa uutta kumppania kuukauden päästä eron jälkeen? Ehkä voisi vähän perehtyä itseensä ja mietiskellä mitä haluaa parisuhteelta, mikä meni pieleen ja mitä haluaa yleensä itsestään kumppanilleen antaa...

Kyllä tosiaan erostasi on vaivainen kuukausi. et ole vielä sujut erostasi, ja nyt sinulla on jo laastari suhde?
Sitä kai se on, voisin ajatella teitä ystävinä tän uuden tuttavuuden kanssa, tiedä milloin rakastutte tulisesti, sit se on menoa??
Olisit nyt käynyt erosi läpi, jotta voisit unohtaa exäsi, vai haluatko näyttää että sinullakin on vetovoimaa vielä jäljellä?
Mitä tulee tuohon kummilapseen, jos se on sun suvun puolelta, tuskin tapaa lasta enään, mut jos kaverin, niin harvakseltaan, ehkä synttärit tai jouluna?
Kannattaa harkita enemmän kun kaks kertaa, kun ryhtyy kummiksi, varsinkin kun seurustellut vasta muutaman vuoden. Kummiutta ei voi irtisanoa!
Omakohtainen kokemus: exäni on mun suvun puolelta kummisetä, ja kun ero tuli, ei oo kertaakaan käynyt, saati korttia laittanut, tästä on jo yli vuosi. Että siihen voit varutua.
Tuota sun tekstiä lukiessani, tuli oma ero mieleeni, paitsi että exäni tienasi hyvin, mutta kotitöihin sai suorastaan pakottaa..
Me naiset kun yleensä tartutaan siihen rättiin, ja olemme niitä kodin hengettäriä.
Ei miehet yleensä (vain harvat) näe koska pitäsi siivota ym. Mehän olemme niitä itsestäänselvyyksiä! Hoidamme kodin, teemme ruoan jne... Joskus on ihana kuulla kun jonkun mies on tehnyt vaimolleen päivällisen, ja vielä korjannut jälkensäkkin, niitä miehiä en montaakaan tunne.
Mielestäni, jos sinä elätit exäsi, ja teit kaikki kotityötkin, eikö sulla lamppu syttynyt, et se hyväksikäyttää sua, ja sun hyvyyttäs?
Sillä oli aikaa etsiä itselleen seuraava uhri!
Älä jää exääsi kaipaamaan, ajattele tulevaisuutta, josko tämä uusi mies toisi sinulle onnen? Mutta mielestäni tuli vähän liian aikaisin sun elämääsi, sinulla eroprosessi vielä kesken.

Toivotan kuitenkin sinulle parempaa elämää jatkossa, ja kyllä se rakkauskin sieltä pilkottaa.

Mulla on vähän samanlainen tilanne kuin sinulle, usko, toivo ja rakkaus. Mies jätti minut toisen naisen takia ja olemme pitäneet kyllä yhteyttä nytten yhteisten asioiden takia.
Tapasin n. 3 kk sitten ihanan miehen, josta pidän ja paljon, mutta minulla on samanlaisia ajatuksia kuin sinulle: entä jos ex-mies haluaakin takaisin? Haluanko häntä takaisin, joskus kyllä ja joskus en. Nyt vielä kun olimme yhdessä terassilla (exäni kanssa vahingossa samalla oltiin) exäni kanssa, niin se oli pirun mukavaa ja laitoinkin siitä hänelle viestiä ja sieltä tuli samanlainen takaisin.
Olen ihan sekaisin, tiedän että tämä uusi mies rakastaa minua, mutta silti... mitäs jos olisin sittenkin onnellinen tämän minun exäni kanssa, jos hän haluaa minut takaisin? Voiko 4 vuotta heittää noin vain pois? Mitä teen jos olenkin jo vakavasti uuden miehen kanssa ja exäni soittaa ja haluaa minut sinne? kysymyksiä ja kysymyksiä ilman vastauksia.