Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt pitäisikö sittenkin vaan erota poikakaveristani ja olla yksin.
Olen sen verran kai itsenäinen ja kaipaan vapautta. Tällä hetkellä en osaa oikeen sitoutua.
Meillä on tosi paljon yhteistä ja aika yhdessä on ollut ihanaa,mutta välillä tulee kova ahdistus..
Auttakaa minua!Ja miten kerto erosta järkevästi,ettei satuta liikaa?Välimatkan takia se ei onnistu kuin puhelimessa :/
Neuvoja!!
Olen sen verran kai itsenäinen ja kaipaan vapautta. Tällä hetkellä en osaa oikeen sitoutua.
Meillä on tosi paljon yhteistä ja aika yhdessä on ollut ihanaa,mutta välillä tulee kova ahdistus..
Auttakaa minua!Ja miten kerto erosta järkevästi,ettei satuta liikaa?Välimatkan takia se ei onnistu kuin puhelimessa :/
Neuvoja!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
mooi.
Olin ite samassa tilanteessa alussa. Tai koko ajan. Liian itsenäinen seurustelemaan juuri nyt. Sanoisin, että parasta on erota.
Olen 9 kuukautta nyt seurustellut, ja ei se "vapauden kaipuu" mihinkään katoa. Mutta silti seurusteluaikakaan ei ole mennyt hukkaan. Ajattelee niitä kaikkia hyviä asioita, mitä ois jääny kokematta.
Eroaminen kannattaa kasvotusten. Löhöillä ja keskustella. Sopii haluuko jatkaa ystävinä, seksipartnereina tms. (riippuu seurustelusuhteesta, mihin suuntaan loppua kohen kääntyny ja mitä molemmat haluu)
Oon ite eroamassa, ja en halunnu hätiköidä loppua. Ollaan puhuttu jo muutamaan kertaan ohimennen erosta, vois sopia vielä, että yksityiset pidetään yksityisinä jne. eronkin jälkeen. Siis ettei puhuta toisista pahaa tai intiimejä asioita ulkopuolisille. Kelailee suhteen hyvät muistot ja kiittää. Lähtee eteenpäin hymyillen ja mahd viel jatkaa ystävinä.
Eilen kerroi sitten poikakaverilleni että mikä on homman nimi ja mun tilanne.Kerroin että oon tällä hetkellä liian itsenäinen siihen ja kaipaan vapautta mitä mulla ennen oli.Muutenkin tää syksy on mulle tosi sekavaa aikaa..
Poikakaverille se oli Todella suuri shokki ja sitä harmittaa tosi paljon. Niin muakin.Mutta toisaalta tunsin taakan tippuvan kun kerroin siitä.
Illalla laitoin vielö viestin,että olen todella pahoillani.
Hän soitti minulle ja puhuttiin puhelimessa yli tunti.Melkeinpä siinä kävi niin että jatkettaisiin,jostain alkoi tulemaan sellainen haikea olo että pitäisikin jatkaa..En tiedä olenko liian empaattinen :(
Sanoin puhelimessa että tarvitsen kyllä aikaa miettiä.Aluksi oli taas ihana olo,mutta nyt aamulla en taas tiedä haluanko sittenkään.Poikakaverini sydän murskautuisi pirstaleiksi takiani..Enkä tiedä,kauan pitäisi vielä miettiä.Hän on kyllä tärkeä minulle,mutta olo on nyt epävarma..
Auttakaa!Neuvoja,en halua tehdä päätöstä jota kadun.
nim.m. ddrrd.
ootteko ollut jo kauan yhdessä? yleensä tälläiset jutut pitäisi tehdä kasvotusten mielestäni, mut onko teillä pitkävälimatka?