vierailu. onko normaalia, et 35-vuotias naimaton, yksin asuva mies( jonka kanssa seurustelen) käy äitinsä luona 2-4 krt viikossa? ja vielä OMILLA AVAIMILLA. Äiti on 70-kymppinen, terve ja hyväkuntoinen, joten ei tarvitse apua arkipäivän jutuissa. Mies käy siellä ainakin viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Ja tämä äiti jättää lappuja, jos on lähtenyt jonnekin, ettei poika huolestu. Poika käy syömässä ja lukemassa postin. Tuntuu, että äiti pitää itsestäänselvyytenä, että poika käy siellä ja soittelee sitten perään, että missä olet. muutenkin tämä äitsykkä puuttuu ja hermoilee liikaa poikansa asioista. Ei ilmeisesti ole tarpeeksi harrastuksia. Tämä asioihin sekaantuminen ärsyttää jokseenkin myös poikaa, mutta ei viitsi sanoa siitä, koska ei halua loukata vanhaa ihmistä. Poika on äidin nuorin lapsi ja ainut perheetön. Minua "minäkokelasta" tämä koko tilanne raivostuttaa! Saahan sitä hyvät välit olla vanhempiin, niinkuin minullakin on, mutta minusta tämä on jo liikaa! poika ei ole muuten mitenkään mammanpojan oloinen, joten tämä asia yllätti minut.
äidin
luona
7935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se kertoo jo paljon. Nuorin on se "vauva" piteenpään, kuin edelliset lapset. Äiti ei osaa päästää irti. Vai onko pojalla ollut ongelmia aijemmin?
Se, kuinka usein pidetään yhteyttä, eihän siihen mitään selkeää ohjetta. Minulla on aikuiset lapset ja heidän kanssaan olen yhteydessä joskus päivittäin ja joskus huomattavsti harvemmin. Riippuu asioista ja elämäntilanteesta.
Ihmisten välisiä suhteita on niin monenlaisia. Niihin ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa. Tilanne varmaankin muuttuu, kun/jos perustatte perheen. Pojallahan on sinä joka huolehtii hänestä. Äiti voi hyvinkin päästää irti.
Voi hyvänen aika. Etsi sellainen kaveri joka ei tapaa vanhempiaan. Jos miesystäväsi käy äidin luona pari kertaa viikossa, kertoo se paljon hänen luonteestaan, varmaankin ihana ja välittävä ihminen. Toivottavasti hän löytää oikeanlaisen empaattisen kumppanin rinnalleen, joka arvostaa hänen elämän arvoja.Sinä et ilmeisesti välitä muista kuin itsestäsi.Tällainen mies ansaitsee rinnalleen jotain parempaan kuin jonkun mustasukkaisen kahjon.Opettele kunnioittamaan vanhempia ihmisiä.Itse olen menettänyt vanhempani nuorena,voi kunpa he eläisivät. Jos katsoisit peiliin ja miettisit mitä elämältä haet, voithan sinäkin harrastaa jotain muuta kuin miesystäväsi kyttäystä. (olen 38 v.)
mikä on normaalia? jollekin tapaaminen useamman kerran viikossa jollekin kerran vuodessa. ja silti välit voivat olla täysin "normaalit". Nyt tarkoitan normaalilla ettei ole vihanpitoa eikä pitkäaikaisia riitoja.
Omalla kohdallani mieheni aikoinaan asui vanhempiensa kanssa vielä kun aloimme seurustelemaan. Myöhemmin omasta kodista käsin kävimme siellä appivanhemmilla yhdessä ja hän yksin. Minä en käynyt koskaan yksin. Ja mieheni ei oikeastaan puhunut vanhempiensa kanssa mitään, mutta olemme oppinut että se on tälle perheelle normaalia. Ja huomaan että miniä kokelaamme joutuu oppimaan samaan tilanteeseen. Mieheni ei edelleenkään oikeastaan puhu kenellekään mitään. .. Erittäin ujo. Jotkut jo ihmettelee miten meillä voi olla kolme lasta...
Ja miksi esittelemässäsi tilanteessa tuodaan usein esiin se ettei äiti päästä irti. Kyllähän tässäkin ihmissuhteessa on kaksi osapuolta, toinen on se poika, jonka kanssa seurustelet. Miksei hän päästä irti? Miksi moitit äitiänsä, ei se äiti poikaansa sinne lapsuuden kotiin väkisin raahaa...
Miksi asia raivostuttaa? Onko se pois teidän yhteisestä ajasta vai?
Ehkäpä äiti sitten ei enää odota pojan käyvän niin paljon kotona, kun hänellä on perhettä ja poikakin vähentää käyntejään. Kyllä tuo nyt vielä ihan normaalilta vaikuttaa. Ei hän nyt sentään asu äitinsä luona. Ja ilmeisesti äiti on yksin asuva, ehkä hän tuntee olonsa yksinäiseksi?
ei asu ei äitinsä luona. Mutta asui 28-vuotiaaksi!! Ja myönnetään, olen mustasukkainen miehestä, siitähän tämä kaikki johtuu. Olen myöskin kamala ihminen, joka ei ajattele muuta kuin itseään ( ainakin toisinaan)..
miesystäväni muutti pari kuukautta sitten uuteen asuntoon ( emme muuttaneet vielä(kään) yhteen, äiti sai huokaista helpotuksesta) niin tämä äiti oli siellä järjestelemässä paikkoja ja laittamassa verhoja ym.. Miesystäväni ei edes pyytänyt minua tekemään sitä, on niin itsestäänselvyys, että äiti laittaa, tulee vaikka väkisin sekaamaan.
totta on myös se, että miesystäväni on ihana ja välittävä ihminen, jolla arvot kohdallaan,
toisin kuin ilmeisesti minä. Mun päähäni ei vain mahdu, että lähes nelikymppiselle miehelle äiti on vieläkin se nro yksi. Sitä paitsi luulen, että äiti ei edes toivo pojan perustavan perhettä, et sais pitää pojan itsellään..
Normaalisti lapset lähtee parikymppisinä kotoa pois.Itse en tuollaisen nössön kanssa seurustelisi.Normikätevä mies laittaisi itse verhot/pyytäisi seurustelukumppania laittamaan.kehtaisiko Nössöäijä esim. töissä sanoa, että Äitee laittoi verhot uuteen kämppääni.
Ei ole normaalia, että nelikymppiselle Äiti on Number One.Osaako tollanen äitinsä tisseillä asuva edes sängyssä mitään?Vaihda miestä.l
Sinänsä äidin tapaaminen muutaman kerran viikossa on normaalia ja ihailtavaa lämminhenkistä välittämistä. Mutta jos tapaaminen on pakonomaista, sellaista että väliin jäämisen joutuu selittämään, tai muutenkin raportoimaan äidille mitä minäkin päivänä tekee, se onkin riippuvuutta. Asioista kertominen äidille on vain merkki hyvistä läheisistä väleistä, mutta sen pitäisi pysyä itse päätettävissä, ei niin että on velvollisuus kertoa, siinä kulkee raja. Meilläkin on nuorilla TIETYSTI omat avaimet lapsuudenkotiin, eikä niitä heiltä oteta pois myöhemminkään. Puhutaan myös kaikenmaailman asiat, sen mukaan mitä kukin haluaa puhua, viihdytään.
Eikös poika voisi korostaa itsenäisyyttään yksinkertaisesti jättämällä kertomatta äidille kaikkea elämästään, tekemällä päätöksiä äidiltä kysymättä. Äidin mielipiteellä ei ole merkitystä myöskään siinä, kenet hän valitsee puolisokseen ja milloin. Se on sitten pelkkä ilmoitusasia. Jos nuo asiat on kohdallaan, niin ei tapaamisen määrällä ole väliä, niin kauan kun se ei vaikeuta yhteisen aikanne järjestelyä