Tässä pelkistetty kuvaus energian käytöstä elimistössä, lähinnä lihaksissa. Täytyy muistaa, että kaikki elimien tahdonalaiseen liikkuttamiseen tarkoitetut lihakset silmän lihaksista lähtien toimii näin ja ainakin osa muistakin lihaksista.
Ihminen siis syö mitä syö, energian hän saa rasvasta ja hiilihydraateista. Tässä käsitellään toimintoja ravinnolla joka sisältää tasapuolisesti ja riittävästi hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja.
Lihastyöstä puhuttaessa erotellaan lihakselle kaksi eri energianlähdettä: rasva ja lihasglykogeeni. Näistä lihas muodostaa ATP-nimistä yhdistettä. ATP palaa lihaksessa olevissa mitokondrioissa ja siitä saadaan lihastyössä tarvittava energia.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ravinnon rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilihydraatit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinto muuttuu rasvakudokseksi. Hiilihydraatit täyttävät lihasten glykogeenivarastot nopeasti, elikkä palautuminen on nopeaa verrattuna palautumiseen hiilihydraattiköyhän ravinnon avulla.
Lihasrasitus alkaa lisäämään energian kulutusta. Pienellä rasituksella rasvan ja glykogeenin osuus pysyvät jotakuinkin samalla tasolla.
Heti rasituksen alettua glykogeenin kulutus kasvaa välittömästi. Rasvan käytön tehostuminen alkaa viimeistään puolen tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, hyväkuntoisilla nopeammin, huippu-urheilijoilla heti rasituksen alettua.
Lihasrasituksen noustua tietylle tasolle alkaa lihasglykogeenin osuus energianlähteenä kasvaa. Tämä tapahtuu n. sykkeellä 120-130 '/min.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamiseen ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena, toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät vajaaksi.
Kilpaurheilussa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Ihminen siis syö mitä syö, energian hän saa rasvasta ja hiilihydraateista. Tässä käsitellään toimintoja ravinnolla joka sisältää tasapuolisesti ja riittävästi hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja.
Lihastyöstä puhuttaessa erotellaan lihakselle kaksi eri energianlähdettä: rasva ja lihasglykogeeni. Näistä lihas muodostaa ATP-nimistä yhdistettä. ATP palaa lihaksessa olevissa mitokondrioissa ja siitä saadaan lihastyössä tarvittava energia.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ravinnon rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilihydraatit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinto muuttuu rasvakudokseksi. Hiilihydraatit täyttävät lihasten glykogeenivarastot nopeasti, elikkä palautuminen on nopeaa verrattuna palautumiseen hiilihydraattiköyhän ravinnon avulla.
Lihasrasitus alkaa lisäämään energian kulutusta. Pienellä rasituksella rasvan ja glykogeenin osuus pysyvät jotakuinkin samalla tasolla.
Heti rasituksen alettua glykogeenin kulutus kasvaa välittömästi. Rasvan käytön tehostuminen alkaa viimeistään puolen tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, hyväkuntoisilla nopeammin, huippu-urheilijoilla heti rasituksen alettua.
Lihasrasituksen noustua tietylle tasolle alkaa lihasglykogeenin osuus energianlähteenä kasvaa. Tämä tapahtuu n. sykkeellä 120-130 '/min.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamiseen ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena, toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät vajaaksi.
Kilpaurheilussa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ovat energialähteitä mutta kuka haluaa elää sokeria polttamalla kun vaihtoehtona on rasva? Mistäköhän tuonkin olet kopioinut kun et lähdettä viitsinyt laittaa?
Mikä siis oli sanomasi?
Toki epäkohtana on ainakin se että (puoli)maratonin juosseet VHH:ta noudattavat henkilöt kertovat että seinä ei enää tule vastaan suorituksen loppuvaiheessa.
Myös palautumisesta on moni erimieltä, sillä nousujohteinen harjoittelu sekä peräkkäisinä päivinä tapahtuva harjoittelu on mahdollista VHH ruokavaliolla.
Tässä vuosien varrella on myöskin tullut "kaapista ulos" useampikin huipulla urheileva, eli VHH ei sulje sitäkään vaihtoehtoa pois.
Ihmisen keho ei varastoi rasvaa rasvakudoksiin! Ja jos syö liikaa sokereita pitkään ei keho enään osaa polttaa rasvavarastoista omaa rasvaa samalla tavalla kun jos syö paljon terveellisiä rasvoja päivittäin. Rasvat ei nosta veren insuliinitasoja eikä sentakia lihota, eikä rasvaa edes varastoidu rasvakudoksiin koska rasvat pitää pilkkoa pieniin osiin jotta ne pystyy käyttämään energiana ja niitä pilkottuja osia ei keho pysty varastoimaan, ja kun insuliinia ei edes ole veressä niin rasvasolujen portit pysyvät kiinni. Jos syö ruokaa joka sisältää sekä rasvaa että hiilareita niin silloinhan rasva ruuasta tarjoaa paremman energianlähteen ja hiilarit menevät rasvakudokseen koska rasvan energiamäärä on niin suuri... Pelkkä rasvan syönti ei lihota, vaan nopeat hiilarit. Sitäpaitsi hiilarit sitovat myös nestettä ympärilleen joten kun esimerkiksi on ketogeenisellä ruokavaliolla ensimmäiset kilot jotka lähtevät ovat glykogeenin sitomaa nestettä.
Olen itse laihduttanut tehokkaasti 0-hiilari diettillä monta kertaa ja se on ylivoimaisesti tehokkain, mielyttävin ja terveellisin tapa laihtua, nyt tosin poljen kuntopyörää ja käyn punttisalilla ja syön monipuolisesti myös kuitupitoista ja hitaasti imeytyviä hiilareita vähän että jaksan tehokkaammin treenata punttisalilla. Kun ei syö hiilareita on ikävä treenata punttisalilla kun ei energiaa ole samalla tavalla.
Runsas kasvisrasvojen syönti auttaa rasvanpoltossa, keho alkaa käyttää tehokkaammin omiakin rasvavarastoja. Kevyt tuotteet on kusetusta niistä lihoaa vaan koska keho unohtaa käyttää omia rasvavarastoja kun niitä ei ole ruokavaliossa.
Pointti on se että ruuasta tuleva rasva ei lihota, vaan hiilihydraatit.
Ihminen on syntyessään ketoosi tilassa jolloin energia tulee rasvakudoksista, tämä prosessi unohtuu kun syödään vaan hiilareita ja jätetään rasva pois ruokavaliosta. On hyvä ottaa rasvat mukaan ruokavalioon, ilman niitä kehon hormoonitasapaino menee epätasapainoon ja tulee kaikenlaisia ongelmia. Ihminen ei laihdu jos ei syö, aineenvaidunta hidastuu ja lihominen lisääntyyy. Proteiinit lihottavat myös jos niitä syö liikaa, mutta jokaisen pitäisi syödä proteiinia päivittäin, ilman niitä ei keho toimi oikein. Proteiinit ovat aminohappoketjuja ja jokaisella aminohapolla on tärkeä tehtävä kehossa, mm immuunijärjestelmä tarvitsee L-glutamiinia jota saa proteiinista, ja L-carnitiini on rasvanpoltossa tärkeä aminohappo, joten laihduttajan pitäisi syödä päivittäin myös proteiinia tarpeeksi 0,8g/painokilo ja punttisalilla käyvät n.1-1,5g /painokilo / vuorokausi. Määrät ovat vähän yksilökohtaisia. Olen itse saanut joskus läskiä kehoon liiasta proteiinista joten nykyään syön sitä kohtuudella, monipuolisesta ruokavaliosta saa aika hyvin proteiinia, rasvaa pitää ottaa suoraan pullosta kun sitä ei tarpeeksi muuten saa, joissain rypsiöljy pulloissa lukee myös omega-rasvahappojen määrä ja ne ovat hyvin tärkeitä elimistölle.
Kannattaa käyttää myös ruokasoodaa n.1 tasainen t-lusikka vesilasiin päivässä, se pistää kehon ph-tasapainon kuntoon. Liian hapan kehon ph-tuo paljon eri ongelmia ja sairauksia mm rasvakertymiä, syöpää ym.
Elintarviketeollisuus, moderni lääketiede ja lääkärit eivät halua meidän tietävän totuuksia ravinnosta ja kehostamme, sehän olisi huonoa bisnekselle.
Keitä on tullut "kaapista ulos" ei kai se enää mikään slaisuus ole? Anna tulla nimiä! Kysytään sitten suoraan heiltä itseltään. Ok?