Millainen pitäisi olla puolison lasta kohtaan? Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu. Itsellä ei ole lapsia. Teen tietysti ruokaa ja hoidan kodin. Pitäisikö hänet huomioida koko ajan vai onko se isin tehtävä? Ainoana lapsena hän vaatii huomiota paljon. Miten lapsi kokee jos isi ja vaimokin välillä osoittavat toisilleen huomiota? Pitäisikö vaimon ottaa syliin ja helliä vai riittääkö kun on vain "kaveri"? Vaikeita ja kipeitä kysymyksiä. Mikä on oikea tapa kun ottaa kaikkien osapuolten tunteet huomioon niin sen lapsen, isin kuin vaimonkin??
Isin vaimon tehtävä
Anu
61442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos sinusta tuntuu luontevalta ottaa lapsi syliin, niin ota ihmeessä! Olet mukana miehesi elämässä ja siten myös tämän lapsen elämässä, ei sinun kuulu hävitä taustatapettiin sinä aikana kun lapsi tulee tapaamiselle!
Miksi lapsi ei saisi nähdä isän ja sinun hellyydenosoituksia? Eikö se ole ihan luonnollista, että kaksi aikuista rakastaa toisiaan? Halailut, suukottelut, vierekkäin istumiset jne. Ja isän syli on suuri, siihen sopii samaan aikaankin se lapsikin, niin hän ei tunne itseään ulkopuoliseksi tai että uusi vaimo vie isän huomion kokonaan.
Ei lapsen huomioiminen vaadi mitään sen suurempaa tai erityisempää: riittää kun kohtelet häntä hyvin, kuten ketä tahansa ihmistä.
Ja sitten kun muksu alkaa ärsyttää kaikkine tapoineen... etäisyyttä ehkä kannattaa sitten ottaa, niellä kiukku ja ilkeät sanat, olla aikuinen. Vaikeaa se on, itselläni on juuri menossa aika, etten jaksa ollenkaan miehen lapsia äitinsä kodin tapoineen kaikkineen..
Yhdessä tekemistä "perheenä" ja myös niin että isä ja lapsi kahden.
Minusta - koska kyseessä on myös sinun kotisi - sinulla on oikeus vaatia tiettyjä asioita lapselta, mitä sinun kodissasi on tapana tehdä tai olla tekemättä, ja komentaa myös lasta jne...
"isän syli on suuri, siihen sopii samaan aikaankin se lapsikin, niin hän ei tunne itseään ulkopuoliseksi tai että uusi vaimo vie isän huomion kokonaan."
Meillä (ydinperhe) ei ole isän syliin mahtunut kuin yksi lapsi kerrallaan (silloin kun muut ovat muualla), äidistä puhumattakaan!
Äiti menee isän viereen tai tosinpäin: Joku lapsista tulee repimään äitiä pois ja huutaa suoraa huutoa, ettei se ole äidin paikka. Pakko luovuttaa! Kenelläkään ei ole hyvä olla.
Yksi lapsi löytää tiensä isän viereen, toinen tulee toisellepuolelle. Mikäli kolmas ei ole maisemissa nämä kaksi alkavat isän ylitse töniä ja potkia toisiaan. Isällä on täysi työ pitää lapset jonkinlaisessa ojennuksessa. Jos kolmas tulee viereen huutamaan paikkaa, saa kaksi muuta lähteä, josta seuraa myös huutoa...Sitä riittää.
En ymmärrä miksei muka lapsen huomioiminen vaadi jotain erityistä ja suurempaa..Kyllä se vaatii. Rautaisempia hermoja ainakin.
No, meidän uusperheessä ainakin sattui tilanteita, jossa me aikuiset halasimme ja miehen lapset tulivat väliin "minun isi", työntämään minua pois.
Joskus luovutin ja annoin tilan lapselle. Joskus mies taas kauhoi suureen syliinsä meidät kaikki kolme "minun A, minun B, minun C" (sanoo nimeltä).
Meillä ei kuvaamasi kaltaista kilpailutilannetta ole tullut, paitsi leikillään. Meillä isän/miehen syliin todellakin sopii kaikki, yhtä aikaa!
Kommenttini ettei lapsen huomioiminen vaadi kovin suurta tai erityistä: välittämistä vain. - no, tuo liittyy uusperheen äitipuoleuteen. Se on erilainen tunne ja erilainen rooli kuin olla biologinen ja pääasiallinen huoltaja lapselle. Niin lapsen kuin aikuisenkin näkövinkkelistä katsottuna.
Rautaiset hermot ovat avu ja ominaisuus jota tarvitaan ja jota minulla ainakaan ei ole :) mutta jos karkeasti ja yleistäen sanotaan, lapsen kanssa olemiseen tarvitaan "vain" aitoa välittämistä ja rakkautta. Se pitää sisällään lähetulkoot kaiken. Hermoilla tai ilman.
Jutustasi ei käynyt ilmi minkä ikäinen lapsi on??
Mutta mielestäni sinun tulee näyttää tunteitasi lapsen isää kohtaan (halailuita ,suukotteluja ,kädestäkiinnipitämistä ym) ja myöskin lastakohtaan jos se vain on mahdollista ja lapsi sen sallii.Jos asia on jommalle kummalle epämiellyttävää tai ei tunnu luontevalta kannattaa edetä maltilla ja hitain askelin.
Ja sinun ja miehesi kodissa teillä täytyisi olla aikuisten yhdessä sopimat säännöt ja niitä olisi myös noudatettava MOLEMPIEN aikuisten .Myös käyttätymiseen olisi yhdessä kaikkien kanssa luotava yhteinen linja.
Lapsella on luonnollinen tapa kerjätä huomiota mutta johonkinha se raja on vedettävä ja asiasta olisikin hyvä keskustella kahdestaan lapsen isän kanssa ja katsottava yhdessä mihin se raja vedetään.
Ja tottakai lastenkasvatus on aikuisten tekemiä kompromisseja ja joustoja molempiin suuntiin, niin eiköhän se siitä suju.
Joo elikkä olen seurannut tällästä tilannetta sivusta, ja muuta neuvoa en voi enkä halua sinulle antaa, kun MUISTA että lapsella on jo oma äiti joka on hänelle kaikista rakkain. Muista että sinä voit olla hänelle läheinen mutta älä tallo äidin varpaille! Pusuttele ja hali jos sinä ja lapsi haluu, mutta älä vasten lapsen tahtoa. Se on meinaan kauheeta katottavaa!
Teidän parisuhteenne on eräs lapsen tärkeistä parisuhteen malleista, joten näyttäkää, että aikuisen elämä on kivaa ja että aikuisilla on myös side toisiinsa sen lisäksi, että he tykkäävät lapsesta! Itse olen sitä mieltä, että normaalia hellyyttä osoitetaan perheen kesken kaikille. Lapsi ei itse kauheasti tykkää pussailusta, mutta kolmoishalit ovat tavallisia pienessä perheessämme ja isi&äitipuoli pusuttelevat lapsenkin nähden (tietysti sellaisella suorattimella että niin kuin nyt anopinkin nähden voisi, ei mitään makuukamaritouhua...). Mutta nämä asiat vaativat aikaa kehittyäkseen. Ei voi olettaa, että kuukauden jälkeen kaiki välillänne olisi luontevaa. Muista puhua miehesi kanssa lapsen asioista ja rooleista perheessä!