Mistä todella tietää voivansa luottaa omiin tunteisiinsa? Ihastuin uuteen ihmiseen vasta, saan ihanasti huomiota ja hyväksyntää ja olen tosi onnellinen hänen seurassaan, mutta silti kaihertaa ajatus, että jos minä olenkin vain huomiota vailla..
Tai niin pitkään ollut ihastumatta tai en ole voinut kohteen puutteessa näyttää tunteitani, että kun siihen ensimmäinen tilaisuus tarjoutuisi, niin onko se sitten aitoa tunnetta vai jotain tunteiden purkamista ja aidot tunteet on sitten ihan jotakin muuta? Tai että olen haudannut omat herkemmät tunteet jonnekkin tunneliin ja ne on pakko vain saada johonkin suunnattua. Vai tunnenko minä todella niin?
En luota omiin tunteisiin, pitkään ajattelin, etten ihastu edellisen jälkeen enää koskaan kehenkään. Sitten ihastuin jollain tasolla, mutten siltikään luota itseeni enää. Koska olin aiemmin asiasta vuosia niin varma. Tuntuu, että haluanko vain ihastua niin paljon tai kaipaanko vain ketä hyvänsä tähän niin paljon, että menen mukaihastumaan.
Tilanteen tekee vähän vaikeaksi se, etten haluaisi sitten kuitenkaan puhua näistä tunteistani hänelle, jos ne ovat vain alkuvaiheen epävarmuutta, mitä on kaikilla. Silti tuntuu, että en ehkä koskaan löydä sitä varmuutta, mitä oikeasti ajattelen. Ymmärtääkö tätä kukaan?
Tai niin pitkään ollut ihastumatta tai en ole voinut kohteen puutteessa näyttää tunteitani, että kun siihen ensimmäinen tilaisuus tarjoutuisi, niin onko se sitten aitoa tunnetta vai jotain tunteiden purkamista ja aidot tunteet on sitten ihan jotakin muuta? Tai että olen haudannut omat herkemmät tunteet jonnekkin tunneliin ja ne on pakko vain saada johonkin suunnattua. Vai tunnenko minä todella niin?
En luota omiin tunteisiin, pitkään ajattelin, etten ihastu edellisen jälkeen enää koskaan kehenkään. Sitten ihastuin jollain tasolla, mutten siltikään luota itseeni enää. Koska olin aiemmin asiasta vuosia niin varma. Tuntuu, että haluanko vain ihastua niin paljon tai kaipaanko vain ketä hyvänsä tähän niin paljon, että menen mukaihastumaan.
Tilanteen tekee vähän vaikeaksi se, etten haluaisi sitten kuitenkaan puhua näistä tunteistani hänelle, jos ne ovat vain alkuvaiheen epävarmuutta, mitä on kaikilla. Silti tuntuu, että en ehkä koskaan löydä sitä varmuutta, mitä oikeasti ajattelen. Ymmärtääkö tätä kukaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi kuule aivan sama ongelma on täällä. Minusta vaan on alkanut tuntua, että jos näitä järjellä ajattelee, niin ihmisen elämähän on täynnä kaikenlaisia kasvuvaiheita, täyden kympin kriisejä sun muita, jotka kelpaavat hyvin ihastumisen "syyksi". Toisaalta taas minä en ainakaan voi ihastua välttämättä juuri silloin kuin itse haluaisin. Itselläni kävi niin, että elin pitkään iloista poikamieselämää, enkä missään vaiheessa tilannut elämääni mitään romantiikkaa. Kuitenkin menin ihastumaan erääseen naiseen ja nyt painiskelen kanssasi samojen ajatusten kans. Eli ei kannata liikaa punnita järjellä tunnepuolen asioita, koska ne vaan ovat erotettava toisistaan. Ihminen on niin monimutkainen otus, ettet varmasti koskaan opi oikeasti ymmärtämään, mistä tunteesi ovat peräisin. Tai minä en ainakaan usko oppivani.
Ei muuta kuin tsemppiä sinulle. Minä puolestani tulen kohta hulluksi... :)
sydämeni ääntä!
mitä sydän asiasta kertoo.
sydän on ihan sekaisin.
En minäkään tiedä mistä on kyse, menin ihastumaan yhteen mieheen (olen siis nainen) ja nyt on tosi epävarma olo että mistä on kyse. Ihastuinko tosiaan häneen, hänen itsensä takia vai sen takia että ei ole ollut ketään muutakaan pitkään aikaan.
Ehkäpä vain aika näyttää, mutta se kulkee hitaasti.
Luulenpa että se selviää ihan rauhassa ku ajattelet asiaa. Miltä sinusta eniten tuntuu. Se kummin enemmän ajattelet on todennäköisesti se vaihtoehto. Ja aika sen näyttää kannattaako tapailua jatkaa :D Tsemppiä vaan!
Onko tunne oikea tunne, vai tuntuuko vain siltä. Jos vain tuntuu siltä, niin tuntuuko oikeasti, vai onko tunne kuviteltu. Jos kuvittelee, niin kuvitteleeko oikeasti, vai kuvitteleeko kuvittelevansa.... Kehä on loputon.
Rauhoitu ja nauti ihastumisen tunteesta.
Parisuhteen kannalta ihastuminen ei kuitenkaan ole riittävä elementti. Ihastumisen täytyy kasvaa rakkaudeksi ja kiintymykseksi.
Mutta miten nauttia mistään näistä tunteista, kun sydän huutaa vastakaikua, mutta en tiedä, onko sitä vai vain kuvitelmaa...