Eli mitä teen?
Oon jo pitkään ollut ihastunut toiseen mieheen, se saa aina mun sydämeni väpättämään ihanasti kun hänestä kuulen. Emme ole vuosiin tavanneet mutta on pidetty yhteyttä mesessä ja sähköpostilla. Hän haluaisi minut, vaikka tietää että olen naimisissa ja 2 lapsen äiti, mutta silti. On siis aivan avoimesti tunnustanut olevansa rakastunut minuun.
Toisaalta kuitenkin rakastan miestäni paljon, lastenkin takia tähän saakka olen parhaani yrittänyt...
Voisiko suhteestani tämän toisen kanssa kuitenkin tulla jotain? Enhän olisi ihastunut häneen jos olisin elämääni tyytyväinen mieheni kanssa. Miehelläni on myös paljon "salaisuuksia" joista kuitenkin tiedän, mutta hän ei koskaan paranna tapojaan niiden suhteen, joten joko minun on uskallettava lähteä tai kestettävä salaisuudet hänen rinnallaan... Kumopikaan vaihtoehto ei ole helppo, mutta joku päätös on tehtävä!
Sydän sanoo toista ja järki toista... Mitä siis teen??
En kaipaa mitään moraalisaarnoja, vaan asiallisia vastauksia. Kiitos.
Oon jo pitkään ollut ihastunut toiseen mieheen, se saa aina mun sydämeni väpättämään ihanasti kun hänestä kuulen. Emme ole vuosiin tavanneet mutta on pidetty yhteyttä mesessä ja sähköpostilla. Hän haluaisi minut, vaikka tietää että olen naimisissa ja 2 lapsen äiti, mutta silti. On siis aivan avoimesti tunnustanut olevansa rakastunut minuun.
Toisaalta kuitenkin rakastan miestäni paljon, lastenkin takia tähän saakka olen parhaani yrittänyt...
Voisiko suhteestani tämän toisen kanssa kuitenkin tulla jotain? Enhän olisi ihastunut häneen jos olisin elämääni tyytyväinen mieheni kanssa. Miehelläni on myös paljon "salaisuuksia" joista kuitenkin tiedän, mutta hän ei koskaan paranna tapojaan niiden suhteen, joten joko minun on uskallettava lähteä tai kestettävä salaisuudet hänen rinnallaan... Kumopikaan vaihtoehto ei ole helppo, mutta joku päätös on tehtävä!
Sydän sanoo toista ja järki toista... Mitä siis teen??
En kaipaa mitään moraalisaarnoja, vaan asiallisia vastauksia. Kiitos.
Vastaukset 19
Vanhimmat
miten tuollaiseen voi pyytää edes "asiallisia vastuksia"
SAma kuin kysyisit "on pakko tappaa joku" miten sen teen
kärsin tai tapan
asiallisia vastauksia kiitos.....
Pidät aviomiestäsi varalla... Tosi fiksua... Tee niinkuin sydän sanoo.. Loukkaat miestäsi tuollaisella teolla todella paljon...
ihmiselämä. Minkäs ikäiset lapset sulla on ja mikäs vika siinä omassa miehessä on? Onko sulla miehesi kanssa pitkäkin suhde jo takana? Minua aina ihmetyttää miksi se on niin vaikeaa oman puolison kanssa käydä läpi ne parisuhteen kipupisteet ja sopia kuinka niitä lähtäisiin hoitamaan. Ihmiset näkevät paljon enemmän vaivaa uuden kumppanin etsimisessä kuin siinä että eläisi tutun ja turvallisen kanssa mutta laittaisi asiat kuntoon. Ja mikäänhän ei sano etteikö siinä uudessa ihastuksessa olisi jotain joka alkaa nyppimään jossain vaiheessa.
Lapset ovat 2 ja 1 vuotiaat. Onhan meillä jo useita vuosia takana miehen kanssa.
Itse kyllä koen asian niin, että mieheni on tässä liitossa se, joka on jälkikäteen (siis lasten syntymän jälkeen) tullut katumapäälle, että mitä sitä tuli tehtyä, kun naimisiin asti meni itsensä kahlitsemaan. Hän on hyvin selvästi ilmaissut aika ajoin sen, että haluaisi vielä olla vapaa ja elää omaa elämäänsä, ilman että on asioistaan kellekään tilivelvollinen. Hän kuulemma rakastaa minua, mutta vain kuten ystävää, ei vaimoa. Arvatkaapa vain kuinka pahalta se tuntuu, koska tiedän, että tähän liittoon ja perheeseen joka päivä panostan 110%!!!
Enhän minä voin miehen tunteille mitään, en voi pakottaa häntä rakastamaan minua tai olemaan meidän kanssamme.
Ehkä tämä kaikki on nyt johtanut sitten tähän ihastumiseen.. Mene ja tiedä. Tämä toinen mies kyllä tietää liittomme vaikeuksista, olen ne hänelle hyvin avoimesti kertonut. Hän ei ikinä voisi kohdella minua niin kuin mieheni kohtelee..Ja aivan varmasti hänessäkin on puolensa, jotka tulisivat minua ärsyttämään, samoin minussa. Luojan kiitos kukaan ei ole täydellinen. :)
En syytä ketään, paitsi ehkä itseäni. Kuitenkin olen kaikki vuodet ollut miehelleni uskollinen ja lapsiemme tähden vaikka kuolisin!
En vain tiedä enää mitään, mitä voin tehdä tässä tilanteessa. Olen ollut avoin asiasta myös miehelleni ja hän on sujuvasti kuunnellut, vaan ei kommentoinut mitään. Jotenkin tuntuu siltä, että olisimme molemmat onnellisempia vain ystävinä, emmekä avioparina. Lapsien uskoisin sopeutuvan myös uuteen mieheeni, ajan kanssa.
Toisaalta haluaisin parantaa meidän liittomme ongelmat ja unohtaa kaikki muut. Mutta kuten sanottu, mieheni ei ole tähän asti vaikuttanut olevan tästä yhtään innoissaan joten vaikeaa sekin on jos vain minä olen valmin yrittämään.
Ymmärtääkö kukaan miltä minusta tuntuu?
"Hän ei ikinä voisi kohdella minua niin kuin mieheni kohtelee..".
Jettut tentään kun on ihana mies.
Ettei lasinkaan eikä ikinä...!
Taidat olla kana, jolla on jyvä pahasti hukassa.
Haet hölmöilyllesi hyväksyntää täältä. Voi Tsiises!
..että olet ihastunut toiseen mieheen, näin sitä pitää..taidatpa olla eräittenkin tukiaisten tasolla kun tommosia sammakoita suusta lentelee.
Ymmärrystä ei kyllä tipu.
Alkuperäistä kirjoittajaa, olen itse samassa tilanteessa.
Jos ei ole parempaa sanottavaa niin ehkä kannattaa sitten jättää sanomatta! Kyllä ap varmasti itsekin tietää että tilanteensa on hankala.
Ja ap:lle, älä sinä välitä näistä hölmöistä täällä, joilla ei muuta elämää ole kuin kommentoida toisten asioita. :)
Minä ymmärrän sinua, ja varmasti on vaikeaa päättää mitä tuossa tilanteessa tekisi. :) Ehkä kuitenkin sinuna vielä yrittäisin miehesi kanssa puhua asioista, josko se kuitenkin suostuisi yrittämään.
Tsemppiä sulle! :)
Mitä sille voi jos ihastuu? Varsinkin jos oma mies ei rakasta vaimona vaan kaverina.
AP-lle, sun mies on sanonut että ei rakasta sua naisena, ja haluaa vapautta. Odottaa että sinä teet ratkaisun. Tai sitten hän tekee, mutta vasta kun on uusi nainen jo valmiiksi katsottuna.
Sama asia pätee sun asiassa kuin yleensä kun ne kirjoittavat täällä ja hakee hyväksyntää oman liiton rikkomiseen. Eka kirjoituksella ne kehuu kuinka tosi paljon ne rakastavat oma miestä, mutta heti kun tulee vähä vastakarvaa ne rupeaa lataamaan kuinka paljon vikoja omalla miehellä on. "Hän ei ikinä voisi kohdella minua niin kuin mieheni kohtelee..Ja aivan varmasti hänessäkin on puolensa, jotka tulisivat minua ärsyttämään, samoin minussa. Luojan kiitos kukaan ei ole täydellinen. Miehesi puolesta tuntuu pahalta kun et hyväksyy sitä että oma mies ei ole täydellinen, mutta kyllä hyväksyt että sun salarakas ei ole sitä. Se vaan kuvaa sitä että haluat pois omasta liitosta hinnalla millä hyvänsä. Jätä perheesi ja lähde sen toisen mukaan, valitettavasti arki tulee vastaan uudessa suhteessakin.
mitä mä voin tehdä mun teki kaupasta mieli varastaa paistinpannu ja vispilä, se oli kohtalon johdatusta.
no mä varastin, kun ne "kuului" mulle.
ymmärtääkö mua kukaan.
mulla oli siihen oikeus
ettekö te ymmärrä mua.
lapset oli mukana kaupassa , ne ymmärtää tän varmaan ajan kanssa........
minä ymmärrän kyllä sinua tässä asiassa. Olen itse parisuhdekriisissä myös jossa on se tilanne että vaimo ei suoranaisesti rakasta minua mutta sanoo kyllä tykkäävänsä minusta. Kaiken tämän ympärille sitten muut pienet murheet niin kriisi on kasassa. Tiedän vaan että parisuhteen uudelleen lämmittäminen on iso työ ja onnistuu vain jos molemmat sitä haluavat mutta kun toinen ei voi tietää kuinka tosissaan taas toinen haluaa jos tämä ei kommunikoi. Siksi sanoin että monesti ihmiset näkevät enemmän vaivaa uuden hankinnassa kuin vanhaan panostamisessa. Meillä tuota panostusta vanhaan työstetään ja välillä on hyviä aikoja välillä ei mutta kokonaisvaltaisesti paremmin kuin silloin kun kriisi oli syvimmillään.
Potki äijjä pihalle ja ota uusi tilalle.
Sanot rakastavasi paljon miestäsi ja samalla mietit hänen jättämistä toisen miehen takia. Sanot panostavasi 110 % suhteeseenne ja samalla kuitenkin pidät yhteyttä ihastukseen. Olet ollut pitkään ihastunut toiseen, ja silti tehnyt lapset juuri oman miehen kanssa. Outoa...
Kehottaisin käsittelemään erikseen nykyisen suhteen ja mahdollisen tulevan suhteen, niin voi olla helpompi jäsentää. Mieti ensin haluatteko jatkaa miehesi kanssa vai ette, ja jos ette halua jatkaa yhdessä niin ottakaa ero, ja vasta erottuanne ala miettimään suhdetta siihen ihastukseesi. Oletko keskustellut miehen kanssa siitä, ettei suhde tyydytä ja haluat mahdollisesti erota ja uuteen suhteeseen toisen kanssa (vai onko se sinun suuri salaisuutesi)?
Neuvoni on siis se, että unohda se toinen mies hetkeksi ja käsittele nykyinen suhde ensin päätökseen nykyisen miehen kanssa. Huonossa suhteessa ei kannata roikkua.
että tämä uusi mies loppujen lopuksi hyväksyy sinut lapsinesi? Toki tämä uusi mies voi olla ihastunut sinuun, mutta ei välttämättä vielä edes tajua, mitä on arki kahden todella pienen lapsen kanssa. Erittäin harva mies muutenkaan haluaa kasvatella toisen miehen lapsia. Varsinkin, kun lasten biologinen isä tulee joka tapauksessa pyörimään mukana kuvioissa. Jättäisi sinut todennäköisesti aika pian tajuttuaan nämä asiat ja löydettyään jonkun lapsettoman naisen.
Ehkä kannattaisi vielä keskustella nykyisen miehen kanssa, ennen kuin teet mitään peruuttamatonta.
Kun näitä sivuja lukee ei voi kun ihmetellä. Kai sinä itse vastaat itsestäsi, syytät miestäsi ja koko ajan haikailet toisen perään, kyllä sun miehesikin tajuu että kaikki ei ole kohdallaan.
Neuvoni sun kaltaisille naisille on, eroa ensin ja jätä lapset isälle,jätä rauhaan heidät ja tee sen jälkeen mitä haluat, kunhan et ruikuta täällä enää, etkä häiritse ex-miehesi ja lapsiesi elämään. Onnea yritykselle. Tämä ei ole moraalisaarna vaan ajattelen lapsiesi parasta, lasten isä on kai täysjärkinen. Varmaan lastenkin elämä rauhoittuu tän jälkeen.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Ja tuo, mitä joikula kirjoittaa, on myös asiaa.
Itse en naimisissa ole eikä lapsiakaan (onneksi) ole tähän suhteeseen syntynyt, mutta samantyyppinen tilanne vähän täälläkin.
Mies ei kuulemma rakasta, vaikka tykkääkin. Eikä tiedä, että haluaako elää kanssani vai ei. On pitänyt minua "holdissa" nyt pian 7 kuukautta, välillä ollen korjaamassa suhdettamme ja välillä taas työntäen minua pois. Itse olen sanonut, että rakastan ja haluan olla hänen kanssaan, mutta en ole mikään heittopussi jota voi kohdella miten lystää!
Huomaan, että olen alkanut katsella muita miehiä sillä silmällä. Oma mies ei rakasta, muttei halua päästää irtikään. Mitä ihmettä se on?
Eikö mies ymmärrä miten karmaisevan pahalle se tuntuu minusta, että hän ei tiedä haluaako olla kanssani vai ei!?
Olen yrittänyt erota hänestä, mutta sekään ei hänelle käy. "Ettei nyt vaan tule tehtyä sitä elämän suurinta virhettä". Eikö siitä suhteesta yleensä lähde se osapuoli, joka ei enää rakasta? Ei hän kuulemma halua tätä katkaistakaan, koska ei ole varma mistään...huh huh. Kukahan nekin asiat tietää, ellei mies itse?
Ymmärrän että ahdistaa ja ymmärrys ja toisen miehen avoin ihailu tuntuu varmasti mieltä hykerryttävälle. Älä kuuntele näitä moralisoijia täällä, eivät tiedä mistä puhuvat.
Kuuntele itseäsi ja arvioi nykyisen ja mahdollisen tulevan parisuhteen onnistumismahdollisuuksia. Yritä vielä keskustella miehesi kanssa ja puhu suoraan, että lähdet suhteesta, mikäli asiat eivät muutu. Tiedän, että aina tämäkään ei auta, ja keskustelusta tulee helposti monologi. Yritä kuitenkin!
Tsemppiä kovasti!
varsinainen ääliö,netti rakkaus??? etkä ole edes vuosiin tavannu,et tiedä millanen se nynyään on,tiedä häntä,pitää sua pilkkasas,voi olla vaikka aviossa tahollaan.Suo siellä vetelä täällä.Eroa jos et ole tyytyväinen ja opettelet oleen yksin lasten kaa ensiksi ja mietit mikä meni vanhassa liitossa vikaan,sinussakin on vikasi.Sitten alat katsoa ja edetä hitaasti uutta suhdetta kohti.
En itse ole aviossa vaan pitkässä seurustelusuhteessa, olen vuosien varrella ollut ihastunut MONESTI. Ne ovat kuitenkin pisimmillään kestäneet vuoden, ja kun en ole asialle mitään tehnyt vaikka pahimmassa tapauksessa kyseessä ollut työkaveri jota nähnyt päivittäin, ihastus on laantunut ja mennyt pois.
Et tarkkaan kertonut kuinka pitkään olet ollut ihastunut, mutta ehkä vielä olisi syytä odottaa että se menisi ohi jos tosissasi kuitenkin tahdot olla aviomiehesi kanssa.
Päätä sinä...