Olemme seurustelleet mieheni kanssa jo melkein kaksi vuotta. Ongelmani on aina ollut huono itsetuntoni. En luota omaan viehättävyyteeni ollenkaan, vertaan jatkuvasti itseäni toisiin ja mietin pitääkö mieheni jotakin paremmannäköisenä. En opi ollenkaan hyväksymään pientä kuppikokoani (a) ja saan jatkuvasti raivareita siitä, kun isompia on maailma täynnä ja pelkään mieheni ihailevan juuri niitä muita. Ja olen kuitenkin jo 26-v..
Olen uskaltanut sanoa miehelleni ongelmani ääneen ja tämä tekee kaikkensa, että tuntisin oloni hyväksi. Rintojen koolla ei hänen mukaansa ole mitään merkitystä ja sanoo rakastuneensa minuun juuri siksi kun uskallan olla oma ihana itseni.
Kuinka voi oppia rakastamaan itseään edes sen pienen himpun verran että parisuhteessakin kaikki olisi hyvin. Mieheni sanoi olevansa niin avuton ja voimaton tämän asian kanssa ja sanoi pitäisikö minun mennä juttelemaan asiasta jollekin. Ymmärrän sen, hän ei voi olla mikään terapeuttini koska on mieheni. Itku siinä kuitenkin tuli. Sanoi haluavansa auttaa minua ja meidän suhdettamme, muttei voi tehdä asialle mitään koska ongelma on minun pääni sisällä eikä pienissä rinnoissani.
Jos jollakin on omakohtaista kokemusta asiasta niin mielelläni kuulisin onko joku päässyt eroon tästä inhottavasta asiasta? Kiitos!
Olen uskaltanut sanoa miehelleni ongelmani ääneen ja tämä tekee kaikkensa, että tuntisin oloni hyväksi. Rintojen koolla ei hänen mukaansa ole mitään merkitystä ja sanoo rakastuneensa minuun juuri siksi kun uskallan olla oma ihana itseni.
Kuinka voi oppia rakastamaan itseään edes sen pienen himpun verran että parisuhteessakin kaikki olisi hyvin. Mieheni sanoi olevansa niin avuton ja voimaton tämän asian kanssa ja sanoi pitäisikö minun mennä juttelemaan asiasta jollekin. Ymmärrän sen, hän ei voi olla mikään terapeuttini koska on mieheni. Itku siinä kuitenkin tuli. Sanoi haluavansa auttaa minua ja meidän suhdettamme, muttei voi tehdä asialle mitään koska ongelma on minun pääni sisällä eikä pienissä rinnoissani.
Jos jollakin on omakohtaista kokemusta asiasta niin mielelläni kuulisin onko joku päässyt eroon tästä inhottavasta asiasta? Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tajuat että minäsi ei ole sama asia kuin rintasi tai jokin muu kehosi osa.
Lue joskus Anthony de mello Havahtuminen.
Kiitos kirjavinkistä! :)
Siis maailma täynnä isompia ?? Katsoppa nyt tarkemmin huippumalleja ja muita menestyneitä malleja.
Huomaat, että melkein kaikilla malleilla on varmaan a-kupin rinnat, eivätkä yritä mitenkään peitellä sitä. Ovat upeita näyttäviä naisia, ole sinäkin.
Moikka!
Mulla on ihan sama itsetunto ongelma, mutta ei niinkään rintojen koolla vaan leveän lantion takia. Muutenkin haluaisin aina olla aihempi enkä voi olla valittamatta lihavuuttani. En siis oikeasti ole ylipainoinen ollenkaan, mutta pidän itseäni lihavana ja kaikkia muita paljon pienempinä.
Vertailen muiden takapuolia ja ruumiinrakennetta aina omaani.
Välillä on helpompi kestää omaa peilikuvaa, joskus iskee itseinho. Edellisen miehen kanssa ollessani sain sentään kehuja usein, nykyiseltä vain seksin yhteydessä. Nykyinen on todella kyllästynyt ainaiseen ulkonäöstäni keskustelemiseen ja olenkin luvannut olla mainitsematta lihavuudestani tai laihtumisestani enää. Asia kuitenkin vaivaa, eikä sitä helpota se että poikaystävä selvästi katselee kaupungilla muita naisia ja kehuu telkkarissa tai lehdissä näkemiään naisia.
Jos vain oppisi hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja ottamaan kehut vastaan...