Hei,
talvella kirjoittelin eron syövereissä. Niistä ajoista selvittiin, ero tuli vireille tammikuun lopussa, ositukset yms. kuviot tehtiin ja nyt ollaan asuttu lapsen kanssa omassa kämpässä neljä kuukautta. Asiani ovat hyvin.
Tilanne on kuitenkin sikäli erikoinen, että nyt, kun kaikki avioliittoamme rasittaneet tekijät ovat häipyneet pois kuvioista, olemme taas alkaneet ex-mieheni kanssa tulla toimeen keskenämme. Siis ihan platoniselta pohjalta ja ainakin omalta kannaltani ajatuksella, että paluuta entiseen ei enää ole!
On kivaa, kun ex-mies on apuna ja tukena ja turvana, mutta muuta en hänestä halua. Myös lapsen kannalta tilanne on loistava.
No, nyt kun eron 2. vaihe pitäisi laittaa vireille, hän on alkanut ehdotella, että jos sitä ei laitettaisikaan vireille. Jos hän vaikka ostaisi sijoitusasunnon, jossa voisin lapsen kanssa asua vuokralla. Näin saisimme kaiken rahallisen hyödyn lapsemme eduksi. No. Tämä olisi ok, mutta miten minun asemani? Saisinko edelleen esim. elatusapua, korotettua lapsilisää jne.? Onko kakkosvaihe toteutettava, jotta nämä edut säilyisivät. Asuisimme siis edelleen eri asunnoissa. Omaisuus olisi jaettu. Olisin mieheni vuokralainen lapsen kanssa.
Kiitos neuvosta.
talvella kirjoittelin eron syövereissä. Niistä ajoista selvittiin, ero tuli vireille tammikuun lopussa, ositukset yms. kuviot tehtiin ja nyt ollaan asuttu lapsen kanssa omassa kämpässä neljä kuukautta. Asiani ovat hyvin.
Tilanne on kuitenkin sikäli erikoinen, että nyt, kun kaikki avioliittoamme rasittaneet tekijät ovat häipyneet pois kuvioista, olemme taas alkaneet ex-mieheni kanssa tulla toimeen keskenämme. Siis ihan platoniselta pohjalta ja ainakin omalta kannaltani ajatuksella, että paluuta entiseen ei enää ole!
On kivaa, kun ex-mies on apuna ja tukena ja turvana, mutta muuta en hänestä halua. Myös lapsen kannalta tilanne on loistava.
No, nyt kun eron 2. vaihe pitäisi laittaa vireille, hän on alkanut ehdotella, että jos sitä ei laitettaisikaan vireille. Jos hän vaikka ostaisi sijoitusasunnon, jossa voisin lapsen kanssa asua vuokralla. Näin saisimme kaiken rahallisen hyödyn lapsemme eduksi. No. Tämä olisi ok, mutta miten minun asemani? Saisinko edelleen esim. elatusapua, korotettua lapsilisää jne.? Onko kakkosvaihe toteutettava, jotta nämä edut säilyisivät. Asuisimme siis edelleen eri asunnoissa. Omaisuus olisi jaettu. Olisin mieheni vuokralainen lapsen kanssa.
Kiitos neuvosta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei ole mikään rikos asua vuokralla, vaikka osakkeen omistaisikin ex-mies. Teillä on erit raha kuviot, ositukset tehty jne. Mutta mutta...mies nyt sua jallittaa oikeasti takaisin...joten unohtaisin siksikin koko jutun.
Näytät olevan edelleen tunnekoukussa ex-mieheesi.
Vapaana akateemisenä miehenä kyllä katson karsaasti ja ohittaisin koko naisen, jos nainen asuu ex:nsä vuokra-asunnossa!
Tarkennus: en ole hakemassa uutta suhdetta. En roikkumassa vanhassa. Haluan elää omaa elämääni lapsen kanssa. Tämä tuntuu monelle olevan täysin käsittämätön asia! On kiva, kun on älykäs, varakas, miespuolinen "ystävä" (siis se eksä). Sen enempää en kaipaa. Ja hän kyllä myös tietää tämän. JOten eiköhän tämä olisi se legendaarinen win-win-situation ;-)
Ja eikös se ero pätkähdä päälle hakemuksen perusteella, jos voi todistaa asuneensa 2 vuotta eri osoitteessa....?
Kiitos vastanneille. Kommentit tervetulleita.
Ja osan vuokrastakin voi maksaa luonnossa. Naisen logiikka. Miehillä ei ole naispuolisia "ystäviä" varsinkaan exiä.
ÄLÄ TEE SITÄ.
ala moiseen. Pidähän vaan se exäsi kaukana ja älä anna lasten varojlla tulla teille ja autella sinua. Tiedän omakohtaisesti, että kiva oli ku exä autteli, oli lapsen kanssa (meillä) jne. mutta hän alkoi kuvitteleen että tässä sitten seurusteltiin. Ja mikä sota siitä sitte syntyikään kun itse aloin seurusteleen, ero käytiin toistamiseen läpi. Exä on exä älä anna sen kuvitellakaan muuta ja älä ihmeessä muuta hänen omistamaan asuntoon, oot ikuisesti siinä kiinni. Ala elämään omaa elämääsi.
OK, annoitte aihetta ajatella asiaa uudelleen.
Tosin teillä sivullisilla ei tajua tilanteen todellisesta laidasta, jonka vain minä voin tietää. Mutta kiitti jokatapauksessa - sain aihetta ajatuksiin. Ja harkintaan. Eihän tässä minnekään ole kiire. Katsotaan miten etenee.
Onnea kaikille elämän tilannettaan selvitteleville.
Se on aika vaativa projekti. Voisi melkein lisätä vaikka ansioluetteloon.....
Minulle kävi samoin kuin yllä ollevalle kirjoittajalle, kun asuin kiinteistöjä omistavan ex:äni kaksiossa vuokralaisena. Järjestely vaikutti alussa hyvältä ratkaisulta, mutta Sota syntyi meilläkin kun itse aloin seurustelemaan ja ero käytiin myös meillä "toistamiseen" sanallisesti läpi. Tämän sodan jälkeen emme enää ole edes puheväleissä.
Kun jätin exäni aioin erota niin lopullisesti kuin mahdollista. Ajattelin että en anna missään tilanteessa pienintäkään mahdollisuutta exän kuvitella että vielä olisi mahdollisuus lämmitellä. Itseltäni ovat tunteet kuolleet jo ajat sitten, miehestä en tiedä vaikka hänellä on jo uusi.
Ystäviä olemme, voisin soittaa hänelle aina kun tarvitsen apua. Olisi helppo jatkaa samaa ystävyyttää mikä meillä oli jo vuosia. Mutta mieluummin pidän välit niin viileinä kuin mahdollista. Yritän pärjätä yksin, vaikka ex voisi kuinka helposti auttaa jossain. Nyt tuntuu yksinäiseltä välillä, ja varmasti saisin seuraa exästä ja hänen uudesta naisestaan, mutta en soittele miehelle, ennen kuin on pakko jonkin asian vuoksi.
Itse en menisi exälleni vuokralle, ihan vaan siitäkin syystä, että haluan tuntea olevani täysin ja lopullisesti erossa tuosta miehestä. Halusin katkaista myös "näkymättömät siteet". Enkä oikeastaan haluaisi olla riippuvainen kenenkään miehen hyväntekeväisyydestä.