Täällä palstoilla niin miehet kuin naisetkin valittaa kun kotoa "ei saa". Mikä puhumisen oman kumppanin kanssa tekee niin vaikeaksi ettei hänen kanssaan aiheesta voi keskustella? Onko muka yritetty edes puhua? Vai kaatuuko se puhuminen johonkin mäkättävään tai mököttävään käyttäytymiseen?
Eikös se olisi helpompaa puhua kuin ensimmäisenä olla ajattelemassa vierasta? Vai vieraassako se viehätys onkin? Tuskin.
En suostuisi liittoon jollei seksi pelittäisi. Eikö siinä liiton alkuvaiheessa jo tähän tärkeään asiaan kiinnitetäkään huomiota?
puhukaa puhukaa puhukaa vai eikö millään?
Eikös se olisi helpompaa puhua kuin ensimmäisenä olla ajattelemassa vierasta? Vai vieraassako se viehätys onkin? Tuskin.
En suostuisi liittoon jollei seksi pelittäisi. Eikö siinä liiton alkuvaiheessa jo tähän tärkeään asiaan kiinnitetäkään huomiota?
puhukaa puhukaa puhukaa vai eikö millään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä useinkin käytetty kommunikointimuoto, lähinnä siten, että minä ajoittain kerron sähköpostilla miehelleni, mikä vaivaa ja mitä viime viikkoina olen pohtinut. Aina se helpottaa ja auttaa:-). Ja niin paljon helpompaa! Menen lukkoon kun toinen huolestuneena kyselee. Kerron sitten joskus myöhemmin omalla tavallani...
Varmasti on niinkin kuten yllä olevissa viesteissä. Sitten on myös tapauksia, joissa ei vaan yksinkertaisesti mikään auta. Itse olen kohdannut sellaisen.
Jatkan vielä. Niin meillä ainakin olen kokeillut niin kirjoittamista kuin puhumistakin. mutta kumpikaan ei auta. Juuri tuohon mykkytteen tai en tiedä en osaa sanoihin se kaatuu.
Ja en, en ole käynyt vieraissa. Vaikka tilannetta on jatkunut vuosia.
puhumiset on jo käyty loppuun siinä vaiheessa kun tänne ongelmista kirjoitellaan.
Mieheni on aseksuaali, eikä siinä ole auttaneet yhtään sadat keskusteluyritykseni. Eikä mikään muukaan.
Monta vuotta elin täysin seksittömässä liitossa, kunnes petin. Enkä ole pettämistäni hetkeäkään katunut! Löysin itselleni myös ihanan uuden kumppanin!
Miksi pitää pettää? Eiö vain voi jättää ja sitten vasta etsiä se uusi ihana kumppani?
Joillakin tämä ehkä johtuu siitä, että ei haluta olla yksin. Sitä aikaa kun löytyy uusi kumppani. Ja mitä jos siihen menee kauan, tai ei löydy ollenkaan. Yksi kaverini ei ollut kertaakaan yksin vaan aloitti uuden suhteen aina vielä ollessaan vanhan kanssa.
En ymmärrä ihmisiä, jotka etsivät sen uuden kumppanin avioliiton aikana. Näin teki myös ex-mieheni. On toki eroaminen helpompaa kun on valmiina paikka mihin muuttaa eikä tarvitse viettää elämää yksin.
Eron jälkeen olen ollut yksin pian kaksi vuotta eikä sitä uutta kumppania ole elämääni ilmestynyt. Välillä ihmettelen sitä, miten ihmiset löytävät uuden onnen niin nopeasti. Toiset avioliiton aikana ja toiset heti, kun entisen luota on muutettu pois. Mutta luotan edelleen siihen, että vielä minullekin on ehkä joku tarkoitettu. Se ilmestyy aikanaan.
erota, vaikka joudunkin etsimään seksiseuraa muualta.
Rakastuimme toisiimme erään "syrjähypyn" kanssa, ja nyt aion ottaa eron miehestäni.
..vaikka puhuu ja puhuu.
Tai ei ymmärrä, ei ota tosissaan.
Itsellä mies niin erinlainen, että en jaksa enää kertoa toiveitani koska ei kuitenkaan tajua niitä
Kyllä kaikki normaalit ihmiset tajuat puhetta sukupuolesta riippumatta. Siis jos henkinen kehitystaso on edes muutaman vuoden ikäisen lapsen tasolla.
Sitten sitä kärvistellään ja nimenomaan porataan täällä keskuskelulinjoilla alapäänsä kutinoita.
Säälittävää.