Olemme seurustelleet melkein kaksi vuotta. Suhteemme on ajautumassa karille, vaikka yritän sen kaikin keinoin estää.
Mieheni on tosi kiireinen yrittäjä, joka paiskii töitä aamu kuudesta yö myöhälle ja luulee pärjäävänsä kolmen neljän tunnin yöunilla. Hän ei pidä vuodenaikana minkäänlaista lomaa, eikä hänellä ole juuri ollenkaan vapaa-aikaa. Ymmärrän kyllä, että maatalousyrittäjällä on kiireistä koko ajan, mutta edes jotain aikaa täytyis olla meidän suhteellekkin ja muutenkin täytyisi levätä välillä. Maatalous on myös hänen harrastuksensa ja intohimonsa. Hän on viimeaikoina sanonut minulle, että hänellä ei olisi mitenkään aikaa seurustella, mutta en halua päästää häntä. Jostain kumman syystä rakastan häntä ihan koko sydämestäni, vaikka me ei nähdä kuin kerran kuussa tai vähemmän, eikä se kerkiä edes puhelimessa puhumaan kun täytyy hoitaa työasioita. En tiedä miten kauan tämmöistä odottelua jaksan. Tuntuu vaan, että vielä tulee se päivä jolloin ollaan onnellisesti yhdessä viettämässä laatu aikaa jossain kylpylässä, mutta sellaisesta on vissiin ihan turha haaveilla. Tätä kuviota on jatkunut jo pitkään.
Nyt on kuitenkin lähi kuukausina tullut vastaan toinenkin ongelma. Miehelläni on eräs naispuolinen kaveri joka viihtyy todella paljon hänen kanssaan maataloushommissa ja on usein pitkiä päiviä hänen mukanaan töissä ajamassa raktorilla. Minua hän ei ota mukaan siksi, koska olen kiukutteleva tylsä akka, jonka kanssa ei voi keskustella. Olen äärimmäisen mustasukkainen tästä tilanteesa. Mieheni kyllä väittää, että tämä naispuolinen kaveri on ihan pelkkä kaveri hänelle, niinkuin kuka tahansa hänen miespuolisista kavereistaan. Mutta hän viettää enemmän aikaa tämän naisen kanssa kuin minun. Minun kanssa kuulemma ei saa tehdä mitään kun valitan koko ajan. Ainakun hän tulee meille niin hän istuu tietokoneella etsimässä lisää urakkahommia tai puhuu puhelimessa järjestelemässä työasioita tai laskee tulojaan.
Meidän suhteesta puuttuu kaikki, ihan kaikki, mutta silti josain kumman syystä minä rakastan tätä ihmistä. Onko teidän mielestänne ihan toivotonta yrittää?
Kohtalotovereita? Ratkaisua ongelmiin? Apua!
Mieheni on tosi kiireinen yrittäjä, joka paiskii töitä aamu kuudesta yö myöhälle ja luulee pärjäävänsä kolmen neljän tunnin yöunilla. Hän ei pidä vuodenaikana minkäänlaista lomaa, eikä hänellä ole juuri ollenkaan vapaa-aikaa. Ymmärrän kyllä, että maatalousyrittäjällä on kiireistä koko ajan, mutta edes jotain aikaa täytyis olla meidän suhteellekkin ja muutenkin täytyisi levätä välillä. Maatalous on myös hänen harrastuksensa ja intohimonsa. Hän on viimeaikoina sanonut minulle, että hänellä ei olisi mitenkään aikaa seurustella, mutta en halua päästää häntä. Jostain kumman syystä rakastan häntä ihan koko sydämestäni, vaikka me ei nähdä kuin kerran kuussa tai vähemmän, eikä se kerkiä edes puhelimessa puhumaan kun täytyy hoitaa työasioita. En tiedä miten kauan tämmöistä odottelua jaksan. Tuntuu vaan, että vielä tulee se päivä jolloin ollaan onnellisesti yhdessä viettämässä laatu aikaa jossain kylpylässä, mutta sellaisesta on vissiin ihan turha haaveilla. Tätä kuviota on jatkunut jo pitkään.
Nyt on kuitenkin lähi kuukausina tullut vastaan toinenkin ongelma. Miehelläni on eräs naispuolinen kaveri joka viihtyy todella paljon hänen kanssaan maataloushommissa ja on usein pitkiä päiviä hänen mukanaan töissä ajamassa raktorilla. Minua hän ei ota mukaan siksi, koska olen kiukutteleva tylsä akka, jonka kanssa ei voi keskustella. Olen äärimmäisen mustasukkainen tästä tilanteesa. Mieheni kyllä väittää, että tämä naispuolinen kaveri on ihan pelkkä kaveri hänelle, niinkuin kuka tahansa hänen miespuolisista kavereistaan. Mutta hän viettää enemmän aikaa tämän naisen kanssa kuin minun. Minun kanssa kuulemma ei saa tehdä mitään kun valitan koko ajan. Ainakun hän tulee meille niin hän istuu tietokoneella etsimässä lisää urakkahommia tai puhuu puhelimessa järjestelemässä työasioita tai laskee tulojaan.
Meidän suhteesta puuttuu kaikki, ihan kaikki, mutta silti josain kumman syystä minä rakastan tätä ihmistä. Onko teidän mielestänne ihan toivotonta yrittää?
Kohtalotovereita? Ratkaisua ongelmiin? Apua!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sillä on parempi olla toisen naisen kanssa pellolla, kun sun??
Haloo kellot soimaan, eihän se sua edes rakasta, tai ressu ei tiedä mitä se on??
Jos seurustellaan, ollan myös yhdessä, soitellaan, ja jäjestetään sitä yhteistä aikaa.
Onhan olemassa maatalouslomittajiakin?
Vai onko mies niin pihi, et täytyy tehdä kaikki itse (tai siis vieraan naisen kanssa), kun sulle ei löydy sitä aikaa.
Unohda mies, se ei ole sun rakkautes arvoinen!
Löydät kyllä sen oman kullan, joka myös huomioi sinut.
Taisin selittää kiireissäni vähän epäselvästi. Hänellä on siis koneurakointi yritys muutamia työntekijöitä ympäri suomea. Hän kuulemma ei pysty olla kauaa paikalla, on koko ajan tehtävä jotain hyödyllistä ja tietenkin rahankuvat silmis. Niinkuin sanoin, se on myös hänen harrastuksensa. Meillä ei ole mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta/harrastusta eli meillä on usein tekemisen puutetta kun näemme, mutta minulle riittäisi sekin, että oltaisiin vain toistemme vierellä rauhassa, mutta se rauhassa oleminenkun ei onnistu mieheltäni.
Ja tämä naispuolinen kaveri itse tunkee mukaan. Hän on myös hieman poikamainen/poikamaiset kiinnostuksen kohteet/tykkää myös traktoreista jne. Mieheni ei osaa sanoa ei. "Mikäpäs siinä, kyytiin vaan".
Mutta en vain kerta kaikkiaan osaa enkä halua päästää irti. Olen tämän tilanteen takia lähes joka päivä surullinen ja itken itseni uneen. En tiedä enää mitä halua ja kenen kanssa. Hiljainen ja omiin oloihini vetäytynyt kun olen, eikä ole paljoa kavereitakaan kelle puhua, en tiedä mitä teen.
Mitäpä jos puhuisitkin sen naisen kanssa, ja kahden. Kerro suoraan kiertelemättä miltä sinusta tuntuu.
Voi ollakkin ettei miehesi ole seksuaalisesti kiinnostunut poikatytöstä, mutta jotain niillä on kyllä!
Sinäkin varmaan jotain epäilet, et muuten itkisi itseäsi uneen. Ei kenenkään tarvitse tuollaista kohtaloa kokea.
Sitten siihen raha puoleen, kysy mieheltäsi kumpi on tärkeämpi sinä vai työ ja harrastus, varsinkin kun hänellä on naispuolinen "kaveri"?
Ymmärrän toimeentulon ja työn tuoman hyvinvoinnin, mutta sun tunteet tässä huolestuttaakin.
Olisiko ammattiauttja, (ulkopuolinen) paras tässä vaiheessa, jos sinä et ymmärrä tehdä tuosta touhusta loppua?
Olet siis hiljainen ja kenties ujo, se kyllä vaikeuttaa asiassa, ja jos olet vielä alistuvaa sorttia, niin ei hyvältä näytä.
Olisiko aikalisän paikka, saisit nukahtaa ilman kyyneleitä?
Toivon sulle voimia keskustella asiasta.
Älä tyydy tämänhetkiseen tilanteeseen, tee ratkaiseva siirto: sano harkitsevasi eroa, sitten tiedät onko hän rakkautesi arvoinen, jos on välinpitämätön,tiedät mitä sinun pitää tehdä.
Jo oman terveytesikin kannalta, sattuu sua kuitenkin, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin?
Onnea sinulle!
Mieheni on ollut koko kesän töissä ja ei oo pitkä aika kun hän viimeksi sanoi, että kiirusta pitää ja firma pitää saada pyörimään ja vapaa-aikaa ei tule olemaan moneen vuoteen, ehkä eläkepäivillä jos silloinkaan. Peli tuntuu tosiaan olevan menetetty, mutta mä en kestä jos se sitte ottaa jonkun toisen naisen ja sen kanssa jaksaa yrittää ja järjestää aikaa. Nyt parasta aikaa mieheni on niittämässä traktorinsa kanssa kaukana täältä ja aikoo vieläpä nukkuakkin sielä traktorissa, että pääsee mahdollisimman nopeasti takaisin työn pariin.
Kysyin kerran, että kumpi on tärkeämpää työ vai parisuhde, niin hän sanoi että ehdottomasti työ. Työt on kuulemma hoidettava ensin.
Sitten kun tuo koneurakointi yritys pyörii ja rahaa on säästössä tarpeeksi, niin ruvetaankin sitten perustamaan sitä omaa maatilaa. Sitten sitä aikaa ei ole varmaan enää nukkuakkaan.
Mä en tajua miksi se ei sitte jätä mua kun se aiva hyvin tietää, että kärsin ja en ole onnellinen. Tekee oloni vain tuskaisemmaksi ja pelleilee tunteillani.
Todellakin olen joskus ollut ihan korviani myöden rakastunut häneen ja taidan olla vieläkin. Haaveilen jotain sellaista, mitä en voi koskaan hänen kanssaan kokea. Hän on niin ihaltavan hyvä työssään ja asioittensa järjestämisessä ja vieläpä fiksukin, mutta seurustelu asiat vaan jää.
Mä en kestä, en kestä tätä tuskaa. Koko ajan tulee itku silmään kun edes ajattelen näitä asioita. Olen niin yksinäinen, että en pärjää ilman omaa kultaa.
Kuule, vaikuttaa siltä, että mies on jo sinut jättänyt.
Ja sinä olet rakastunut haavekuvaan, jota ei edes ole olemassa - kuvaan unelmasta, jota ei oikeasti ole.
Hän sanoo, että ei sen takia raaski jättää mua, ettei mulle tulisi paha mieli.
selviän kyllä! Sittenkö hän on hyvillä mielin jättämässä? Minä en kestäisi kahta päivää tuollaista, että toinen "traktoriin sopivampi" nainen saisi kyllä olla miehen mukana, mutta minä en:-(! Prkl, anteeksi vain, tuo on liikaa. Sinä odotat kotona toiveikkaasti kahdenkeskistä aikaa ja senkin mies tuhlaa toisen kanssa pellolla:-/. Mietin nyt kahdesti ja kolmesti...ja kerro miehellesi, mitä ajattelet ja tunnet.
Todellakin ollaan juteltu näistä asioista moneen kertaan. Meillä on paljon ollut hyviäkin hetkiä ja kaipaan niitä, en millään haluaisi päästää irti, vaikka järki sanoo niin. Luulin jo löytäväni elämäni rakkauden. Kaikki oli hyvin.
Minkä ikäinen sun miehes on?
Ei se kauaa tuolla tahilla jaksa painaa!
Nimim. kokemusta on!
Ja siis eikö tuo jo kerro aika palio, jos sanoo ettei raaski sen takia jättää kun tulee paha mieli?
Mäkin tulisin hulluksi, jos joku mun kanssa säälistä olisi, että siis "mulle ei tulisi paha mieli" vaikka mä olenkin sellainen "että huudan ja valitan kaiken aikaa". Ja sitten mies on toisen kanssa päivät pitkät, vaikka onkin "vain kaveria", mutta kun "se on niin kiva".
Lue nyt kuule omat kirjoituksesi.
Oikeesti.