Hei kaikki keittiöpsykologikollegat!
Olen ajatellut paljon miestä, jonka kanssa lopetin tapailun keväällä. Tuntui että hänellä ei ollut aikaa nähdä ja itse ehkä aloin ahdistelemaan näkemisen suhteen liikaa. Jälkeen päin ajatellen olisi pitänyt ottaa rennosti ja katsella mitä tuleman pitää. Tuntuu, että melkeinpä kuka tahansa mies olisi vähentänyt yhteydenpitoa sellaisen käytöksen jälkeen. Tämän tapauksen jälkeen olen tapaillut muutamia miehiä, mutta kukaan ei tunnu samalta. No, tietenkin olen itse ollut vähemmän innokas osapuoli ja miehet on aina vaan ottaneet yhteyttä... Miten osaisi toimia samalla tavalla sellaisen ihmisen kanssa, josta oikeasti on kiinnostunut..?
Olen tämän jälkeen ajatellut asioita ja tutkiskellut omia tunteita ja miettinyt aikaisempia elämänkokemuksia. Hylkäämisenpelko ajaa minut helposti siihen tilanteeseen, että on pakko tehdä nopeasti ratkaisu suhteesta, jotta ei joudu jätetyksi. Mies olisi kai voinut katsella pikku hiljaa, mutta minulle ei se riittänyt, koska pelkäsin, että hän löytäisi jonkun uuden tai että juttu ei etene, jos emme näe useammin.
En ikinä puhunut tästä asiasta miehelle, vaikka kai se on niin, että kaikki pelkäävät. Halusin vaan antaa niin reippaan ja tasapainoisen kuvan itsestäni.
Kannattaako tälläisiä asioita lähteä kertomaan kyseiselle miehelle, kun ne painavat mieltä vai pitäisikö pitää ne omana tietonaan ja porskuttaa vaan eteen päin uuden miehen luo?
Olen ajatellut paljon miestä, jonka kanssa lopetin tapailun keväällä. Tuntui että hänellä ei ollut aikaa nähdä ja itse ehkä aloin ahdistelemaan näkemisen suhteen liikaa. Jälkeen päin ajatellen olisi pitänyt ottaa rennosti ja katsella mitä tuleman pitää. Tuntuu, että melkeinpä kuka tahansa mies olisi vähentänyt yhteydenpitoa sellaisen käytöksen jälkeen. Tämän tapauksen jälkeen olen tapaillut muutamia miehiä, mutta kukaan ei tunnu samalta. No, tietenkin olen itse ollut vähemmän innokas osapuoli ja miehet on aina vaan ottaneet yhteyttä... Miten osaisi toimia samalla tavalla sellaisen ihmisen kanssa, josta oikeasti on kiinnostunut..?
Olen tämän jälkeen ajatellut asioita ja tutkiskellut omia tunteita ja miettinyt aikaisempia elämänkokemuksia. Hylkäämisenpelko ajaa minut helposti siihen tilanteeseen, että on pakko tehdä nopeasti ratkaisu suhteesta, jotta ei joudu jätetyksi. Mies olisi kai voinut katsella pikku hiljaa, mutta minulle ei se riittänyt, koska pelkäsin, että hän löytäisi jonkun uuden tai että juttu ei etene, jos emme näe useammin.
En ikinä puhunut tästä asiasta miehelle, vaikka kai se on niin, että kaikki pelkäävät. Halusin vaan antaa niin reippaan ja tasapainoisen kuvan itsestäni.
Kannattaako tälläisiä asioita lähteä kertomaan kyseiselle miehelle, kun ne painavat mieltä vai pitäisikö pitää ne omana tietonaan ja porskuttaa vaan eteen päin uuden miehen luo?
Vastaukset 4
Vanhimmat
häviä vaikka keskustelisitkin tämän miehen kanssa vielä.
kirjoittaisi, jos haluaisit eteenpäin porskuttaa. Tai sitähän olet jo kokeillutkin? Eli puhu miehelle noista ajatuksistasi tai kirjoita jos puhuminen tuntuu vaikealta. Harvoin sitä loppujen lopuksi niitä oikeita tapaa, joten kannattaa yrittää ettei asia jää painamaan.
Tapaaminen on sovittu. Toivotaan, että saan sanottua kaiken mitä haluan.
ja että saisitte asiat kuntoon tai ainakin niin ettei jäisi mikään kaivamaan mieltä. Itselläni on samoja ongelmia, eli pelkään niin jätetyksi tulemista että ahdistun valtavasti pienistäkin "kriisesitä" ja vedän omia johtopäätöksiä asioista, kuten siitä, että miksi ei kuulu mitään vaikka teidän hyvin miehen olevan töissä ja tekee sellaita hommaa ettei puhelimessa voi puhua. Tälläistä ei ole aikaisemmin sattunut ja nyt ollaan pari päivää oltu näkemättä, eikä mies ole vieläkään ottanut yhteyttä, itse olen pari krtaa soittanut pikaisesti, mutta jotenkin vaisu olo jäänyt puheluistakin. Toivon sydämestäni että tämä on TAAS minun mielikuvitukseni tuotetta. Mutta kuten sanoin, tunnistin itseni tuosta kirjoituksestasi. Voimia!