Olen ihan loppuun kaluttu luu. Sanotaan, että minulla on koko elämä edessä. Minulla on kuitenkin sairaus. Sairastan pakko-oireista häiriötä. Kukaan tervejärkinen nainen ei halua perustaa perhettä kanssani. Eikä sitä ole eikä tule. Ymmärrän sen täysin ja hyväksyn sen. Se on vain asia mitä minun pitää työstää ja elää sen kanssa. Tiedän jo nyt että en ikinä kuntoudu. Olen toivoton tapaus. Voin laskea elinaikani viikoissa, vähän reippaat 3000 viikkoa. Jos haluaisin perustaa perheen olisi minun kuntouduttava viimeistään 1000 viikon kuluttua. Liian suuri urakka, siksi psykiatrini onkin jo viskannut tapaukseni toivottomien tapausten joukkoon. Elämäniloa pitää siis löytää jostain muualta. Olen kipeyksissäni kirjoittanut kirjan. Onhan se saavutus sekin. Ainoat juhlat joissa olen pääosassa ovat hautajaiseni ja sekin voi tulla ennen aikojaan kiitos minun riskialttiin elämäntyylini. Eipä se minua haittaa.
Nuoret naiset ovat innokkaita parittelemaan. Minusta ei ole siihen koska jaksan harrastaa seksiä ehkä kerran viikossa. Olen siis huono rakastajakin. En kelpaa edes panopuuksi.
Voin kai nyt luopua toivosta. Tavallaan se on rauhoittavaa ja suuri helpotus, ja se on vain asia minkä kanssa minun on opittavana elämään, toisilla fyysinen vamma ja toisilla lapsuuden trauma. Voin vajota hulluuteen ja fanatismiini eroon yhteiskunnan paineista ja odotuksista. Eipä minusta kukaan piittaa joten voin olla hyvin mielin omissa oloissani. Pitää osata täyttää tyhjiö mikä koituu läheisyyden ja rakkauden puutteesta.
Nuoret naiset ovat innokkaita parittelemaan. Minusta ei ole siihen koska jaksan harrastaa seksiä ehkä kerran viikossa. Olen siis huono rakastajakin. En kelpaa edes panopuuksi.
Voin kai nyt luopua toivosta. Tavallaan se on rauhoittavaa ja suuri helpotus, ja se on vain asia minkä kanssa minun on opittavana elämään, toisilla fyysinen vamma ja toisilla lapsuuden trauma. Voin vajota hulluuteen ja fanatismiini eroon yhteiskunnan paineista ja odotuksista. Eipä minusta kukaan piittaa joten voin olla hyvin mielin omissa oloissani. Pitää osata täyttää tyhjiö mikä koituu läheisyyden ja rakkauden puutteesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnittelut kirjan johdosta. Ei niitä ihan joka poika kirjoittele. Taitaa sillä kallonkutistajallasikin olla jotain vikaa korviensa välissä, kun ei sinussa mitään nähnyt.
Taidat hieman rypeä itsesäälissäkin? Tänne kirjoittelee omasta mielestään ihan onnettomat tyypit, jotka kuitenkin kirjoittavat hyvin, eivätkä minun näkemyksen mukaan mitenkään äärimmäisen hulluja ole.
Miten pakko-oireinen häiriö vaikuttaa elämässäsi? Olet kuitenkin pystynyt pitkäjänteiseen kirjoitusprosessiin. Vai oliko sekin joku pakkomielle?
Olisiko tuolle sinun sauraudellesi jotain vertaistukiryhmiä, keskusteluryhmiä tms. ja jos voisit sitä kautta vaikka tutustua samanlaisessa tilanteessa oleviin nuoriin. Jos vaikka sieltä kautta löytyisi tyttöystäväkin.
Aika jees sairaus joka lupaa elinaikaa liki 60 vuodeksi kakskymppiselle kaverille... Elänköhän itsekään niin vanhaksi?? Surkea provo.