No niin. En oikeastaan edes tiedä, minne tämä pitäisi laittaa, joten laitan tämän tänne...
Haluan purkaa sydäntäni asiasta, joka todella alkaa vaivaamaan minua. Ja tämä asia on niinkin mielikuvituksellinen kuin ensimmäinen oikea työpaikka. Työ on sijoittunut kyllä koulun käyntini takia näin kesälle, mutta ei oikeastaan ole niinkään kesätyö.
Eli siis. Pelkään aivan kauheasti että olen tehnyt töissä jonkun oikean kardinaalivirheen ja mitä tästä saattaisi seurata. Toimin työssäni aina tilanteiden vaatimalla tavalla enkä ole omasta mielestäni tehnyt mitään mistä voisi huomauttaa. Kuitenkin tästä huolimatta kauheat itsesyytökset valtaavat joidenkin työpäivien (ei nyt sentään koko ajan :D) jälkeen mieleni, ja alan aivan etsimällä etsiä virheitä ja vetää omia johtopäätöksiäni asioista (joissa olen siis toiminut niin kuin itse olen parhaaksi nähnyt).
Kaikista pahinta tässä on se, että tiedän ettei jossittelu auta mitään ja mikään murehtiminen ei kannata näin etukäteen. Yritän rauhoittaa itseäni juuri näillä perusteilla, että:
a) mitään en ole ainakaan tahallani tehnyt,
b) virheitä sattuu,
c) toimin aina tilanteen mukaan ja kuten oikeaksi näen...
Ja sitten alkaakin se kauhea 'entä jos, entä jos...' mikä ei yhtään auta asiaa. Ja tiedän että jos minä jonkun virheen tekisin niin minä myöskin siitä saisin ensimmäisenä kuulla, että ei ainakaan missään pimennossa tarvitsisi sen suhteen olla, että mitä minä olen tehnyt.
Olen puhunut tästä esim. siskolleni, joka onkin sanonut että on epätodennäköistä, että minä jonkin virheen tekisin, koska pelkään näin kovasti niiden tekemistä että olen pakostakin tunnollinen :D. Tätini myös totesi, että virheitä tapahtuu ja minun kohdallani myös ratkaisee aika paljon se, että olen vielä ns. noviisi eikä minulla ole vielä alalta kovinkaan paljoa työkokemusta.
Olisi kiva kuulla että olenko ihan ainoa tällä lailla vinksahtanut tai että olisiko kellään mitään vinkkejä kuinka tästä palkotilastani eroon pääsisin... Vai kuuluko tämä yksinkertaisesti vain kasvamiseen? No se on ainakin sanottava, että tämän viestin kirjoittaminen auttoi ainakin jonkin verran luomaan uutta näkökulmaa asioihin.
Mutta se on ainakin varmaa, etten koskaan halua työskennellä tällä alalla sitten 'isompana' ;DD
Haluan purkaa sydäntäni asiasta, joka todella alkaa vaivaamaan minua. Ja tämä asia on niinkin mielikuvituksellinen kuin ensimmäinen oikea työpaikka. Työ on sijoittunut kyllä koulun käyntini takia näin kesälle, mutta ei oikeastaan ole niinkään kesätyö.
Eli siis. Pelkään aivan kauheasti että olen tehnyt töissä jonkun oikean kardinaalivirheen ja mitä tästä saattaisi seurata. Toimin työssäni aina tilanteiden vaatimalla tavalla enkä ole omasta mielestäni tehnyt mitään mistä voisi huomauttaa. Kuitenkin tästä huolimatta kauheat itsesyytökset valtaavat joidenkin työpäivien (ei nyt sentään koko ajan :D) jälkeen mieleni, ja alan aivan etsimällä etsiä virheitä ja vetää omia johtopäätöksiäni asioista (joissa olen siis toiminut niin kuin itse olen parhaaksi nähnyt).
Kaikista pahinta tässä on se, että tiedän ettei jossittelu auta mitään ja mikään murehtiminen ei kannata näin etukäteen. Yritän rauhoittaa itseäni juuri näillä perusteilla, että:
a) mitään en ole ainakaan tahallani tehnyt,
b) virheitä sattuu,
c) toimin aina tilanteen mukaan ja kuten oikeaksi näen...
Ja sitten alkaakin se kauhea 'entä jos, entä jos...' mikä ei yhtään auta asiaa. Ja tiedän että jos minä jonkun virheen tekisin niin minä myöskin siitä saisin ensimmäisenä kuulla, että ei ainakaan missään pimennossa tarvitsisi sen suhteen olla, että mitä minä olen tehnyt.
Olen puhunut tästä esim. siskolleni, joka onkin sanonut että on epätodennäköistä, että minä jonkin virheen tekisin, koska pelkään näin kovasti niiden tekemistä että olen pakostakin tunnollinen :D. Tätini myös totesi, että virheitä tapahtuu ja minun kohdallani myös ratkaisee aika paljon se, että olen vielä ns. noviisi eikä minulla ole vielä alalta kovinkaan paljoa työkokemusta.
Olisi kiva kuulla että olenko ihan ainoa tällä lailla vinksahtanut tai että olisiko kellään mitään vinkkejä kuinka tästä palkotilastani eroon pääsisin... Vai kuuluko tämä yksinkertaisesti vain kasvamiseen? No se on ainakin sanottava, että tämän viestin kirjoittaminen auttoi ainakin jonkin verran luomaan uutta näkökulmaa asioihin.
Mutta se on ainakin varmaa, etten koskaan halua työskennellä tällä alalla sitten 'isompana' ;DD
Vastaukset 2
Vanhimmat
Veikkaanpa että muutaman vuoden päästä, kun olet saanut enemmän kokemusta niin työstä kuin elämästä yleensä, naurat aloitusviestillesi.
No se on varmaan ihan normaalia..
Koska koen toisinaan aivan samoin. Vaikka tiedän että työni olen tehnyt poikkeuksetta kiitettävästä. Tästä minut on työpaikalla jopa palkittu.
Mutta välillä vaan ihan syyttä tulee hetkiä kun masentuu ja ei oikeen tiedä että onko kaikki työasiat mennyt hyvin.
Järjellä ajatellen kaikki on kuten pitää mutta silti painaa ja ahdistaa.
Voi johtua vaan pitkistä työpäivistä ja siitä että tekemistä pitää vielä jonkunverran miettiä ja pohtia, eikä onnistu ihan rutiinilla.
Kuvittelisin että muutaman täyspitkän työvuoden päästä viimestään oppii luottamaan omaan tekemiseensä myös tunteella, eikä vain järjellä.
Jaksamista! ;)