Täällä on viime aikoina näkynyt keskusteluita joissa nuoret, itseään atm:iksi kutsuvat miehet vastustavat jyrkin sanakääntein sitä, että muuttaisivat itseään mihinkään suuntaan mitenkään naisonnen parantamiseksi.
Haluan kertoa tänne oman tarinani, jos tämä vaikka sattuisi rohkaisemaan jotain nuorta miestä miettimään omaa elämäänsä ja sitä miten sitä voisi muuttaa.
Luonteeltani olen aina ollut hieman ujo ja siksi ei naisten lähestyminen ole ollut koskaan erityisen helppoa.
Lukiossa olin varmaankin semmoinen atm, sillä en saanut aikaiseksi mitään naiskokemuksia ja päädyin kaveripojaksi jolle sanottiin klassisia sutkauksia tyyliin "Teet vielä jonkun onnelliseksi". Katselin kateellisina luokkakavereitani jotka tuntuivat seikkailevan naisten kanssa joka viikonloppu ympäri päissään.
Itse en tuolloin juonut ollenkaan, enkä olisi mukaan rientoihin päässytkään sillä asuin eri paikkakunnalla kuin suurin osa lukiokavereistani.
Lukion loppupuolella, auton hankinnan jälkeen, sosiaalinen elämä piristyi hieman sillä pääsin kulkemaan oman mielen mukaan viikonloppuisin ja myös ensimmäiset baarikokemukset tuli koettua. Tuolloinkaan vielä naiset eivät nähneet minua seksuaalisena olentona, sillä pukeuduin varsin arkisesti ja mitäänsanomattomasti. Mustat farkut ja t-paita josta oli kulunut painatukset puoliksi pois, oli varmaankin aika tavallinen asuste ylläni. Semmoista "amis-tyyliä", jos näin voidaan sanoa. Itse en osannut tuolloin juurikaan pukeutumista arvostaa, sillä mm. oma isä piti geelin käyttöä hiuksiin humpuukina ja siitä joskus naljaili.
Ja sitten itse asiaan.
Armeijan jälkeen meno jatkui suunnilleen samana, mutta aloin kiinnittämään huomiota siihen, mitä eroa on minussa ja miehissä jotka ovat naisten mieleen. Suurin ero oli pukeutuminen ja sitä aloin pikkuhiljaa parantamaan. Ostin farkut jotka eivät olleet mustat ja muutenkin kiinnitin huomiota siihen, mitä päälleni laitoin. Lisäksi ostin muutakin tuoksua kuin Axea.
Ensimmäisenä muutoksen huomasivat kaverinaiset ja tämä antoi viitteitä siitä, että oikeaan suuntaa ollaan menossa. Naisonnikin alkoi vihdoin hymyilemään ja pääsin poikuudesta eroon ollessani 19. Helppoa se ei ollut ja kirjaimellisesti tärisin pelosta ja jännityksestä kun näytti ilmeiseltä että pääsen naisen kanssa tositoimiin. Nainen onneksi tunsi minut vuosien takaa ja ymmärsi taustani, mikä oli minun kannalta huojentava seikka.
Tärkein asia yllä mainitussa naisonnen muuttumisessa oli siis se, että tiedostin sen että minussa itsessäni oli jotain parannettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että minussa olisi aikaisemmin ollut jotain vikaa, vaan sitä että pakkaus ei ollut tarpeeksi houkutteleva myydäkseen itse tuotetta.
Tämän muutoksen tekeminen ei vaadi todellakaan kalliita merkkivaatteita, vaan viimeksi ostin fiksun näköisiä t-paitoja Halpahallista nipun enkä enkä muutenkaan käy vaateostoksilla kuin pari kertaa vuodessa. Tärkeintä siis ei ole hinta, vaan se että etsii vaatteet, jotka sopivat itselle ja tyyliin.
Nykyään naisonni ei ole läheskään samaa tasoa kuin kaikkein kovimmilla pelureilla, mutta kun vertaan itseäni lukioaikoihin, olen varsin tyytyväinen kehitykseen.
Kehittäkää siis hyvät miehet itseänne ja jos jotain huomaatte olevan vialla, korjatkaa asia. Ei muiden vuoksi ulkonäöstään huolehtiminen tarkoita sielunsa myymistä saatanalle tai vastaavalle taholle. Tuloksia ei tule heti, mutta ajan kanssa itsetunto kyllä kohoaa ja sen huomaavat naisetkin. Itse olen nykyäänkin varsin ujo, mutta siitä huolimatta onnistun silloin tällöin löytämään yöseuraa.
Tulipa pitkä sepustus, mutta toivottavasti jaksatte lukea tämän läpi.
Haluan kertoa tänne oman tarinani, jos tämä vaikka sattuisi rohkaisemaan jotain nuorta miestä miettimään omaa elämäänsä ja sitä miten sitä voisi muuttaa.
Luonteeltani olen aina ollut hieman ujo ja siksi ei naisten lähestyminen ole ollut koskaan erityisen helppoa.
Lukiossa olin varmaankin semmoinen atm, sillä en saanut aikaiseksi mitään naiskokemuksia ja päädyin kaveripojaksi jolle sanottiin klassisia sutkauksia tyyliin "Teet vielä jonkun onnelliseksi". Katselin kateellisina luokkakavereitani jotka tuntuivat seikkailevan naisten kanssa joka viikonloppu ympäri päissään.
Itse en tuolloin juonut ollenkaan, enkä olisi mukaan rientoihin päässytkään sillä asuin eri paikkakunnalla kuin suurin osa lukiokavereistani.
Lukion loppupuolella, auton hankinnan jälkeen, sosiaalinen elämä piristyi hieman sillä pääsin kulkemaan oman mielen mukaan viikonloppuisin ja myös ensimmäiset baarikokemukset tuli koettua. Tuolloinkaan vielä naiset eivät nähneet minua seksuaalisena olentona, sillä pukeuduin varsin arkisesti ja mitäänsanomattomasti. Mustat farkut ja t-paita josta oli kulunut painatukset puoliksi pois, oli varmaankin aika tavallinen asuste ylläni. Semmoista "amis-tyyliä", jos näin voidaan sanoa. Itse en osannut tuolloin juurikaan pukeutumista arvostaa, sillä mm. oma isä piti geelin käyttöä hiuksiin humpuukina ja siitä joskus naljaili.
Ja sitten itse asiaan.
Armeijan jälkeen meno jatkui suunnilleen samana, mutta aloin kiinnittämään huomiota siihen, mitä eroa on minussa ja miehissä jotka ovat naisten mieleen. Suurin ero oli pukeutuminen ja sitä aloin pikkuhiljaa parantamaan. Ostin farkut jotka eivät olleet mustat ja muutenkin kiinnitin huomiota siihen, mitä päälleni laitoin. Lisäksi ostin muutakin tuoksua kuin Axea.
Ensimmäisenä muutoksen huomasivat kaverinaiset ja tämä antoi viitteitä siitä, että oikeaan suuntaa ollaan menossa. Naisonnikin alkoi vihdoin hymyilemään ja pääsin poikuudesta eroon ollessani 19. Helppoa se ei ollut ja kirjaimellisesti tärisin pelosta ja jännityksestä kun näytti ilmeiseltä että pääsen naisen kanssa tositoimiin. Nainen onneksi tunsi minut vuosien takaa ja ymmärsi taustani, mikä oli minun kannalta huojentava seikka.
Tärkein asia yllä mainitussa naisonnen muuttumisessa oli siis se, että tiedostin sen että minussa itsessäni oli jotain parannettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että minussa olisi aikaisemmin ollut jotain vikaa, vaan sitä että pakkaus ei ollut tarpeeksi houkutteleva myydäkseen itse tuotetta.
Tämän muutoksen tekeminen ei vaadi todellakaan kalliita merkkivaatteita, vaan viimeksi ostin fiksun näköisiä t-paitoja Halpahallista nipun enkä enkä muutenkaan käy vaateostoksilla kuin pari kertaa vuodessa. Tärkeintä siis ei ole hinta, vaan se että etsii vaatteet, jotka sopivat itselle ja tyyliin.
Nykyään naisonni ei ole läheskään samaa tasoa kuin kaikkein kovimmilla pelureilla, mutta kun vertaan itseäni lukioaikoihin, olen varsin tyytyväinen kehitykseen.
Kehittäkää siis hyvät miehet itseänne ja jos jotain huomaatte olevan vialla, korjatkaa asia. Ei muiden vuoksi ulkonäöstään huolehtiminen tarkoita sielunsa myymistä saatanalle tai vastaavalle taholle. Tuloksia ei tule heti, mutta ajan kanssa itsetunto kyllä kohoaa ja sen huomaavat naisetkin. Itse olen nykyäänkin varsin ujo, mutta siitä huolimatta onnistun silloin tällöin löytämään yöseuraa.
Tulipa pitkä sepustus, mutta toivottavasti jaksatte lukea tämän läpi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kukaan ei tule kotoa hakemaan - itse on oltava aktiivinen.
Loistavaa Tekstiä, jaksoin helposti lukea loppuun.
En kyllä näkisi että sinulla on alun perin mitään ongelmaa ollutkaan. Suurin osahan on teini-iässä vielä täysiä tumpeloita sosiaalisten suhteiden ja seurustelun suhteen. Monet niistäkin, jotka jauhavat omasta sosiaalisuudestaan ovat monesti täysin lukossa kun joutuvat "comfort zonen" ulkopuolelle.
Mutta se, onko ~30v tyyppi ollut ikänsä yksin vai ei, tuskin on enää kysymys siitä onko päällä mustat farkut ja risainen paita vai uusi Halpahallin paita (joka on kyllä 90% amistyyliä, et kai heidän mainostamaa leijonapaitaa ostanut ;) ja siniset farkut.
Enpä tullut ajatelleeksikaan että sieltä löytyisi niitä leijonapaitojakin. Valitsin niistä 10%:sta mitä jäljellä oli...
Huom. en siis kaikkia vaatteitani Halpahallista sentään ostele ja niissä sinisissäkin farkuissa on jos jonkinlaista muunnosta ja mallia tarjolla...
Tuosta sosiaalisuudesta nyt voisin vielä sanoa että kyllä minä ns. myöhään omasta mielestäni mukaan peliin pääsin, sillä ns. "herääminen" tuli vasta armeijan jälkeen vaikka kovasti naisten perään haikailin (turhaan tosin) jo lukiossa.
Kyllähän se aluksi tuntui hieman kiusalliselta lähteä siltä comfort zonelta pois ja vaihtaa tyyliä. Alkuun mietti väkisellä vähintäänkin alitajuntaisesti, mitä muut ovat mieltä kohtuu nopeasta muuttumisesta kulahtaneesta perusjantterista "muotitietoiseksi"...
Laitoin muotitietoisen lainausmerkkeihin, sillä en nyt orjallisesti mitään lehtiä seuraa, vaan valitsen uusista virtauksista itselleni pieniä paloja sieltä täältä, jos ne tuntuvat sopivilta.
Unohdit tekstistäsi tärkeimmän asian. Eli pitää opetella juomaan viinaa ja käydä säännöllisesti baareissa ryypäämässä.
"Lukion loppupuolella, auton hankinnan jälkeen, sosiaalinen elämä piristyi hieman sillä pääsin kulkemaan oman mielen mukaan viikonloppuisin ja myös ensimmäiset baarikokemukset tuli koettua."
Tuossahan sekin tuli... Ekan kerran ryyppäsin vasta käytännössä täysi-ikäisenä.