Ajattelin kertoa tännä oman pienen tarinani vaikka emme varmaan tavanneetkaan täällä.
Erottuani edellisestä miehestä laitoin nettiin seuranhaku palstoille ilmoituksia,että olisi vakavempi suhde hakusessa ja tulihan noita vastauksia.
Eräs vaalea mies jäi kuitenkin roikkumaan vaikka ilmoitin ettei kiinnosta kuin ehkä kaverina jos sinäkään.En kuitenkaan päässyt hänestä puolen vuoden aikana eroon ja enemmän kuin kerran nukuttiin saman peiton alla.
Tammikuusta alettiin sitten seurustella ja olin niin onnellinen ja rakastunut.
Kunnes mies sanoi ettei hänellä ole aina aikaa vastata viesteihin ja töissä menee sen verran pitkiä päiviä ettei nähty kuin pari kertaa viikossa jos sitäkään.Sitten hänelle tuli talo remontti ja näytti aina välillä mitä on saanut aikaan kunnes en enää saanut käydä hänen luonaan.Syy: remontti oli siinä pisteessä että kämppä niin kamalassa kunnossa ettei sinne voinut ketään pyytää.
Sitten ei enää ollut aikaa nähdä.Pari kuukautta siinä meni kun hänellä ei ollut aikaa ja minä hullu uskoin kaiken.
Juhannuksena sitten tavallaan minut jätti ja vonkasi vielä kauan takaisin.
Nyt sitten kaverin avustuksella selvisi että mies on kihloissa ja asuu naisen kanssa yhdessä.
Ajattelin tänään piipahtaa käymään ja kertoa kyseiselle naiselle kaiken,koska en halua että mies pääsee noin helpolla.Särkihän hän sydämeni tuhanteen palaan.Hän oli ensimmäinen kenen kanssa olisin halunnut asua yhdessä ja perustaa perhettä.
Ihan varoitukseksi muille ei kannata häneen ainakaan tutustua.Sen verran voin sanoa että Turun suunnalta.Olo on lievästi sanottuna kurja.
Pelottaa kohdata se toinen nainen kun ei tiedä uskooko se mitä kerron.
Erottuani edellisestä miehestä laitoin nettiin seuranhaku palstoille ilmoituksia,että olisi vakavempi suhde hakusessa ja tulihan noita vastauksia.
Eräs vaalea mies jäi kuitenkin roikkumaan vaikka ilmoitin ettei kiinnosta kuin ehkä kaverina jos sinäkään.En kuitenkaan päässyt hänestä puolen vuoden aikana eroon ja enemmän kuin kerran nukuttiin saman peiton alla.
Tammikuusta alettiin sitten seurustella ja olin niin onnellinen ja rakastunut.
Kunnes mies sanoi ettei hänellä ole aina aikaa vastata viesteihin ja töissä menee sen verran pitkiä päiviä ettei nähty kuin pari kertaa viikossa jos sitäkään.Sitten hänelle tuli talo remontti ja näytti aina välillä mitä on saanut aikaan kunnes en enää saanut käydä hänen luonaan.Syy: remontti oli siinä pisteessä että kämppä niin kamalassa kunnossa ettei sinne voinut ketään pyytää.
Sitten ei enää ollut aikaa nähdä.Pari kuukautta siinä meni kun hänellä ei ollut aikaa ja minä hullu uskoin kaiken.
Juhannuksena sitten tavallaan minut jätti ja vonkasi vielä kauan takaisin.
Nyt sitten kaverin avustuksella selvisi että mies on kihloissa ja asuu naisen kanssa yhdessä.
Ajattelin tänään piipahtaa käymään ja kertoa kyseiselle naiselle kaiken,koska en halua että mies pääsee noin helpolla.Särkihän hän sydämeni tuhanteen palaan.Hän oli ensimmäinen kenen kanssa olisin halunnut asua yhdessä ja perustaa perhettä.
Ihan varoitukseksi muille ei kannata häneen ainakaan tutustua.Sen verran voin sanoa että Turun suunnalta.Olo on lievästi sanottuna kurja.
Pelottaa kohdata se toinen nainen kun ei tiedä uskooko se mitä kerron.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pysytellä loppuelämäni yksin, kun naiset on järjestäen niin yksinkertaisia.
Olet joutunut kurjaan tilanteeseen koska mies vedätti sinua antamalla ymmärtää olevansa vapaa. Tuskin olisit häntä tapaillut jos olisit totuuden tietänyt?
Ymmärrän että sinuun sattuu etkä halua että mies pääsee tästä kuin koira veräjästä. Kihlatulle kertomisessa (ja sitä kautta kostamisessa) on kuitenkin muutama ongelma...
Ensinnäkin, kihlattuun tieto tulee sattumaan vielä paljon enemmän kuin sinuun, onhan heillä mahdollisesti vuosia kestänyt parisuhde takanaan, teidän hetken tapailuun verrattuna. Mieheenkin asia voi sattua, mutta eritavalla, eihän hän ole suhteessa muutenkaan samalla panostuksella ollut. Joten kostosi osuukin tähän kihlattuun, eikä mieheen. Miestä toki harmittaa että joutuu luopumaan kihlatustaan (jos joutuu)...Mutta et kai halua syytöntä kihlattua satuttaa vai siksi että sinuun sattuu, miten se sinua helpottaisi?
Toisekseen mies aivan varmasti suuttuu sinulle, haukkuu sinut kihlatulleen, mustamaalaa sinut hulluksi ahdistelijaksi jne...kihlatullakin voi olla torjunta päällä ja kova halu uskoa että asia ei ole niinkuin sinä sanot. Voi olla että lopputulos on se, että molemmat haukkuvat sinut lyttyyn ja jatkavat sitten yhteiseloaan...Oletko sitten onnellisempi?
Tarkoitukseni ei ole väheksyä sinun kokemaa vääryyttä, mies oli itsekäs ja välinpitämätön toisten tunteista. Vedättäjä. Olisit sinällään kyllä oikeutettu kostoon, mutta kannattaa miettiä että kosto on sellainen ettei sillä satuta muita kuin sen pääkohdetta ja ettei siitä aiheudu itselleen lisäongelmia. Kerrottuasi asian kihlatulle et voi tietää, miten homma siitä etenee. Mutta kohtalaisen varmaa on, että ei useinkaan niin kuin on etukäteen kuvitellut...
Totuus on, että sanansaattaja ennen ammuttiin huonoista uutisista.
Se on totta, että kihlatulla voi olla torjunta päällä ja hän haluaa uskoa vain miestä. Siis nyt. Kun sitten aikaa kuluu ja mahdollisesti tulee ilmi jotakin muutakin, niin hän tajuaa, että sinä olitkin oikeassa.
Onhan se kumppanin varottelu siinä mielessä oikeaa, että mies voi jatkaa leikkejään edelleenkin. Sitten jos ovat hankkineet lapsia ja tulee ilmi toisia suhteita, niin viattomat lapset joutuvat kärsimään.
Nyt asiat voisivat vielä korjaantua. Tämä on vaikea paikka, teet niin tai näin, mikä on parasta.
Miehen voisit ainakin haukkua ja hieman pelotella kertomisella. antaa kärvistellä, kun pelkää sinun kertovan.