Onko kellään ollut miehen lähisukulaista vauvanhoitoapuna synnytyksen jälkeen? Miten kaikki sujui? Pohdimme tässä vaihtoehtoja...
Odotamme afrikkalaisen mieheni kanssa neljättä lastamme syntyväksi piakkoin. Miehelläni on töissä sellainen tilanne tällä hetkellä, ettei hän voi juurikaan pitää minkäänlaista isyyslomaa. Äitini ei myöskään voi avuksi tulla, koska on töissä ulkomailla ja vasta aloittanut uudessa työpaikassa. Ystävilläni ja siskoillani on omat perheet hoidettavinaan. Tarvitsen välttämättä jonkun kotiavuksi ensimmäisten viikkojen ajaksi, enkä halua pyytää apua kunnalta.
Olemme harkinneet kutsuvamme mieheni keski-ikäisen siskon Suomeen joksikin aikaa. Hänen lapsensa ovat jo aikuisia ja hän on jo mummoksikin ehtinyt, joten kokemusta kyllä löytyy ja perhe kotona pärjää ilman häntäkin jonkin aikaa. Hän tulee, jos pyydämme. Uskoisin, ettei hänen kutsumisensakaan tuota suurempia ongelmia, koska hän ei ole sitä "riskiryhmää", joka yleensä yrittää maahantulosäädöksiä kiertää. Ei siis todellakaan ole maan alle katoamassa. Miehen muutakin lähisukua on käynyt meillä kylässä ja kiltisti ovat aina kotiinsa palanneet :-)
Mutta, mutta...Kuinka minä kestän vieraan ihmisen huushollaamista omassa kodissani? Meneekö siihen hermot alta aikayksikön, kun on toinen nainen minun keittiössäni? Mitäs kun meillä on varmasti hyvin erilaiset käsitykset niin kodin- kuin lastenhoidostakin? Miten niistä tilanteista selviää? Kyseessä on kuitenkin minua huomattavasti vanhempi ihminen, joten en haluaisi tukkanuottasille ryhtyä...
Olen aika voimakastahtoinen ja ajatusmaailmaltani hyvin länsimainen ja haluan, että asiat tehdään kodissani juuri tietyllä tavalla (niinkuin MINÄ sanon ;) ). Ja juuri synnyttäneenä ja vastasyntyneen valvottamana tuskin jaksan olla kovin diplomaattinen. Onko tämä ihan mahdoton yhtälö? Pelkään, että toinen tulee hyvää hyvyyttään minua auttamaan ja minä sitten vedän herneet nenään joka asiasta :-/
Toivoisin vastauksia niiltä, joilla on asiasta oikeasti kokemusta.
Odotamme afrikkalaisen mieheni kanssa neljättä lastamme syntyväksi piakkoin. Miehelläni on töissä sellainen tilanne tällä hetkellä, ettei hän voi juurikaan pitää minkäänlaista isyyslomaa. Äitini ei myöskään voi avuksi tulla, koska on töissä ulkomailla ja vasta aloittanut uudessa työpaikassa. Ystävilläni ja siskoillani on omat perheet hoidettavinaan. Tarvitsen välttämättä jonkun kotiavuksi ensimmäisten viikkojen ajaksi, enkä halua pyytää apua kunnalta.
Olemme harkinneet kutsuvamme mieheni keski-ikäisen siskon Suomeen joksikin aikaa. Hänen lapsensa ovat jo aikuisia ja hän on jo mummoksikin ehtinyt, joten kokemusta kyllä löytyy ja perhe kotona pärjää ilman häntäkin jonkin aikaa. Hän tulee, jos pyydämme. Uskoisin, ettei hänen kutsumisensakaan tuota suurempia ongelmia, koska hän ei ole sitä "riskiryhmää", joka yleensä yrittää maahantulosäädöksiä kiertää. Ei siis todellakaan ole maan alle katoamassa. Miehen muutakin lähisukua on käynyt meillä kylässä ja kiltisti ovat aina kotiinsa palanneet :-)
Mutta, mutta...Kuinka minä kestän vieraan ihmisen huushollaamista omassa kodissani? Meneekö siihen hermot alta aikayksikön, kun on toinen nainen minun keittiössäni? Mitäs kun meillä on varmasti hyvin erilaiset käsitykset niin kodin- kuin lastenhoidostakin? Miten niistä tilanteista selviää? Kyseessä on kuitenkin minua huomattavasti vanhempi ihminen, joten en haluaisi tukkanuottasille ryhtyä...
Olen aika voimakastahtoinen ja ajatusmaailmaltani hyvin länsimainen ja haluan, että asiat tehdään kodissani juuri tietyllä tavalla (niinkuin MINÄ sanon ;) ). Ja juuri synnyttäneenä ja vastasyntyneen valvottamana tuskin jaksan olla kovin diplomaattinen. Onko tämä ihan mahdoton yhtälö? Pelkään, että toinen tulee hyvää hyvyyttään minua auttamaan ja minä sitten vedän herneet nenään joka asiasta :-/
Toivoisin vastauksia niiltä, joilla on asiasta oikeasti kokemusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, ei ihan henk. kohtaista kokemusta, mutta tuttavaperheeseen saapui muutama vuosi sitten lastenhoitajaksi miehen sisko kotimaasta.
Kaikki meni ihan hyvin ja lapset tuli hoidettua, hyvät sapuskat olivat vamiina kun naispuolinen tuttavamme tuli töistä ja muksut oppivat isänsä kieltä mukavasti. Kaikki oli näennäisesti kohdallaan kunnes eräänä päivänä karmea totuus paljastui: kyseinen hoitaja ei ollutkaan miehen sisar, vaan naisystävä aiemmilta ajoilta ja suhde jatkui hänen saavuttuaan suomeen! Heillä sattui jopa olemaan 2 yhteistä lasta jotka olivat jääneet kotimaahan sukulaisten luo odottamaan tänne pääsyä. Erohan siinä tuli ja nyttemmin tämä mies asuukin tämän ykkösvaimon ja heidän lastensa kanssa. Suomalainen vaimo jäi 3 lapsen yksinhuoltajaksi lainoineen päivineen :(
Tällaistakin sattuu, vaikka kuinka uskomattomalta kuulostaiskin.
Kannattaa olla skarppina ja tsekata hoitaja perinpohjaisesti ennen kuin hänet pyytää kotiinsa...
Eipä ole tuollaisesta pelkoa tässä tapauksessa. Mies ei ole 20 vuoteen edes käynyt kotimaassaan, josta lähtiessään oli pelkkä kakara.
Ilmoita lehdessä tai soita työvoimatoimistoon niin voit valita mieleisesi hoitajan ja voit sopia työajoista tehtävistä ihan oman mielesi mukaan.
Palkka vielä verotuksessa vähennyskelpoinen joten ei ole edes kallista :).
Eurooppalainen Au pair on huomattavasti parempi vaihtoehto. Ei ainakaan tule sukulaisten kanssa riitoja.
..minulla sen verraqn, että meidän perheessämme oli isäpuoleni sisarentytär (noin 30v) "au pairina" vuoden verran. Eli perheessämme oli kolme hoidettavaa lasta, itse olin jo melkein aikuinen enkä peräänkatsojaa tarvinnut. Äitini ja hänen miehensä kävivät säännöllisesti töissä ja tämän takia hoitaja kotona, jota tarvittaisi lasten koulun/päiväkodin jälkeen. Sekä välillä aamuisin laittamaan lapset näihin. Äitini ja tämä hoitaja keskustelivat aluksi tietenkin talon säännöistä ja siitä miten meillä toimitaan. Minkäänlaisia konflikteja en tälä ajalla huomannut, ja kaikki meni ainakin meillä hyvin.
Ero tähän sinun tilanteeseesi on tientekin se, että olet koko ajan kotona, eikä meillä silloin ollut vastasyntyneitä lapsia. Lapset olivat 2 x 6v ja 2v.