Kaipaisin miesten neuvoja ja ajatuksia tilanteeseeni. Avomiehelleni on tarjottu hyvää työpaikkaa, mutta jos hän ottaa sen, hän joutuu asumaan viikot toisella paikkakunnalla. Hänen koko elämänsä on täällä asuinpaikkakunnallamme ja hän ei ole vielä varma ottaako paikan. Minä haluan hänen tekevän itse päätöksen, joten yritän olla ottamatta kantaa, en ole kertonut siis sitäkään, että jos hän ottaa paikan, niin minä jätän hänet. En tiedä pitäisikö kertoa vai ei? Toisaalta hänellä olisi oikeus tietää, mutta toisaalta pelkään, että hän jättää työpaikan ottamatta ja sitten siitä muodostuu hänen päässään unelmien työpaikka, jonka saamisen minä estin ja se tuhoaa suhteemme. Mitä mieltä miehet ovat, kerronko vai en? Ja jos kerron, niin missä vaiheessa?
Kerronko vai en?
Elina-80
581319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Sä haluat että miehes tekee itse päätöksensä. Kuitenkin miehen pitää tehdä sellanen päätös johon sä olet tyytyväinen.
Eli teidän suhde jatkuu onnellisena ja hyvänä jos mies ei ota työpaikkaa vastaan. Ja jos mies päättää ottaa työpaikan vastaan, niin teidän suhde ei ollutkaan niin onnellinen ja hyvä että sitä kannattaisi jatkaa välimatkasta huolimatta.
meidän suhde on nyt onnellinen, kun olemme yhdessä. Jos se muuttuu etäsuhteeksi, se ei enää tulevaisuudessa ole onnellinen, enkä jää onnettomaan suhteeseen.
kokeillu tämän samaisen miehen kanssa etäsuhdetta? Vai mistä tiedät että suhde ei olisi onnellinen?
Mutta omapahan on elämäsi.
jossa emme ole yhdessä, enkä halua lasta miehen kanssa, joka ei halua olla läsnä lapsensa arjessa.
Niinpä, oma on elämäni ja juuri siksi minulla on oikeus tavoitella sellaista elämää kuin haluan ja jossa olen onnellinen.
Jos mulle joku naikkonen sanois, että jos otan sen työpaikan sieltä toiselta paikkakunnalta, niin jättää mut, niin varmasti jättäisin sen naisen otin työpaikan, tai en.
Haiskahtaa välinpitämättömyydelle.
ei ole välinpitämyyttä, että mies edes harkitsee ottavansa vastaavan työpaikan?
Kaikki me tiedämme, että erillinen arki on suhteen loppu ja että miehelle taatusti muodostuu suhteita muihinkin naisiin toisella paikkakunnalla, joten suhde loppuisi jossain vaiheessa joka tapauksessa.
että miehen on joka tapauksessa hyvä päästä susta eroon. Lopullisesti.
Jos nainen edes harkitsisi muuttavansa pois yhteisestä kodista työpaikan takia, niin kaikki miehet kiljuisivat, miten itsekäs nainen on. Sovinismi näköjään elää vahvana.
rankkaa jos päätökset tehdään aina toisen osapuolen mielen mukaan.
Eikä voi tietää mitään mitä ei ole kokeillut. Erossaolo voi joskus olla hyväkin, riippuu siitä kuinka pitkistä eroista on kyse.
...että jätät sen miehen heti. Ero tulee kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, tuolla asenteella.
"..jos hän ottaa paikan, niin minä jätän hänet.."
Naisenko tehtävä siis edelleen 2000-luvullakin on olla olemassa vain tukemassa miehen elämää? Entä mun elämä ja toiveet, onko niillä mitään merkitystä?
Anna hänen ensin ottaa tai olla ottamatta se työpaikka. Jälkeenpäin voit sitten kertoa tuon, kuinka vähän suhdettanne arvostat. Eli sit voit kertoa, että olisit jättänyt hänet, jos hä'n olisi ottanut paikan, tai jos hän ottaa sen paikan, jätä hänet. Sitten hänen ei enää tarvitse tuhlata aikaansa sinuun, vaan voi etsiä parempaa seuraa.
arvostaa suhdetta? Hän tässä harkitsee jättävänsä yhteisen elämämme työpaikan takia, sekö on arvostusta?
Sanoiko hän jättävänsä yhteisen elämänne, jos saa sen työpaikan?
olisi yhteistä arkea, ne asiat josta olemme haaveilleet eivät voisi toteutua ja koska minä joudun olemaan välillä töissä myös viikonloppuisin, näkisimme ehkä pari kertaa kuussa. Kyllä hän käytännössä jättäisi yhteisen elämämme.
vastailla jo tuonne alemmas jotain...
Ootko muuten miettinyt sitä ihan perustavaa laatua olevaa eroa miehen ja naisen ajattelutapojen välillä mikä usein aiheuttaa ongelmia suhteissa? Nainen haluais koko ajan pussailla, halia, helliä, saada huomiota ja tehdä kaikkea ihanaa koko ajan yhdessä. Mies taas saattaa puuhailla omiaan ja olettaa kaiken olevan hyvin eikä välttämättä edes tajua, että nainen yrittää viestittää kaipaavansa hellyyttä varsinkaan kun me naiset ei ikinä saada suustamme mitään ulos suoraan vaan kierrellään ja kaarrellaan ja oletetaan miesten pystyvän tulkitsemaan meitä pelkästä nenännyrpistyksestä. Tuossa oli nyt rankkaa yleistystä mutta ymmärtänet pointin.
Miehesi ei siis välttämättä ymmärrä, että tämä on niin suuri ongelma sinulle eikä hän sitä tule ymmärtämäänkään, jollet avaa suutasi. Hän voi ajatella sitä toki isona elämänmuutoksena, mutta ei sellaisena mikä ajaisi teidät eroon.
Tää tuli väärään paikkaan mutta haitanneeko tuo...
riittää, kun seksi ja kotityöt pelaa. Kukakohan ne tarpeet sitten hoitaisi siellä toisella paikkakunnalla. Tämä keskustelu on saanut mut ainakin tajuamaan sen, miten itsekkäitä miehet on ja miten edelleen naisen odotetaan olevan vain nöyrä kotiorja, joka tekee niin kuin mies tahtoo. Se vain ei passaa mulle. Mies tehköön päätöksensä ja sitten nähdään, miten kävi. Jos hän lähtee, niin tuskin minä hänelle mitään merkitsin alunalkaenkaan ja ero on siksikin väistämätön.
En tarkoittanut mitään tuollasta vaan sitä, että usein tehdään vääriä oletuksia tietämättä mitä toinen oikeasti ajattelee. Sen takia näistä pitäis avoimesti keskustella, muulla tavoin ei voi tietää mitä toisen päässä liikkuu.
Ei kenenkään tietenkään mikään kotiorja pidä olla ja tottakai sun täytyy tehdä ratkaisuja, jotka on sulle oikeita eikä elää pelkästään toisen ehdoilla. Älä kuitenkaan pimitä mieheltä asiaa, joka todennäköisesti vaikuttaa hänen päätökseensä merkittävästi.
Mä en oikein ymmärrä miks sä teet tästä noin dramaattisesti "miehet on itsekkäitä, naisen täytyy alistua"-jutun. Tuskin sun mies odottaa sulta mitään alistumista, vaan oletettavasti toivoo että olet mukana päätöksenteossa, koska kyseessä on sinuunkin erittäin suuresti vaikuttava päätös. Tietenkään en tunne sun miestä, joten nämäkin on vain oletuksia, jotka saattavat mennä ihan metsään.
Ihan selvennykseksi vielä, että mä en ole siis missään vaiheessa tarkoittanut, että sun täytyis mun mielestä tehdä miten mies haluaa vaan mun pointti on avoin keskustelu tällasista asioista.
Jos sä aidosti oot jättämässä miestä tuollaisen asian takia, niin ehkä on parempi pistää pillit pussiin samantien. Jos välittää aidosti, niin näistä keskustelee avoimesti ja yrittää löytää kumpaakin tyydyttävän ratkaisun. Kiristäminen, kieroilu, ehtojen asettaminen ja salailu ei oo niitä parhaita tapoja löytää ratkaisua...
takia? Mitä oleellisempaa suhteessa on kuin se, että eletäänkö yhdessä vai ei? Minä en halua etäsuhdetta, eikä se ole sellainen asia, josta voi tehdä kompromissin.
voi edes kuvitella muuttavasi minnekään puolison takia, niinkuin... esim. kaikki muut maailman ihmiset tekee?
varsinkin, kun ostimme juuri talon ja koska minulla on suurempi palkka, jonka todella tarvitsemme. Miehenkään mielestä se ei ole edes vaihtoehto.
Ja niin ei tee muut maailman ihmiset, ainoastaan naiset. Mies ei koskaan luovu mistään naisen takia.
Ota siltä suihin.
älä kerro. Hänen on tehtävä omat päätöksensä kuten myös sinun omasi.
Jos tarkoituksesi on kiristää tolla niin sit kantsii kertoa.
Eli teidän kaikkien mielestä se, että suhde muuttuisi yhdessä asumisesta siihen, että nähdään vain viikonloppuisin on ihan pikku juttu ja mun omat unelmat, esimerkiksi perheen perustaminen, on vain itsekkyyttä. Vai niin. Ja jos olisi kyse tilanteesta toisinpäin, niin kuinka moni vastaisi miehelle samalla tavoin? Kuinka paljon se suhde sitten miehellekään merkitsee, jos edes harkitsee minun vaihtamista työpaikkaan!
ihan sairasta tollanen, ethän sä voi sitä miestä rakastaa, kun pienikin este katkaisee tunteet.
ole pikkujuttu ja sen takia sun pitäiskin kertoa ajatuksistas avoimesti miehelles. Aina on jokin tapa selvittää tällaiset.
Tottakai miehesi harkitsee mitä hänen tulisi tehdä, kuka tahansa tekis samoin hänen tilanteessaan. Se ei tarkoita että hän olis valmis menettämään sut työpaikan takia tai asettais työn sun edelle. Ehkä hän toivoo, että tulisit mukaan, ehkä hän ajattelee että se olisi loistava ponnahduslauta tuleviin entistä parempiin töihin ja että se olisi väliaikaista, ehkä hän ajattelee, että suhteenne kestää vaikka olisitte viikot erillään jne jne. Näistä täytyy keskustella eikä vain asettaa vastakkain joko työpaikka tai ero.
Ja mun vastaus olis aivan sama vaikka kysyjänä olis androgyyni.
Saanko kysyä millainen olisi suuri este?
Miten voin perustaa perheen miehen kanssa, joka ei ole paikalla? Kerronko vain tyynesti lapselle, että tuo tyyppi joka käy täällä pari kertaa kuussa on sun isä, mutta työpaikka oli sille tärkeämpi kuin meidän kanssa oleminen?
Oletteko te ihmiset tosissanne?
rekkakauskeillakin on perheet.
monen rekkakuskin vaimo on aika helvetin onneton ja aika moni rekkakuski nai kaikkea mikä liikkuu. Oli sitten itsekästä tai ei, mutta minä haluan onnellisen elämän.
Et ole sitoutunut suhteeseen, joten eikö ole parempi itse ottaa se vastuu ja lopettaa suhde?
Kummallista ajatella, että jos mies on toisella paikkakunnalla duunissa, hän jotenkin pettäisi sinua.
mutta hän ei. Eihän meillä edes olisi mitään suhdetta jäljellä, jos asuisimme eri paikkakunnilla; ei yhteistä arkea, ei mahdollisuutta perheeseen, ei mitään.
Jos hän jää, haluan jatkaa suhdetta ja mennä naimisiin ja hankkia lapsen, kuten oli sovittu. Yksinhuoltajaksi en halua.
Valitse seuraava miehesi tarkkaan.
Suosittelen maanviljelijää, kauppiasta, perusopetuksessa olevaa opettajaa tai vastaavaa.
Nimittäin tosi moni joutuu reissaamaan paljonkin duuninsa takia. Tai sitten työtilanteet muuttuvat ja on muutettava jos haluaa olla duunissa ylipäätään tai edetä uralla.
Ei ole väärin haluta olla samalla paikkakunnalla kuin kumppani. Mutta on väärin väittää toisen pettävän tai hylkäävän, jos hän vain ja ainoastaan menee toiselle paikkakunnalle töihin.
tekee? Hän lakkaa olemasta läsnä minun elämässäni, käytännössä voisin yhtä hyvin olla sinkku, paitsi että sinkkuna ei tarvitse ikävöidä eikä miettiä mitä ja kenen kanssa mies on tekemässä.
Kyllä, moni mies on matkatyössä ja yhtä monella miehellä on oman suhteen ulkopuolisia suhteita. Kaikkihan sen tietää, joten turha olla naiiveja.
Se, että *ainoastaan* menee toisella paikkakunnalle töihin ei ole mikään *ainoastaan*! Se on todella suuri juttu suhteen kannalta, varsinkin kun hänellä täälläkin olisi ihan hyvä työ.
tunnet kaikki reissumiehet.
Se on kuule sillä lailla, että jos kotona on jotakin jota kannattaa varrota, niin sitten sitä ei sekoilla. Vittu nih.
Jos sä olet sitä mieltä, että äijäs menee heti vieraisiin, kun tilaisuus tulee, niin mielenkiintoista, että sä viittit olla äijäs kiviriippana sen vapauden rajoittajana.
Luulis olevan raskasta kun tietää, että toinen menisi muna suorana vieraisiin, jos vaan tilaisuus tarjoutuisi. Vittu teidän kanssa.
eilisestä iltalehdestä, miten joku reissutyötä tekevät sanoi, että vaimossa ei ole vikaa ja seksi on hyvää, mutta silti hän käy huorissa säännöllisesti?
Myös paras ystäväni on matkatyössä porukan ainoana naisena ja hän on nähnyt kaikkien miestyökaveriensa pettävän.
Sitä paitsi, etkö sinäkin täällä juuri jokin aika sitten mietiskellyt selitystä, kun pelkäsit, että joku hoitosi kertoo vaimollesi?
ihan riittävästi matkatyötä ja ollut milloin missäkin päin palloa, mutta usko tai älä, en ole käynyt vieraissa.
Kaivele se juttu jos kiinnostaa, ei se ollut mikään hoito. Sä olet vaan ite mustis ja siksi näät mörköjä joka puolella.
Kyllä täytyisi keskustella nyt jo ja kertoa ettet ole yhtään innoissasi asiasta. Jos vaikka keksisitte jonkun kivan ratkaisun yhdessä Turhan tylyltä tuntuu, että ilmoittaa erosta sitten vasta kun päätös on tehty.
Siinä mielessä ymmärrän sinua, että oletettavasti minäkin voisin lopettaa kyseisen asian takia suhteen. Tai en enää ottaisi sitä niin vakavasti.
voisi olla. Suuri vaikutus on tietysti silläkin, ettei miestä yhtään haittaa, jos asuisimmekin erillämme. Ehkä onkin niinpäin, että hän ei välitä minusta.
Ja mahdollisuuksia on tietysti monia. Jos haluaa ilkeä olla niin ekana tulee mieleen että äijä haluaa eroon ja toi on hyvä keino. Viikonloppuisin odottaa vakipimppa ja kodinhoitaja. Viikolla voikin sitten remuta naisissa yms viettää poikamiehen elämää. Tai vaikka muuten ajatus on hyvä ja puhdas, niin voipi ajan myötä löytyä uudelta paikkakunnalta työkavereitten avustuksella uusi kaveripiiri ja sen mukana uusi nainen. Sitten se jo jättääkin viikonloputkin väliin.
Sitten voi tietysti olla, että hänellä on ihan hyvät tarkoitukset, että se hyvä työpaikka tuo enemmän rahaa ja vaikkapa sellaista työkokemusta jonka ansiosta voi vähän ajan päästä hakea omalata paikkakunnalta parempi työ.
Keskustelemalla tää asia kyllä pitäisi ratkaista.
Olemme olleet kohta 6 vuotta yhdessä ja asuneet lähes koko ajan eri paikkakunnilla opiskelun ja työn vuoksi. Alussa oli hirveä ikävä, sitten järjestelyyn tottui. Luultavasti tällainen on nykyaikana yleistä. Tulevaisuudessa molemmat toivovat perheen perustamista, mutta silloin tilanteen on muututtava, en ala yksinhuoltajaksi.
Mielestäni sinun tulisi kertoa totuus. Tähän minulla ei ole kuin moraalisia perusteita, valehtelu on "väärin". Epärehellisyyttä on tässä maailmassa ihan riittävästi.
esimerkiksi muut naiset? Se, että sun miehellä on siellä toisella paikkakunnalla kokonainen elämä, johon sinä et kuulu millään tavalla? Tai nyt kun on ollut lehdissäkin, että suurimmalla osalla etäsuhteissa elävistä miehistä on suhteita huoriin? Mutta nehän on vain kaikkien muiden miehet, ei sun, niinhän? Mä en valitettavasti ole tarpeeksi naiivi elääkseni etäsuhteessa.
Tunnen kyllä mieheni työkaverit/kämppäkaverit. Minua ei haittaa, vaikka hänellä muuta säpinää olisikin. Heidän yrityksessään on niin kiireistä, että kaikkien parisuhteet eivät ole sitä kestäneet. Liike-elämä on hektistä. Minulla on myös omat menoni. Asumme kuitenkin samassa maassa, emme eri galakseissa. Sinun omistushaluisuutesi ei ole minun ongelmani.
on avoin suhde, niin sehän on ihan eri juttu. Minä en kuitenkaan sellaista halua.
tajua, mitä aiot tehdä.
mutta aiotko siis työpaikan siirtymisen vuoksi romuttaa mieheltä koko elämän perustan?
Miksi ihmeessä työpaikan sijainti vaikuttaisi noin paljon? Pohdin vain, onko merkitystä, istuuko kehä III:lla pari tuntia vai ajaa suhauttaako muualla maassamme samassa ajassa reippaasti toistasataa kilsaa. Itse siis olen valinnut jälkimmäisen.
ei siirry, vanhakin olisi tarjolla. Toiseksi välimatka olisi yli 600 km. Kolmanneksi näkisimme ehkä muutaman kerran kuussa, koska minä joudun joskus olemaan viikonloppuisinkin töissä ja jos silti tekisimme lapsen, minä olisin käytännössä yksinhuoltaja, eikä lapsi tuntisi isäänsä. Kyllä sen mun mielestä vaikuttaa aika helvetisti.
ei ole maailman äärissä, eikä kaikki petä. Asennekysymys selkeästi. Lasten kanssa pärjää aikas hyvin itsekin, kasvatuskysymys; mieheni ei ole juurikaan kotona ammatistaan johtuen.
provo..Miksei mitään uutta keksitä..
Jos tuollainen olis totta niin kirjoittaja olis äärimmäisen mustasukkainen miehestä josta ei välitä ollenkaan.
aika erikoista? En halua parisuhteeni muuttuvan pari-kertaa-kuussa etäsuhteeksi ja susta olen sekä mustasukkainen, että en välitä.
Mies taas tekee ihan oikein vaihtaessaan mut ja unelman perheestä työpaikkaan?
Aika hyvin silti auttaa nämä vastaukset. Jos miehen ajatusmaailma on tälläinen, niin suhde tosiaan loppuisi muutenkin. Eipä siis ongelmaa enää.
jotka olet saanut ei ole ollut miehiltä. Ootko ajatellut mitään muita vaihtoehtoja? Mikä esim. olisi uuden paikkakunnan työ-ja asuntotilanne eli oisko sun mahdollista lähteä mukaan? Vai onko elämänne niin mustavalkoista ettei mitään kompromissia voi löytää. On aika surullista jos muuten toimiva suhde kaatuu siksi ettei kumpikaan anna periksi. Sinne vieraisiin ehtii muuten ruokatunnillakin, ei sen takia tarvitse pitkälle mennä. Ainakin jos valmiiksi epäillään.
Voi mua reppanaa mutta eipä vähän tullut mieleen että oltaisiinkohan joitakin kertoja aiemminkin vängätty eräistä asioista.
Häkki ja lukitse se sinne ja sitten elätte onnellista perheelämää vailla ulkopuolisia vaikutteita elämänne loppuun asti.
mistään vahtimisesta, vaan siitä, ettei mulle riitä, että nähdään pari kertaa kuukaudessa. Vittu, että te olette tyhmää porukkaa!
montaa mieltä. Sun ajatukset on tullut hyvin selväks. "Mulla on paremmat tulot, enkä voi luopua työpaikastani, mä oon päättänyt että tänne on jäätävä. Muuten en ole onnellinen ja jos sitä ei ymmärretä se on loppu. Se ei ole tärkeää onko muut onnellisia. Miehen on pakko olla lähellä koska oon piloille hemmoteltu prinsessa." Tolla ajatusmaailmalla olis ehkä parempi jättää ne vauvahaaveet.
...sie kertosit reippahasti omat tuntosi miehellesi tuosta asiasta...rehellisesti myöski sen jotta sinust tuntuu ettei hän oo riittävästi sitten läsnä jos hää menee muulle paikkakunnalle töihin....
=OI
...ja kerrot samoten mikä sinuu siin asias hiertää..ja unelmistasi..tietääkö hää niist tarpeeks...?...minust pahint oisi jättää noiki merkittävät tuntemukset pimiään ja viime tinkaan...voihaa olla et työpaikka..on sinun rinnallas yhentekevä...mu siun tarvittee kertoa mitä sie asiasta ajattelet...
=OI
...mitä pikemmin minust sen parempi...minust oisi reilua jotta ko sie tiiät et miehelles on tarjolla toine paikka..ei hääkä tietoa sinult pimittäny...nii hää tietäsi mikä sen hinta olisi...jotta et siekä pimitä työpaikan hintaa häneltä..jos se maksaa teitin parisuhteen....kompromissi liekö mahroton...??
..näis ne parisuhteet punnitaas...löytyyks se yhteis sävel...vaiko epävire ja riitasoinnut....
...sen verta vieläpä..et itte mie miettisin ja pyytäsin mieheni miettii mitekä välttis se työpaikan vaihtamii on...mikä on se pakottava tarve siihe vaihtoo...onko siihe realistiset syyt olemas...ja jos on..mie harkittisin sitäki..et jos löytysi ittelle työ samasta suunnasta ko miehellein...lähdettäs kumpainenki sinne yhdes...
=OI
...uus koti..ja ympyrät...mu suhetta ei hajoteta...ja saisi olla yhdes...kyllä mie senki tavallaas ymmärrän...jotta suhe kärsii ja saattaa hajotakki...jos toinen asustelee viikkoja muualla...ja yhtei aika on kortil...mu...seki riippusi nii pal ihmisist siin suhtees...kuka mitäki vaatisi...
=OI
...jokasel ko on ne henkilökohtaset käsitykset ja odotukset suhteistasa..ja parisuhteest yleesäki...jotta sen mukaa tarvii elää mikä oikialta tuntusi...tsemppiä ja puhukaa...