Suomen- vai arabiankielinen koraani

Että mikä oikeuksien rikkominen se on että antaa lapselleen perinnöksi kulttuurin? Oli se sitten islamilainen, luterilaiskristillinen, pakanallinen tai mikä vaan aidosti vanhempien ja esivanhempien kulttuuri.

Miksi?? kirjoitti:

Että mikä oikeuksien rikkominen se on että antaa lapselleen perinnöksi kulttuurin? Oli se sitten islamilainen, luterilaiskristillinen, pakanallinen tai mikä vaan aidosti vanhempien ja esivanhempien kulttuuri.

Kysymyksessähän ei ollut kulttuuri, vaan uskonto. Kulttuuri on sitten ihan eri asia... Yleis-sivistyksen kannalta on toki tiedettävä eri uskonnoistakin jotakin, mutta se ei edellytä mihinkään uskontokuntaan kuulumista.

Miksi?? kirjoitti:

Että mikä oikeuksien rikkominen se on että antaa lapselleen perinnöksi kulttuurin? Oli se sitten islamilainen, luterilaiskristillinen, pakanallinen tai mikä vaan aidosti vanhempien ja esivanhempien kulttuuri.

Onhan se kulttuuei muutakin kuin uskonto. Eikä sen perinnön jatkamisesta ole ainoastaan vanhemmat vastuussa. Molempien sukujen tulisi myös "kantaa velvollisuutensa" ja kaikki ympärillä olevat ihmiset ja asiat ovat myös osa sitä kulttuuria.
Meillä tehtiin myös se valinta, että uskonto jätettiin lasten oman valinnan varaan.

muutakin kirjoitti:

Onhan se kulttuuei muutakin kuin uskonto. Eikä sen perinnön jatkamisesta ole ainoastaan vanhemmat vastuussa. Molempien sukujen tulisi myös "kantaa velvollisuutensa" ja kaikki ympärillä olevat ihmiset ja asiat ovat myös osa sitä kulttuuria.
Meillä tehtiin myös se valinta, että uskonto jätettiin lasten oman valinnan varaan.

Hei!

Kiva tietää, että täällä on muitakin lasten uskonto asiaa pohtineita. Meillä ei vielä ole lapsia, emmekä niitä ehkä hankikkaan mikäli emme pääse kompromisiin heidän uskonnostaan. Mieheni haluaa ehdottomasti kasvattaa heidät islamiin. Minä antaisin lasten valita itse. Kertokaahan aiemmat (ja muutkin)käytiinkö teillä pitkiä keskusteluja aiheesta? Ja kuinka kompromissi löytyi?

---kata--- kirjoitti:

Hei!

Kiva tietää, että täällä on muitakin lasten uskonto asiaa pohtineita. Meillä ei vielä ole lapsia, emmekä niitä ehkä hankikkaan mikäli emme pääse kompromisiin heidän uskonnostaan. Mieheni haluaa ehdottomasti kasvattaa heidät islamiin. Minä antaisin lasten valita itse. Kertokaahan aiemmat (ja muutkin)käytiinkö teillä pitkiä keskusteluja aiheesta? Ja kuinka kompromissi löytyi?

Sovittiin uskonasiat jo ennen kuin aloimme lapsia tekemään. Ei siitä kovaa kädenvääntöä tarvinnut käydä kun mies ei ollut mikään himouskovainen.

Sovimme että lapset ilmoitetaan vain väestörekisteriin ja jos jompikumpi vanhemmista haluaa lapsen viedä kirkkoon/moskeijaan niin siitä vaan. Kirkossa pojat ovat käyneet päiväkodin tai koulun kanssa. Isä ei ole lapsia moskeijaan vienyt ja minä kun en kuulu mihinkään uskontokuntaan niin en ole itse heitä kirkkoon tms. vienyt.

Vanhempi pojista opiskelee koulussa valtauskontoa omasta halustaan, toinen valitsi elämänkatsomustiedon. Mitään riitoja aiheesta ei ole käyty. Ensimmäisestä kirkkoretkestä mies(nyk.ex-mies)mutisi jotakin, mutta kun muistutin sopimuksestamme niin oli hiljaa.

Kannattaa asioista sopia ennen kuin alkaa lapsia tekemään. Minulla eräs tuttavapariskunta väänsi asiasta kättä kunnes tuli ero.Lapsia heillä oli jo neljä.Vaimo harras kristitty ja mies muslimi, ei ehkä parhaat edellytykset avioliiton ja lasten kannalta.

old_profile_26116 kirjoitti:

Sovittiin uskonasiat jo ennen kuin aloimme lapsia tekemään. Ei siitä kovaa kädenvääntöä tarvinnut käydä kun mies ei ollut mikään himouskovainen.

Sovimme että lapset ilmoitetaan vain väestörekisteriin ja jos jompikumpi vanhemmista haluaa lapsen viedä kirkkoon/moskeijaan niin siitä vaan. Kirkossa pojat ovat käyneet päiväkodin tai koulun kanssa. Isä ei ole lapsia moskeijaan vienyt ja minä kun en kuulu mihinkään uskontokuntaan niin en ole itse heitä kirkkoon tms. vienyt.

Vanhempi pojista opiskelee koulussa valtauskontoa omasta halustaan, toinen valitsi elämänkatsomustiedon. Mitään riitoja aiheesta ei ole käyty. Ensimmäisestä kirkkoretkestä mies(nyk.ex-mies)mutisi jotakin, mutta kun muistutin sopimuksestamme niin oli hiljaa.

Kannattaa asioista sopia ennen kuin alkaa lapsia tekemään. Minulla eräs tuttavapariskunta väänsi asiasta kättä kunnes tuli ero.Lapsia heillä oli jo neljä.Vaimo harras kristitty ja mies muslimi, ei ehkä parhaat edellytykset avioliiton ja lasten kannalta.

Ollaaan oltu jo muutama vuosi yhdessä, joten mitään kiirettä ei olla pidetty lasten hankkimisen suhteen. Asiasta on keskusteltu nyt viimeiset kolme vuotta, eikä olla päästy yhteisymmärrykseen. Saapa nähdä päästäänkö.

Liikaa tosiaan taitaa olla aviopareja jotka eivät sovi asioista ennakkoon, vaan alkavat sitten vääntämään kun lapset on syntyneet. Silloin sitä energiaa voisi tarvita ihan muuhunkin kuin riitelemiseen.

Ihan rauhassa tässä mennään, mutta ärsyttäähän se välillä. Itse olen uskova kristitty, mutta antaisin lasten valita itse vanhempana oman uskontonsa. Minusta se on jo kompromissi. :)

--kata-- kirjoitti:

Ollaaan oltu jo muutama vuosi yhdessä, joten mitään kiirettä ei olla pidetty lasten hankkimisen suhteen. Asiasta on keskusteltu nyt viimeiset kolme vuotta, eikä olla päästy yhteisymmärrykseen. Saapa nähdä päästäänkö.

Liikaa tosiaan taitaa olla aviopareja jotka eivät sovi asioista ennakkoon, vaan alkavat sitten vääntämään kun lapset on syntyneet. Silloin sitä energiaa voisi tarvita ihan muuhunkin kuin riitelemiseen.

Ihan rauhassa tässä mennään, mutta ärsyttäähän se välillä. Itse olen uskova kristitty, mutta antaisin lasten valita itse vanhempana oman uskontonsa. Minusta se on jo kompromissi. :)

"antaisin lasten valita itse vanhempana oman uskontonsa. Minusta se on jo kompromissi."

Olen samaa mieltä, se on kompromissi. Jos kuitenkin olet uskova kristitty ja miehesi uskova muslimi niin saatte varmaan vääntää asiaa vielä toiset kolme vuotta.

Voi tuntua hullulta, mutta ehkä sopimus uskonasioista lapsen suhteen kannattaa laittaa paperille ja molemmat allekirjoittavat sen. Jos asiasta sitten joskus vuosienkin kuluttua tulee sanomista voi "sopimuksen" avulla muistuttaa mieliin mitä silloin yhdessä sovittiin.

Teidän kannattaa ehkä myös miettiä miten uskonnot näkyvät arkielämässänne lapsen synnyttyä. Sinulle kenties tärkeää esim.pääsiäisen ja joulun vietto nimenomaan uskonnon kannalta, mutta miten siihen suhtautuu miehesi? Entäpä miehesi uskonnolliset juhlapyhät, miten sinä suhtaudut niihin? Miten lapsi saa osallistua näihin uskonnollisiin juhliin ym.Eihän lasta voi kuitenkaan laittaa komeroon siksi aikaa kun äiti tai isä harjoittaa omaa uskoaan. Miten esim. iltarukous? Monellehan se on tärkeä osa kristinuskoa, saatko opettaa lapsesi tähän tapaan tai haluatko opettaa sen hänelle?Mitä jos haluat, mutta miehesi ei hyväksy sitä?

Ei ne niin helppoja asioita ole, mutta kannattaa tosiaan sopia etukäteen. Mieti tarkkaan miten oma uskosi näkyisi arjessa lapsen kanssa ja kuinka miehesi siihen suhtautuisi. Mitä haluaisit lapsesi oppivan kristinuskosta ja millaisin eväin haluat hänet kasvattaa.

Etukäteen sopiminen saattaa säästää monelta riidalta tulevaisuudessa.