Moikka
Laitoin joskus teininä profiilin yhteen netti penpal sivustoon, ihan tunnettuun ja hyvämaineiseen sellaiseen (no ei sillä niin väliä..). Joitain ystäviä sain sieltä ja niiden kanssa tulee silloin tällöin kiejoteltua ja mesetettyä..
Pari vuotta sitten olin varmaan 18-19v lähetin eräälle englantilaiselle pojalle viestin, josko hän haluaisi kirjoitella ja kertoa vähän maasta ja jutella muutenkin. Oli/en nimittäin maasta kiinnostunut..
No kirjoittelimme, vaihdoimme kuvia, puhelinnroita, meseosotteita. Meillä on todella samanlaiset intressit, pidämme samanlaisesta tv:stä, musiikista.. Hän on sanonut haluavansa tavata minut, ja minäkin hänet. Olemme kertoneet toisillemme existämme, kavereista, perheistä. Puhumme kaikesta. Olen aina ajatellut että olemme vain ystäviä, vaikka välillä olen huomaavinani kiinnostusta hänen puheistaan aina välillä. Molemmat ovat treffailleet muita (tietystikin)ja kertoneet toisillemme niistä.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut tuntea ihan uusia tunteita, luulen että olen ihastunut, en kuitenkaan varmaan rakastunut, kun en ole edes tavannut. Jos hän kertoo menevänsä drinkille jonkun naispuolisen työkaverin kanssa, tunnen mustasukkaisuutta, ja pidän itseäni ihan tyhmänä. Hän haluaa aina kuulla treffeistäni jos olen menossa. Tuntuu kuin olisimme aina tunteneet toisemme, hänkin sanoo. Hän haluaa aina nähdä uusia kuviani ja kehuu söpöksi tai ihanaksi tms. Hän kutsuu minua "hun" ja "love" mikä on kylläkin ihan yleistä kavereidenkin kesken englannissa :)
Haluamme tavata toisemme ja tapaammekin luultavasti lähiaikoina. En tiedä haluanko olla hänen ystävänsä vai enemmän, varmasti tiedän kun olen tavannut hänet.. Eilenkin juttelimme 3 tuntia mesessä ja kauemminkin olisimme ellen olisi tajunnut ja huomauttanut että pitäisi varmaan mennä nukkumaan kun töihin pitäisi lähteä 6 tunnin päästä!
Kyseessä ei nyt varsinaisesti nettitreffailu, kun emme varsinaisesti treffaile, eikä missään deittisivulla tavattu, mutta oli pakko purkautua, ei ole oikeen ketään kenelle kertoisin.
Kiva jos joku haluaa kommentoida, asiallisesti :)
Laitoin joskus teininä profiilin yhteen netti penpal sivustoon, ihan tunnettuun ja hyvämaineiseen sellaiseen (no ei sillä niin väliä..). Joitain ystäviä sain sieltä ja niiden kanssa tulee silloin tällöin kiejoteltua ja mesetettyä..
Pari vuotta sitten olin varmaan 18-19v lähetin eräälle englantilaiselle pojalle viestin, josko hän haluaisi kirjoitella ja kertoa vähän maasta ja jutella muutenkin. Oli/en nimittäin maasta kiinnostunut..
No kirjoittelimme, vaihdoimme kuvia, puhelinnroita, meseosotteita. Meillä on todella samanlaiset intressit, pidämme samanlaisesta tv:stä, musiikista.. Hän on sanonut haluavansa tavata minut, ja minäkin hänet. Olemme kertoneet toisillemme existämme, kavereista, perheistä. Puhumme kaikesta. Olen aina ajatellut että olemme vain ystäviä, vaikka välillä olen huomaavinani kiinnostusta hänen puheistaan aina välillä. Molemmat ovat treffailleet muita (tietystikin)ja kertoneet toisillemme niistä.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut tuntea ihan uusia tunteita, luulen että olen ihastunut, en kuitenkaan varmaan rakastunut, kun en ole edes tavannut. Jos hän kertoo menevänsä drinkille jonkun naispuolisen työkaverin kanssa, tunnen mustasukkaisuutta, ja pidän itseäni ihan tyhmänä. Hän haluaa aina kuulla treffeistäni jos olen menossa. Tuntuu kuin olisimme aina tunteneet toisemme, hänkin sanoo. Hän haluaa aina nähdä uusia kuviani ja kehuu söpöksi tai ihanaksi tms. Hän kutsuu minua "hun" ja "love" mikä on kylläkin ihan yleistä kavereidenkin kesken englannissa :)
Haluamme tavata toisemme ja tapaammekin luultavasti lähiaikoina. En tiedä haluanko olla hänen ystävänsä vai enemmän, varmasti tiedän kun olen tavannut hänet.. Eilenkin juttelimme 3 tuntia mesessä ja kauemminkin olisimme ellen olisi tajunnut ja huomauttanut että pitäisi varmaan mennä nukkumaan kun töihin pitäisi lähteä 6 tunnin päästä!
Kyseessä ei nyt varsinaisesti nettitreffailu, kun emme varsinaisesti treffaile, eikä missään deittisivulla tavattu, mutta oli pakko purkautua, ei ole oikeen ketään kenelle kertoisin.
Kiva jos joku haluaa kommentoida, asiallisesti :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen sua "jonkin verran" vanhempi, enkä oikeastaan osaa tilannettasi kommentoida muulla tavalla kuin oman tietämykseni mukaan briteistä.
Itselläni luki 18 vuoden ajan ulko-ovessa ko. alkuperää oleva sukunimi ja on todettava, että jollain ihmeellisellä tapaa suomalainen ja brittiläinen kulttuuri kohtaavat: Hyvin helposti ymmärrämme toisiamme.
Sen verran kuitenkin palauttaisin sinua maan pinnalle, että ellei teillä ole realistisia mahdollisuuksia lähisuhteeseen, niin älä kiusaa itseäsi ihastumalla häneen enempää. Ole avoin häntä kohtaan tunteistasi jo ennen tapaamistanne (paljasta tietysti mielellään myös, kuinka hämilläsi nyt olet), antaaksesi hänellekin mahdollisuuden perääntyä, mikäli käytännön asiat vaikuttavat hänestä mahdottomilta tulevaisuutta ajatellen.
Toisaalta maailmahan on pieni nykyaikana, kaukosuhteetkin voivat jonkin aikaa kestää jos pitemmän aikavälin yhteisiä päämääriäkin on ja hänellä saattaa hyvinkin olla sasmanlaisia tunteita sinua kohtaan..... Härkää sarvista vaan ja asia puheeksi.