Säälin itseäni että olen nyt siinä pisteessä että haluan olla kumppanini kanssa joka päivä ja eroaminen esim töiden takia on surullista. Miten päädyin tälläiseksi läheisriippuvaiseksi? Rakkaus/syvä ihastuminen teettää tämmöistä. Ei auta yhtään tilannetta kun näen kumppanini vain v-loppuisin ja aika silloin tietenkin rientää nopeasti. Miten pääsen tästä tunteesta eroon? Kaikenlainen touhuaminen ja omaa elämää eläminen auttaa vain hetken mutta ikävä ja kaipaus tunne palaa pian. Nähdään mielestäni harvoin ja ei auta tilanneta kun kumppani on arkisin töissä ja v-loppuna haluaisi myös hetken omaa rauhaa. Kaikki se odotus latautuu sitten tiettyyn ajankohtaan ja menee liian nopeasti, eri asia jos näkisi viikossa vähän useammin nii ei tulisi tällaista tunnetta. Mitä mieltä olette? Ennen seurustelua pärjäsin hyvin yksin mutta nyt kaipaa sitä toista ympärille touhuamaan.
Säälin itseäni kun olen tässä pisteessä
apua anyone?
0113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.