Työskentelen julkishallinnossa ja uusi "tehtäväkohtainen" palkkausjärjestelmä on lopultakin otettu käyttöön. Vielä tehtävänkuvia kirjoitettaessa oli tunne, että vihdoinkin osaamiseni ja työni vaativuus otetaan huomioon palkassa eikä makseta pelkän nimikkeen mukaista listahintaa. Työnkuvaa kirjoittelin parin viikon aikana ja esimieskin oli kanssani sen sisällöstä samaa mieltä...
Kesällä tuli väliaikatietoja etteivät talon rahat riitäkään kaikille korotusta ansaitseville, joten arviointeja joudutaan tarkastamaan tiukemmin. Ja kaikki samalla nimikkeellä olevat laitetaan samalle tasolle eli se siitä mahdollisesta korotuksesta.
Kun lopulliset tulokset sitten tulivat koko työyhteisö kiehui ja kuohui, sillä suurin osa ei saanut mitään korotusta ja osalle kauniisti kerrottiin, ettei heidän työstää kuuluisi maksaa sitä palkkaa, jota he nyt saavat. Ne harvat, jotka jotain korotusta saivat pakenivat hiljaisina piiloon, etteivät muut olisi heitä lynkanneet.
Omalla kohdallani menetyksiä ei tullut, mutta enpä saanut mitään lisäkään. Työmotivaatio putosi nollaan, mitä väliä sillä on mitä teen, kun työni on niin helppoa, että kuka tahansa sen voisi tehdä. Onneksi voin mennä "italialaiseen lakkoon", nyt en jousta enkä osaa mitään, annan työnantajalle vain osan osaamisestani. Miksi antaisin enempää eihän työnanatajakaan minua minään pidä? Tuloksiin saakka olin kuvitellut olevani tärkeä ja arvokas työntekijä, ja sen takia joustin ja opiskelin vapaa-aikanani lisää. Olen siis ollut tyhmä, mutta sen verran viisastuin, että en tee samaa tyhmyyttä enää. Seuraavan kerran kun luulen olevani tulossa kipeäksi jään varmuuden vuoksi kotiin makaamaan.
Kesällä tuli väliaikatietoja etteivät talon rahat riitäkään kaikille korotusta ansaitseville, joten arviointeja joudutaan tarkastamaan tiukemmin. Ja kaikki samalla nimikkeellä olevat laitetaan samalle tasolle eli se siitä mahdollisesta korotuksesta.
Kun lopulliset tulokset sitten tulivat koko työyhteisö kiehui ja kuohui, sillä suurin osa ei saanut mitään korotusta ja osalle kauniisti kerrottiin, ettei heidän työstää kuuluisi maksaa sitä palkkaa, jota he nyt saavat. Ne harvat, jotka jotain korotusta saivat pakenivat hiljaisina piiloon, etteivät muut olisi heitä lynkanneet.
Omalla kohdallani menetyksiä ei tullut, mutta enpä saanut mitään lisäkään. Työmotivaatio putosi nollaan, mitä väliä sillä on mitä teen, kun työni on niin helppoa, että kuka tahansa sen voisi tehdä. Onneksi voin mennä "italialaiseen lakkoon", nyt en jousta enkä osaa mitään, annan työnantajalle vain osan osaamisestani. Miksi antaisin enempää eihän työnanatajakaan minua minään pidä? Tuloksiin saakka olin kuvitellut olevani tärkeä ja arvokas työntekijä, ja sen takia joustin ja opiskelin vapaa-aikanani lisää. Olen siis ollut tyhmä, mutta sen verran viisastuin, että en tee samaa tyhmyyttä enää. Seuraavan kerran kun luulen olevani tulossa kipeäksi jään varmuuden vuoksi kotiin makaamaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varastat palkkasi, koska et tee työtä.